Muutama vuosi sitten satuin viisisatasen hetken omistamaan. Olin ostanut käteisellä elektroniikkaa joka lahosi samantien käsiin ja sain sen palautettua, mutta kassalla ei olisi ollut antaa pienillä seteleillä koko summaa.
Lähdettiin siitä pian reissuun johon luonnollisesti rahaa tarvitsin mukaan ja seteli löysibtiensä Ranskaan. Setelin käyttö oli ihan hauska tapahtuma.
Oltiin silloin Monacossa Cafe de Parisissa syömässä. Yllättäen pari nuorehkoa suomalaista sai melkolailla haistavittu palvelua. Noo koitti maksun hetki ja helvetin kauan laskuakin odotettuamme tarjoilija toi laskulautasen oikein heittämällä sen meidän pöytään. Oli kaverin ilme melkoinen kun lappasin pöydälle viisisatasen ja käskin tuoda loput takaisin. Alkoi melkoinen änkyttäminen ja valittelu kuinka ei voi ottaa niin suurta seteliä vastaan. Yritin vähän kysellä, että mikä nyt on, mutta ei siltä hikoilevalta änkyttäjältä oikein saanut sanaa irti. Nooh, taivuin sitten maksamaan luottokortilla, joka sekin sattui olemaan värikäämpää sorttia kun eräs suomipankki aikanaan sellaisia nuorisoasiakkaille myönsi.
