McTorsolle kiperä kysymys. Ei nyt tietenkään pidä ottaa liian vakavasti tätä, koska eivät ole poissulkevia, mutta ajatuksella voi kuitenkin leikkiä. Jos olisi kaksi vaihtoehtoa josta valita niin kumman ottaisit. Nyt saa valita vain toisen:
1. Kärppiin hommataan todellinen huippusentteri. Joukkueen peli nousee uudelle tasolle ja tuloksena juhlitaan Mestaruutta.
2. Jari Viuhkola pestataan joukkueeseen. Piku pelaa helvetin hyvin ja nousee "huipputasolle". Finaalitkin ovat tiukat, mutta Lukko voittaa Mestaruuden.
Myös täältä lyhyen harkinnan jälkeen vaihtoehto 2. Perustelen:
Jos Kärpillä olisi riittävästi rahaa (ja tietysti jos säännöt sallisivat, mutta olivathan myös antamasi vaihoehdot spekulatiivisia) ostaa vaikka koko Anaheim Ducksin kokoonpano, ja roijata heidät Liigaan pelaamaan, varmistaen näin 95,8% varmuudella mestaruuden seuraaviksi 3-5 vuodeksi, mutta yhtäkään omaa kasvattia ei kokoonpanoon mahtuisi, niin eipä kyllä kiinnostaisi pätkääkään. Tämä on tietysti (jos joku ei vielä huomannut...) valtava kärjistys, mutta asetelma on silti sama: huippumenestys ostetulla joukkueella, vai hyvä menestys omilla kasvateilla (joka saattaa myös tarkoittaa mestaruutta).
Olen ehkä sanonut tämän tällä foorumilla jo aiemminkin, mutta useampaa urheiluseuraa kannattavana henkilönä en ole milloinkaan ollut yhdestäkään seurasta yhtä ylpeä, kuin Kärpistä silloin kun ottivat Viuhkolan selkävaivaisena takaisin joukkueeseen epäonnistuneen NHL-visiitin jälkeen.
Viuhkolan palkkaaminen, kuten palstaveli McTorso edellä mainitsi, on todennäköisesti taloudellisestikin järkevä veto, koska tuo varmasti lisää katsojia, ja mahdollisesti myös sponsorituloja.
Usein puhutaan pelaajien seurauskollisuudesta. Seurauskollisuutta peräänkuulutetaan, koska näyttää olevan katoava luonnonvara. Toisaalta sanotaan että yksikään pelaaja ei ole joukkuetta suurempi. Kumpikin on tietenkin totta, mutta usein keskustelussa tuntuu unohtuvan se näkökulma, että ainakin minun mielestäni myös seuran tulisi osoittaa uskollisuutta seuraikoneitaan kohtaan.
Toisaalta olen uskollisesti seurannut Kärppiä myös sekä divarissa että edellisten vuosien minikorpivaelluksen aikana, eikä pelillinen menestys/menestyksen puute horjuta ainakaan omaa uskollisuuttani Kärppiä kohtaan. Viuhkolan heivaaminen ulos saattaisi tämän tehdäkin, koska osoittaisi että Kärpät on hylännyt sen periaatteensa joka aikanaan ennen konkurssia ja kakkosdivarin vierailua päätettiin: menestyksen luominen aloittamalla ruohonjuuritasolta, omien laadukkaiden junnujen kasvattamisesta.Tämä periaate on kantanut Kärpät 2000-luvulla viiteen mestaruuteen, eikä sitä ole syytä hylätä.