Viidensadan euron seteli istuu huonosti tavanomaisiin lompakoihin. Pidän muutenkin hyvin vähän käteistä rahaa mukanani. Harvoin lompakosta löytyy satasta tai paria enempää, nekin ovat 20 ja 50 euron seteleinä. Jos jostakin syystä joudun vastaanottamaan isompia seteleitä, niin pyrin niistä ensi tilassa eroon. Vähänkin isomman summan kuskaan pankkiin, mutta aika harvoin olen tuossa tilanteessa.
Kun olin itänaapurissa töissä viime vuosikymmenellä, niin käsittelin säännöllisesti muutaman tuhannen euron summaa vastaavia käteiseriä, pääasiassa euroina, ruplina ja US-dollareina. Monet asiat hoidettiin tavallisesti käteisellä tuohon aikaan. Minun puoleltani kyseessä olivat aina lailliset toimet, sanottakoon se heti alkuunsa. Jos toisen osapuolen kohdalla näin ei aivan ollut, niin nähtävästi kyse oli verojen välttelystä. Näin oli esimerkiksi vuokra-asuntoni kk-vuokran maksamisen laita, fyffet maksettiin vuokranantajalle käteisellä kerran kuussa. Osan vuokra-ajasta maksut hoidettiin euroissa, osan ruplissa. Mikäpä olisi ollut kätevämpää kuin maksaa 4000 euroa 500 euron seteleinä.
Sitten oli setelien kanssa enemmän hipelöimistä, kun muutimme vuokrasopimuksen ruplapohjaiseksi. Suurin seteli Venäjällä oli tuhatruplainen, ja noihin aikoihin se vastasi ehkä noin 30-35 euroa kurssista riippuen.
Suomessa olen joutunut käsittelemään joitakin kertoja 500 euron seteleitä. Yleensä kyse on ollut tilanteesta, jossa olen myynyt yksityishenkilölle jotakin muutaman tuhannen euron hintaista, jolloin ostaja on saapunut hakemaan tavarat käteissumma mukanaan. Tuolloinkin sitä olettaisi, että 1000-1500 euroa nyt voisi nostaa vaikka pankkiautomaatista viidenkympin seteleinä, mutta kaipa ihmiset sitten hakevat näitäkin summia pankista. Onhan siinä oma vaivansa kököttää automaatilla ja nyhtää rahaa irti koneesta vähin erin.