Oletko nukahtanut elokuvissa?

[Turha Kaukalo]

Joskus olen sammunut elokuvateatteriin. Kampuksella oli elokuvateatterissa näytös perjantaina joskus yhdeltätoista ja senhetkisen kunnon nyt tietää. Poskeenotosta olen haaveksinut ja sitä ehdottanut muttei ehdotukseni ole saanut vastakaikua. Tosin ei varmaan olis seissytkään, mutta eleenä että voin mä. Souvat, dokaaminen on parasta!

 

[pernaveikko]

Taken 3 menin katsomaan krapulassa ja se oli niin tylsä muutenkin, että eipä ole tullut katsottua uudelleen, vaikka menikin koko lailla ohi. Myös Charles Bukowskin elämästä kertonut elokuva oli semmoinen minne ihan tietoisesti mentiin ympäri päissään ja otettiin viiniä mukaan. Nukahdushan siitä seurasi, ehkä sitä voisi kutsua sammumiseksikin.

Tarkoituksella elokuvaan nukkumaan meneminen on mielenkiintoinen konsepti mikä täytyy pitää mielessä. Joskus olen torkkunut esimerkiksi kirjastossa.

 

[Virveliä kainaloon]

En ole.

 

[Vintsukka]

Enpä ole en, mutta muutaman kerran olen vastaanottanut suuseksin elokuvateatterissa istuskellessani. Mieluummin näin kuin nukkuen.

Kai olitte salissa takarivin keskivaiheilla?

Olin pari vuotta sitten Plevnassa "kiertoajelulla", jossa pari työntekijää esittelivät paikkoja ja kertoivat työstään. Eräs sanoi, että jos on pakko jotain seksuaalista leffasalissa tehdä, ei kannata ainakaan siellä takarivin keskellä sitä tehdä, projektorikopista kun on juuri siihen aika hyvät näköalat.

 

[kyykäärme]

Olenpa hyvinkin. Faija vei joskus aikoja sitten katsomaan Tuntematonta Sotilasta, uudempaa versiota sentään. Hyvin maistui uni siellä, ja sen jälkeen muutamissa muissakin elokuvissa.

Enpä juuri kyllä elokuvia edes katso, kun en kotonakaan niiden aikana pysy hereillä. Eikä elokuvat edes yhtään kiinnosta.

 

[Ötökkä]

Kerran. Olin katsomassa jotain todella paskaa kauhuleffaa... Olisko ollut Kauna?

Onneton joka tapauksessa.

 

[Andji]

Elokuvissa en ole toistaiseksi nukahtanut. Kovat äänet ja kirkkaat värit ovat pitäneet tähän asti hereillä siellä. Kotona olen nukahtanut useasti elokuvaa katsellessa. Yksi parhaimmista unenaiheuttajista on Harry Potter ja Feeniksin Kilta. Mitään muuta Potteria katsoessa en ole nukahtanut, mutta Feeniksin Kiltaa en ole kertaakaan pystynyt katsomaan kokonaan nukahtamatta. Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin aivan ensimmäisellä kerralla en nukahtanut, mutta aloin noin puolessavälissä tehdä jotain muuta ja annoin leffan pyöriä taustalla. Meni vähän ohi silloinkin. Paska leffahan se on, että mitään en koe menettäneeni.

Tänäänkin, ennen kuin piti lähteä yötöihin normaalin päivävuoron jälkeen, laitoin tuon leffan pyörimään ja torkahdin sohvalle noin puolen tunnin kohdalla. Heräsin tuntia myöhemmin. Toimii aina!

 

[Prof. Puck]

Silloin kun lapseni olivat vielä pieniä, yhdistelmä Tennispalatsi, lastenelokuva ja minä siellä nukkumassa lasteni töniessä allekirjoittanutta hereille leffan päätyttyä tuo mieleen paljon hyviä muistoja, heh. Käytin lapsiani aika paljon leffoissa ja nukahdin miltei joka kerta. Ainoastaan Hayao Miyazakin tekemät lastenleffat pitivät yleensä kiinnostuksen vireillä ja allekirjoittaneen hereillä. Vieläkin lapseni minua tästä jaksavat kiusoitella aina, kun leffaa alamme yhdessä katsomaan. Silloinen lapsiperheen kiireet sekä rankka duuni yhdistettynä pimeään teatteriin ja pehmeisiin penkkeihin.. en kanna syyllisyyttä!

Minulle ylivoimaisesti paras unileffa on leijonakuningas... Esikoiseni katsoi sen pienenä videolta kymmeniä kertoja ja jostain syytä halusi aina katsoa sen kanssani. Muistaakseni ensimmäisellä kerralla pysyin koko hereillä koko leffan ajan...

 

[Mietsuslav]

Ensimmäisen Taru sormusten herrasta -elokuvan kävin pakotettuna katsomassa ja sain oikein hyvät unet. Enpä ole yhtä pitkäveteistä elokuvaa nähnyt, ehkä tunnin jaksoin.

Nukahdin myös Las Vegasissa Cirque du Soleiln näytöksessä. Se oli jopa mielenkiintoinen, mutta penkki oli yltiömukava ja esitys jotenkin hypnoottinen, eikä litran olut tuopitkaan auttaneet. $200 well spent.

 

[Klose16]

Onhan tuota tullut harrastettua.

Aikoja sitten E. T. :tä katsoessa nukahtelin rankasti, oli niin synkkää maisemaa.
Myöskin Taru Sormusten Herrasta vikan osan lopussa nukahtelin jatkuvasti.

Sitten on erikseen nämä läpi yön leffamaratonit, kun oli lopussa menossa natsisurffaajien actionpätkä niin ei siitä paljon muuta jäänytkään mieleen kuin natsit jotka surffasivat tjms.

 

[Jerry100]

Olen. Kun menin armottomassa krapulassa katsomaan Killbill2 ennen kuin olin katsonut ykkösen.

Sen sijaan kävelin leffasta ulos noin 15 minuutin jälkeen kun kyseessä oli niin karmeaa myötähäpeä paskaa että ei vaan pystynyt. Leffan nimi oli Vampyyrien imussa.

 

[Musta Nuoli]

Lähimpänä nukahtamista olin umpisurkeassa ja tappavan tylsässä uusintaversiossa elokuvasta Painajainen Elm Streetillä. Ironisesti elokuvan teemahan on se, että päähenkilöt eivät saisi nukahtaa, ettei Freddy Krueger tule ja vie. Noin surkeassa remakessa olisi melkein Freddynkin toivottanut tervetulleeksi, jotta olisi nukahtamalla välttänyt onnettoman tekeleen katsomisen.

Olin tuossa leffassa ns. kutsuttuna enkä siitä mitään maksanut, mutta silti teki mieli vaatia rahoja takaisin.

 

[MunkADunk]

Joo olen, joku Saw-sarjan leffoista se oli. En ollut muistaakseni mitenkään erityisen väsynyt mutta torkahdin hetkeksi elokuvan alkupuolella. Elokuvien juonen tietäen en menettänyt mitään, toki en olisi menettänyt mitään vaikka olisin ollut kotona koko leffan ajan nukkumassa.

 

[SergeiK]

Olen

Elokuva oli Toiset 48 Tuntia ja näköjään nukahtaminen tapahtui Wikipedian mukaan vuonna 1990.