Olen rummuttanut täällä paljon, että tuon joukkueen suurin ongelma on epävarma maalivahtipeli. Epävarman maalivahdin, jatkuvien tiukkojen pelien häviämiset ovat vetäneet joukkueen todella ahdistuneeseen tilaan.
Kannattaa katsoa pelejä alkukaudesta, ensimmäisistä 10 otteluista. Ylivoima oli todella vaarallista ja se pyöri hyvin, mutta ei tuottanut tuolloin maaleja. Puolustus oli kunnossa ja loimme aivan helvetisti maalipaikkoja tasakentällisin. yksittäiset pelit ovat yksittäisiä pelejä, olemme hävinneet alkukaudesta asenneongelmiin, sekin on todettava. Mutta kun Blomqvist loukkaantui ensimmäisen kerran, siitä lähti alamäki.
Jääkiekko on henkinen peli ja kun peli on tukossa, siihen löytyy yleensä selittävä tekijä. Jokin on pielessä.
Kärppien joukkue on riittävän nimekäs, laadukas ja kokenut voittamaan pelejä. Miksi me hävitään sitten kokoajan maalilla tai korkeintaan kahdella ( vastustaja nakkaa tyhjiin ) vaikka hallitsemme pelejä, emme anna vastustajalle juuri lainkaan maalipaikkoja. Pidämme kiekkoa, voitamme maaliodottaman, muttemme saa tarpeeksi maaleja. Teimme alkukaudesta, emme enää.
Näen tässä selvän yhteyden maalivahdin epävarmuuteen. Kun meille tehdään käytännössä jokaisessa pelissä helppoja, olemme käytännössä kokoajan takaa-ajossa. Peli ei rentoudu oikein missään vaiheessa. Emme pääse pelin päälle oikein missään pelissä. Yhtä tuskaa tässä on ollut tämä peli viimeiset 25 ottelua ja enemmänkin. Jos olemme pelanneet hyvin, mutta emme ole onnistuneet tekemään 3 maalia, emme todennäköisesti ole päässeet jatkoaikaa pidemmälle. Kun kokoajan ollaan veitsi kurkulla ja jokainen peli on pakko voittaa, rentous katoaa. Kun rentous katoaa, aletaan pelaamaan pakonomaisesti pelikirjaa. Kukaan ei halua tehdä virheitä, kaikilla on kauhea tahto voittaa pelejä. Peli rupeaa näyttämään ahdistuneen lisäksi alistuneelta.
Yksi asia mikä kannattaa ottaa huomioon, Kärpät ei anna juuri yhtään maalipaikkoja vastustajalle. Tilastollisesti Kärpät antaa vähemmän maalipaikkoja vastustajalle, kuin mikään muu joukkue. Se pelaa niin turvallisesti kuin peliä periaatteessa voi pelata. Miksi sitten näin pelataan, se kertoo myös siitä maalivahtipelistä. Joukkue ei ota riskejä, koska joka ikinen riskin realisoituminen tarkoittaa sitä kolinaa omissa.
Kun maalivahtipeli oli syksyllä kunnossa, Kärpät teki itse enemmän maaleja ja muistakaapa sekin aika kun johdettiin sarjaa lokakuussa ja oltiin eniten maaleja tehnyt joukkue.
Kun maalivahtipeli lähtee sakkaamaan, se näkyy ensimmäisenä ylivarovaisena pelaamisena joka eittämättä näkyy puolustajien pelaamisessa. Kun puolustajat alkavat pelaamaan liian varovaisesti, se alkaa näkymään hitautena ja tietynlaisena luonnottomuutena pelille. Kun oman pään peli hidastuu, myös hyökkäyksiin lähdöt hidastuu ja kun se hidastuu, se näkyy suoraan hyökkäyspelissä kun lähdetään kiekolla omista. Yksi isoin asia missä tämä näkyy selvimmin on alivoima. Kärppien alivoima on epävarmempaa kuin miesmuistiin. Mikäli maalivahti olisi tasoa " erittäin luotettava", voitaisiin tehdä enemmän alivoimassa variaatioita, jättää jopa 1-1 tilanteen maalivahdille. Nyt se näyttää siltä, että yritetään estää kaikki vetopaikat ja alivoimassa jopa miehiä unohtuu. Se näyttää pelokkaalta ja luonnottomalta.
Toinen missä epävarma maalivahti alkaa näkymään, on pelaajien "pelko" tai tapa pelata peliä riskittömästi hyökkäysalueella. Pelätään tai varotaan vastaiskuja enemmän kuin olisi tarvetta. Ultravarovainen peli menee helposti kulmiin ja maalintekosektorien ulkopuolelle vääntämiseksi. Marjamäen puhuma jatkumo hyökkäyspelissä puuttuu. Pidämme kiekkoa aivan riittävästi ja kontrolloimme peliä enemmän kuin vastustaja, maaliodottama on jatkuvasti Kärppien eduksi, mutta häviämme pelit maalin erolla yleensä jatkoajalla tai rankkareilla. Tämä on se trendi ollut kun katsotaan viimeiset 25 kierrosta.
Ei se mikään klisee ole, että tiukat pelit päättyvät erittäin usein paremman maalivahdin joukkueelle. Meidän maalivahti ei voita tiukkoja pelejä riittävän usein. En muista kuin yhden Lukko matsin ja IFK pelin Helsingissä, missä maalivahdit voittivat vastustajan maalivahdin. Unohtakaa suoraan ne pelit, missä ei taistella voitosta.
Viimeisen 20 pelin otanta on todella surullista luettavaa. Olemme ottaneet turpaan 12 kertaa maalin erolla.( vastustajan tyhjä maali ) ja vain kahdesti voitettu kahdella maalilla.
Hyvä maalivahti ensinnäkin rauhoittaisi peliä ja kannattelisi joukkueen muutamiin tärkeisiin voittoihin vaikka joukkue ei sitä ansaitsisi, tämä loisi uskoa siihen, että kun pelataan hyvin, voimme oikeasti voittaa. Kun joukkue rupeaa luottamaan maalivahtiin ja omaan peliinsä, rupeaa puolustus pelaamaan " rennommin" jolloin peli todennäköiesti nopeutuu ja se ketsuppipullo lähtisi aukenemaan.