Mitenhän pahasti on pelikirja kerennyt vanhentua, kun on ollut kohta seitsemän vuotta haudassa? Ilman muuta kenkää välittömästi tälle kaverille.
Se oli poijjat kova juttu, kun Gustav Bubnik tuli Suomen jääkiekkojoukkueen valmentajaksi 1966.
Oli kova vaativa valmentaja, tuli Tsekkoslovakialaisesta jääkiekkokulttuurista, pisti maajoukkueen pelaajat hikoilemaan. Oli yksi Suomi kiekon uranuurtajia. Voidaan ajatella näyttänen, mitä pitää tehdä ja harjoitella menestyäkseen huipulla.
Kustaa oli miehen lempinimi. Bubnikin aikakaudella Suomi voitti ensimmäisen kerran suuren jääkiekkomaan, kun Bubnikin oma kotimaa Tsekkosslovakia kaatui vuoden 1967 MM-kisoissa Wienissä 3-1
Tuota peliä mustavalkoisesta Asavisiosta katsottiin. Voi sitä riemua. Seuraavana päivänä suksen sauvat pystyyn tielle, sauvojen porkasta sauva ylärimaksi. Sitten alkoi katulätkä pelit.
Bubnik valmensi Suomen miesten maajoukkuetta 1966-1969 69 ottelussa. Saldona 32 voittoa, 7 tasapeliä, 30 tappiota.
Pelaajana edusti Tsekkosslovakian jääkiekkomaajoukkuetta 25 ottelussa. Voitti olympiahopeaa Sankt Moritzissa 1948 ja maailmanmestaruuden 1949
1950 Bubnik pidätettiin epäiltynä maanpetoksestaja ja tuomittiin 14 vuodeksi vankeuteen.
Bubnik vapautettiin vankilasta alkuvuodesta 1955, minkä jälkeen jatkoi pelaajauraansa vuoteen 1962 asti.
Kommunistihallinto eväsi kuitenkin Kustaalta kansainväliset pelit.
Bubnik on valittu Suomen jääkiekkoleijonaksi numerolla 146
Suomessa Bubnik valmensi Kuusamon Pallokarhuja 1989, mistä Kärpät kaappasi Kustaan Ouluun 1990.
Lopulta valmentaminen Oulussa päättyi Kustaan potkuihin.
Aika oli ajanut Kustaan valmennusoppien ohi ja taisi ikäkin alkaa painaa. Tämän palstan veteraanit varmaan vielä muistavat Kustaan Kärppien perämisessä.
Kovan elämän eli Gustav Bubnik omana aikanaan. Minä muistelen Kustaata lämmöllä. Wien 1967 ei koskaan unohdu.
Ei ny mene topiikin aiheeseen, mutta kun muutkin, niin minä kans.