Kerran olen ollut asianomistajana alaikäisenä tapahtuneessa pahoinpitelyssä.
Olin yksi neljästä asianomistajasta. Syytettynä oli hieman vanhempi kaveri. Yksi kaveri mulla oli todistajana paikan päällä, mutta koska syytetty ei kiistänyt, niin todistajia ei tarvittu. Vahingonkorvauksien suhteen siellä jonkin verran todisteltiin, mm. kadonneesta kaulakorusta yms.
Täytyy myöntää, että jännitti aivan vitusti. Mä en erityisesti nauttinut esiintymisestä tai edes puhumisesta muiden edessä - piirre joka on onneksi hävinnyt ajan myötä. Oli aivan järkyttävän iso helpotus, kun oikeudenkäynnin alussa todettiin, että koska syytetty ei kiistä mitään, niin todisteluja tapahtumista ei tarvita.
Muistaakseni aika helpolla pääsi syytetty, siitäkin huolimatta että oli aika pahaa jälkeä aiheuttanut parissa kaverissa. Mä pääsin aika helpolla, koska omalta osaltani sain vain yhden nyrkiniskun ja sekin puolittain ohi korvan seudulle.
Kaiken kaikkiaan aika kivuton kokemus. Mitä nyt haastemies yritti vähän huijata, kun väitti, että mun pitää hakea paperit häneltä. Onneksi mutsi oli tiennyt varottaa etukäteen, joten osasin vaatia, että hän toimittaa paperit mulle.