No eihän se nyt varkaus ole, mutta kiellettyä kuitenkin. Pienenä, kun olin eräällä suurella suomalaisella matkapuhelinvalmistajalla siivoojana, niin siellä oli varsin hyvät pöperöt juuri puljun kulta-aikoina. Kaikki jäljelle jäänyt olisi irtisanomisen uhalla pitänyt heittää roskikseen ja Amican tytötkin siitä aina varoitteli tuodessaan minulle sämpylöitä. Ei tuo kielto tuolla ollut mikään ainutlaatuinen vaan ihan yleinen muuallakin.
Tuntipalkkani oli 38 markkaa joten kummasti helpotti pienimuotoinen ruoka-avastus. Kahvia varastin sieltä aivan helvetisti. Ei edes mitään tolkkua miksi sitä oli niin paljon, ei olisi mitenkään voinut jäädä kiinni muuta kuin itseteosta. Se on myös jäänyt hyvin mieleen, kun näin vanhemman rouvan vievän siivouskomerosta vessapaperia omaan kassiin. Jostain syystä ei sillä kertaa ollut ovi lukossa, mutta kyllähän se pitäisi pitää sattuneesta syystä.
Seuraavat tilanteet ovat kokonaan kaksi eri asiaa:
1) Yrityksen työntekijä menee neuvotteluhuoneeseen, jossa kollega on pitänyt asiakkaan kanssa palaverin joskus aiemmin päivällä. Tarjoiluja ei ole siivottu, ja tarjottimella on koskematon pulla. Hän ottaa pullan, ja siirtyy kahvihuoneeseen syömään "saalistaan".
2) Yrityksen kanssa sopimussuhteessa olevan siivousfirman palkattu työntekijä siivoaa työpäivän päätteeksi yrityksen toimistotilat. Neuvotteluhuoneesta hän vie käytetyt kahviastiat tiskikoneeseen, kuten työohjessa on määrätty. Pöydällä on palaverista tähteeksi jäänyt koskematon pulla. Siivoustyöntekijä ottaa pullan, kääräisee sen talouspaperiin, ja syö pullan sosiaalitiloissa lopetettuaan siivouksen.
Tapauksessa 1) ei toimita väärin, ellei yrityksessä ole erikseen ohjeistettu, kuinka käyttämättä jääneiden palaveripullien kanssa menetellään. Riippuu yrityskulttuurista. Joissakin firmoissa on tapana, että tilaaja päättää, kuinka jämien kanssa toimitaan. Jos olet tilannut palaveriin tarjottavaa, ja voileivät jäävät syömättä, niin päätät itse, syötkö itse, vietkö omalle tiimillesi, tuotko keittiöön kenen tahansa nopeimman syötäväksi, jne. Joskus on todettu, että viidakon laki on paras laki, eli syököön kuka vaan joka on ekana paikalla ja jolle kelpaa, ja siivooja siivoaa loput.
Tapauksessa 2) siivoojan työnantajan ohjeistuksissa todennäköisesti määritellään, että mitään asiakkaalle kuuluvaa ei oteta omaan haltuun. Ei yhtään mitään. Ei edes kuivunutta pullaa neukkarista. Tämä on luottamuskysymys, jonka kanssa siivousyritys mitä luultavimmin haluaa olla ehdoton. Ajatus on tietysti se, että jos siivooja syö pullat neukkarista, niin asiakkaalle voi syntyä epäluottamuksen tunne sen suhteen, että siivooja saattaa sosialisoida työpaikalta myös jotakin muuta. Asiakasyrityksessä ei välttämättä otettaisi niin pahasti nokkiin jämäpullan syöneestä siivoojasta (riippuu henkilöstä toki), mutta siivousfirmalla on todennäköisesti aika selkeä ja tiukka politiikka asian suhteen. Kiinni jäävälle tulee luultavasti ainakin kirjallinen varoitus, ellei sitten ole tehty jo alunperin selväksi, että tulee jo kerrasta kenkää.
Pisteet pernaveikolle kahvivarkauksien myöntämisestä. Toki itse teko ei ansaitse pisteitä lainkaan, hävytöntä pöllimistä. Firman omalle työntekijälle sietäisi tulla ainakin toistuvien kahvivarkauksien kohdalla jo kirjallinen varoitus, siivooja saisi tietysti heti potkut. Niinhän se usein tietysti on, että tilaisuus tekee varkaan. Jos valvontaa ei käytännössä ole, ja kiinnijäämisen riski on lähes nolla, niin varmaan aina monen moraali venyy.
Paskapaperin varastajan sietäisi jo katsoa peiliin ja miettiä, nauttiiko takaisin tuijottava tyyppi minkäänlaista kunnioitusta. Siis paskapaperi ei maksa paljon paskaakaan, mutta se vie paljon tilaa. Sitä ei voi kunnolla edes pölliä edes 20 euron edestä, kun tulisi niin helvetillinen määrä, että joku varmasti huomaisi, että nyt on käyty varkaissa. Ja jos tuollaista tekee useamman kerran, niin riski kiinnijäämisestä on iso. Helvetin iso riski, että maine ja luottamus menevät, ja älyttömän iso riski suhteessa saavutettuun hyötyyn. Kaupasta voi ostaa esimerkiksi jättipakkauksen Serlan laadukasta wc-paperia 40 rullaa, eikä maksa kuin 15-20 euroa riippuen ostopaikasta. Miksi varastaa halpaa vessapaperia, saatanan tontut? Tuota taustaa vasten ymmärrän paljon paremmin niitä, jotka härskisti tekevät törkeitä kavalluksia ja varastavat työnantajaltaan kymppitonneja tai satoja tuhansia euroja. Tuossakin on riski että maine menee, ja voi myös häkki heilahtaa, mutta on sentään jotakin panosta touhussa. Paskapaperin varastamisesta ei joudu linnaan, mutta onko se nyt mistään kotoisin, jos ihminen tunnetaan vessapaperivarkaana? No ei ole, sehän on aivan paskamaista.