Minä en kertakaikkiaan suostu tekemään vaalitenttejä tai noita YLE:n tai Reginan testejä. Noissa määritellään usein täysin väärin mitä liberalismi. Joskus se on luonnonsuojelua tai pakkoruotsin kannattamista
Parempi on koettaa haastaa omaa moraalista psykologiaansa.
Minun on vähän vaikea asemoida itseäni. Olen viimeksi oman poliittisen tunnustukseni antanut tällä
palstalla vuonna 2009 jolloin kuvasin omaa aatemaailmaani seuraavasti:
"Jos minun lippalakkini värini tuntuu noin paljon kiinnostavan sanotaan sitten. Omaa aatemaailmaani kuvaisin ehkäpä wrightilaiseksi sosiaaliliberalismiksi. Wikipedian (sieltähän me kaikki maailmankatsomuksemme haemme) mukaan se aate pyörii oikeistodemareiden ja keskustan välimaastossa. Kuitenkaan en allekirjoita läheskään kaikkia tuohon liitettäviä teesejä. Kaiken kaikkiaan voidaan sanoa, että I'm a little bit country and I'm a little bit rock 'n rollah."
Näin siis minä kuusi vuotta ja enemmän kuin kuusi kiloa sitten
Olen tuosta kuudessa vuodessa muuttunut ympäröivän maailman ja oman henkisen kasvun myötä muuttunut 2000-luvun alusta tutuksi
south part konservatiiviksi. Logiikka ja järki ovat minun maailmankuvani keskiössä. Kannatin homoliittoja, mutta en tajunnut asiaan liittyvää vouhotusta ja pidin joidenkin juhanitammisten ristiinnaulitsemista ylilyöntinä. Nellibaranit ja penttioinoset ovat molemmat kummelihahmoja minulle.
Toisaalta mutta en oikein tunnista itseäni tuosta TED:in psykologi Jonathan Heidtin
luennostakaan moraalisesta matrixista. En ymmärrä, että jos olisiin konservatiivi niin minua ei kiinnostaisi uudet asiat tai ympäri maailman matkustelu koska ne ovat minulle niin tärkeitä. En todellakaan ole tradiotionalisti joka pitää tutuista asioista, vaan mieleltäni utelias ihminen jota ajaa aina eteenpäin kyltymätön tiedonjano ja kaipuu uusille kokemuksille. Vai tarkoittaako tämä että olen vain hedonistinen konservatiivi.
Työelämässä olen yksityisellä sektorilla johtavassa asemassa jossa joudun organisoimaan, suunnitelemaan, johtamaan ja miettimään tuotos/panos-suhteita. Tämä heijastuu poliittisesti siihen että ymmärrän jonkin verran lukujen ja lakien päälle.
Kenties Joonas Konstigin kolmen päivän takainen
blogipostaus tuo valoa siihen mikä olen ja miksi koen muuttuneeni vuodesta 2009. Ajattelin ostaa miehen uusimman kirjan ja katsoa josko se herättäisi minussa jotain sisäistä dialogia.
Anteeksi tämä itseenikäpertyminen, mutta mitäs kysyitte.