Oletko koskaan tuntenut itseäsi vanhaksi?

[Patarouva]

Minun lapsuuden ystävä on jo mummo. Silloin kun tuon kuulin niin tajusin etten enää ole nuori. Ja tuosta on jo useampi vuosi ja lapsiakin on jo kaksi.

Toisen lapsuuden ystävän lapsi on valmistunut ammattiin, asuu omillaan ja hänellä on avopuoliso. Vastahan hän oli pikkuinen napero joka tykkäsi dinosauruksista.

Mun pikkuveljeni on pappa, mutta hän oli nuori isäkin, että tämä ei aiheuta minulle isommin mitään vanhuuden tunnetta.

Sitäpaitsi kun tuo pappa osaa olla edelleen se hauska kiusanhenkinen veli niin lähinnä huvittaa ajan kuluminen ja tiettyjen asioiden säilyminen.

 

[Alamummo]

Joo, itsellä tämä hiljeni edellissyksynä, kun viimeinen isovanhemmistani saatettiin viimeiselle matkalle.

Toki ainahan olen ollut monia tuttujani edellä tässä vanhuuden tuntemisessa. Kannattanut sairastaa aivan lapsesta asti.

Mun viimeinen isovanhempi kuoli 90-luvulla.

 

[Nahkaparturi]

Synnyin silloin, kun Marilyn tapettiin. Tämä on vakiovastaukseni, kun ikääni kysytään. "Tiimarin" lukulaseilla vielä mennään ja raivosin eilen, että missä helvetissä ne taas ovat. Päässä olivat.

Ollaan sitten ihan samanikäisiä. Äitini muistaa sen aina, kun oli synnytyslaitoksella, niin radiossa kerrottiin Marilynin kuolleen. Äitini onkin tosi vanha - ikänsä alkaa ykkösellä pitkästä aikaa.

Ekat lasit ostin Tokman...siis Vapaa Valinnasta ja ne olivat sieltä miedommasta päästä, nyt mennään +3:lla, ja kyllä, minäkin hukkaan usein ne otsalleni.

 

[Straight Edge]

Mun viimeinen isovanhempi kuoli 90-luvulla.

Nokitan! Mun jo 80-luvulla.

Iloisempia aiheita - omillaan jo vuosia asunut tytär saapuu muutaman tunnin päästä viikonlopuksi kumppaninsa kanssa moikkaamaan meitä vanhuksia. Kiva!

 

[magnum37]

Pysäyttävää on tosiaan nähdä miten niistä omien ystävien ja tuttavien pienistä rillipäisistä räkänokista on tullut itse vanhempia, uraohjuksia taloine ja muine juttuineen. Itsestä kun tuntuu ettei parissa vuosikymmenessä nyt niin mullistavia asioita ehdi tapahtua. Itse taantuu ja muut menevät eteenpäin :)

Mitä enemmän vuosia tulee mittariin niin jotenkin sitä enemmän ajan kulumisesta ja omasta vanhenemisesta hämmentyy.

 

[Glove]

Nokitan! Mun jo 80-luvulla.

Iloisempia aiheita - omillaan jo vuosia asunut tytär saapuu muutaman tunnin päästä viikonlopuksi kumppaninsa kanssa moikkaamaan meitä vanhuksia. Kiva!

Yksi kuoli 1930-luvulla, loput 70/80-luvuilla.

 

[Siwankassa]

Suurin osa uusista kolleegoista on kolmekymppisiä, ja he ovat mielestäni kyllä erittäin nuoria. Syntyneet joskus 90-luvun puolivälin nurkilla, ei morjens.




Eivätkä hekään enää mitään nuoria ole....

Thats me. En ollut vielä syntynyt kun Suomi juhli ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta.

30v syksyllä

 

[Kauko Viisas]

Mun viimeinen isovanhempi kuoli 90-luvulla.

Nokitan! Mun jo 80-luvulla.

Yksi kuoli 1930-luvulla, loput 70/80-luvuilla.

Omituinen "kilpailu", mutta osallistun todistaakseni olevani vanha vaikka en sellaiseksi itseäni tunnekaan: viimeinen isovanhempani kuoli vuonna 1960.
Tämä ei sinänsä todista mitään minun iästäni.

Itse asiaan. Kaikki on suhteellista. Esimerkiksi ikäiseni ihminen oli, sanotaan vaikka 70-luvulla aivan ikäloppu vanhus papparainen, mutta nykyään erittäin moni ikäiseni on vallan toimintakykyinen. Toki meitä ehkä pidetään papparaisina tai mummuraisina, mutta eiköhän se ole tärkeintä, kuten otsikossakin viitataan, tunnetko itsesi vanhaksi.

Tiedän olevani "vanha" (lainausmerkit, koska uskoisin monen ajattelevan minun olevan vanha, semminkin kun ulkonäköni ei ole trendikkään nuorekas vaan kuvastaa enemmän minua itseäni), mutta en tunne itseäni negatiivisessa mielessä vanhaksi.

 

[Rod Weary]

En ollut vielä syntynyt kun Suomi juhli ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta.

Mä olin kärsivällisesti odottanut tuota mestaruutta yli 20 vuotta. Ja nyt siitäkin ilon päivästä on jo hetken päästä 30 vuotta. Jonnet ei ehkä muista, että Suomen eka MM-mitali vietiin viekkaudella ja vääryydellä. Joku talonmies piikittänyt banaaniin efedriiniä.

 

[Urasiili]

Thats me. En ollut vielä syntynyt kun Suomi juhli ensimmäistä jääkiekon maailmanmestaruutta.

30v syksyllä

Mulla oli samana päivänä 14 v synttärit.

 

[Vaakuna]

Vanheneminen on myös ainoa tapa pysyä hengissä.

Toisaalta hengissä pysyminen on ainoa tapa vanheta.

Mitäs ihmeen ikiliikkujaa täällä yritetään keksiä?

Asiaan. Vielä riittää käsissä pituus lukea puhelinta, ettei tarvi fonttia suurentaa. Seuraavaksi ehkä selfiekeppi. Lisäksi huomannut, kun pitkästä aikaa aloitti salilla käymisen, niin lämmittely sekä tukevat liikkeet ovat etusijalla. Enää ei mennä tekemään "lämmittelyä" ja siitä suoraan isojen kiekkojen kanssa sarjoja.

 

[Arnold]

TPS:n kokoonpanossa tänään Koivu ja Vahalahti.

Ai joo, ei ollut enää 90-luku...

 

[UnenNukkuja]

TPS:n kokoonpanossa tänään Koivu ja Vahalahti.

Ai joo, ei ollut enää 90-luku...

Kiekossa olen pahimmin jämähtänyt siihen 1999-2001 aikaan. Nyt kun Elomosta aika jätti aivan liian aikaiseen, tunnistin kyllä monia häntä muistaneita nimiä.

Ai keitä nykyjoukkueessa pelaa? Koivu!!!

 

[Glove]

Viimeksi tänään. Ei vaan jaksa.

 

[magnum37]

Viimeksi tänään. Ei vaan jaksa.

Tämäpä se.

Muistan yhä kuin eilisen päivän sen aamun vuonna 2006, kun käytin 30 vuotta. Hoin itsekseni, että nyt alkaa Dirty Thirties. Paskat mitään sellaista oikeesti alkanut, mutta sitä tunsi olonsa tuolloin "kypsäksi nuoreksi". 35 ikävuoden paikkeilla alkoi sitten huomata ensimmäisiä merkkejä mm. kehon ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisestä.

Siis noistakin ajoista on kulunut kohta 20 vuotta...hiljaiseksi vetää. Ei tätä ymmärrä mihin elämä juoksee. Ja kaikkien näiden nykyajan sotaisten realiteettien valossa pitäisi ymmärtää jossain määrin nauttia jokaisesta päivästä, kun vielä on jonkinlaisessa kunnossa.

Mutta kun ei vaan jaksa aina edes nauttia.

 

[Alejandro]

Täytän kuukauden päästä 34 vuotta. Tuntuu, että vuodesta 2016 alkaen vauhti on kiihtynyt järkyttävällä tahdilla. Kipuiluani hieman helpottaa se, että muutama vuosi sitten Alepan myyjä kehui minun olevan hyvin säilynyt kolmikymppinen, kun tarkisti paperini. Ja parisen viikkoa sitten yritin ostaa Alkosta pikkuskumppaa loman kunniaksi, mutta minulle ei myyty, koska olin unohtanut lompakon henkkareineen kotiin. Myyjä yritti vielä sanoa, että ota kohteliaisuutena.

 

[Straight Edge]

Tosiaan 50 mittariin tänä vuonna. Mulla on varmaan "hyvä" tilanne sen suhteen, että jaksamisen määrittelee perussairauden aktiivisuus tai remissio, ei niinkään ikä. Nyt kun tauti on kurissa, niin virtaa on kivasti kaikenlaiseen.

Vaan kun sairaus tiputtaa veriarvot ja vie voimat, niin olo on kuin ysikymppisellä. Semmoista se on, perkele! Täysillä mennään, vaikka ei aina ihan kulkisikaan.

 

[Creed Bratton]

Täytän kuukauden päästä 34 vuotta. Tuntuu, että vuodesta 2016 alkaen vauhti on kiihtynyt järkyttävällä tahdilla. Kipuiluani hieman helpottaa se, että muutama vuosi sitten Alepan myyjä kehui minun olevan hyvin säilynyt kolmikymppinen, kun tarkisti paperini. Ja parisen viikkoa sitten yritin ostaa Alkosta pikkuskumppaa loman kunniaksi, mutta minulle ei myyty, koska olin unohtanut lompakon henkkareineen kotiin. Myyjä yritti vielä sanoa, että ota kohteliaisuutena.

Nuori mies. Täytän kesäkuussa 40, ei oo enää kukaan kysynyt papereita vuosiin :( tosin ehkä siihen vaikuttaa se, että ne kerrat kun Alkon läpi juoksee tai ostaa pari fat lizardin olutta s-marketista niin omat lapset vetävät ympärillä tajutonta sirkusta.

 

[WildCore]

43 mittarissa ja ajattelen ja toivon, että samanlainen pätkä on vielä edessä. Eli paljon ehtii vielä asioita touhuta ja kokea. Yritän pitää itseni niin hyvässä kunnossa kuin suinkin pystyn ja näin ollen pystyn ehkä ihan loppuun asti nauttimaan elämästä.

Pitäisi saada enemmän sitä ajattelua elämään, että elämä on tässä ja nyt ja murehtia vähemmän niitä arkisia juttuja (kodin siisteys, raha-asiat ym.), koska tuskin viimeisellä henkäyksellä tulen pohtimaan, että kylläpäs minä pidin kotimme tosi puhtaana 50-vuotta.