Oletko koskaan lyönyt naista (si)?

[Senior]

Viestin lähetti Taito-Ojanen


Älä nyt pahastu Senior, ja korjaa, jos olen väärässä, mutta ihan kuin et ottaisi uhkaa mitenkään vakavasti. Minä kun uskon vakaasti siihen, että nainen kykenee vahingoittamaan miestä yhtä pahasti kuin mies naista. Kyse kun ei ole pelkästään fyysisistä ominaisuuksista.
*****
Joten kuvittele, että olet todellakin alakynnessä tilanteessa. Kuvittele, että nainen on sinua vahvempi, taitavampi tai muuten parempi tappelija. Kuvittele olosi avuttomaksi. Ihan kuin ne naiset, jotka oikeasti ovat avuttomia miesten hakatessa heitä.

En minä pahastu, minä pidän asiallisestakin keskustelusta. Päästäkseni tällä päällä ja taipumuksillani tähän ikään siten, että minut voidaan vieläkin yhteiskuntakelpoiseksi luokitella, en voi kaikkea aina ottaa liian vakavasti. Sen kai jo kirjoitteluni ylipäätään on osoittanut.

Moni nainen pystyy halutessaan vahinoittamaan monia miehiä fyysisesti. Minä olen tutustunut naisiini aina ensin siten, että olen voinut olla vakuuttunut fyysisestä, väkivaltaisesta koskemattomuudestani. Muuten olen sallinut hiplaamisen ilman määrällisiä ja laadullisia rajoituksia.

Henkisesti nainen pystyy helposti vahingoittamaan ja riivaamaan miestä hulluuteen asti. Moni heistä jopa nauttii sitä tehdessään. Naisilla on uskomaton kyky analysoida miestään ja käyttää aina juuri väärään aikaan sitä pahiten osuvaa ja loukaavinta argumentointia. Mielenkiintoinen ihmisryhmä, mutta ah, niin rakastettava.

Vetoan ketjuavaukseen, jottei menisi puurot ja vellit sekaisin. Sehän ei ollut: ''Voisitko Sinä lyödä naista, jos hän uhkaisi henkeäsi... tjsp''. Luulen finnishninjan tarkoittaneen lähinnä parisuhteeseen liittyviä kriisitilanteita ajatuksella 'hakkaatko Sinä vaimoasi'. Tottakai henkensä pitimiksi tekisi lähes mitä vaan. Älkää yrittäkö leimata minua tässä asiassa jeesustelijaksi. Elettyäni monisäikeistä elämää uskon minulla olevan kompetenssia parisuhdekeskusteluun aiheesta. Niissä tilanteissa ei mielestäni ole hyväksyttävää lyödä kumppaniaan.

Ei minulla ole mitään halua kuvitella sellaista väkivaltaista tilannetta, jossa parisuhteessani pelkäisin henkeni edestä. Ymmärrän ja sympatiseeraan niitä naisia, jotka joutuvat sellaisessa tilanteessa elämään.

Vaikka ymmärrän hyvin, mitä tarkoitat viimeisellä kappaleella ja tiedän hakattujen naisten usein saavan hakkaajan uudeksi miehekseen, en hyväksy tilannetta. Selvennettäköön, etten hyväksy puolison hakkaamista oli hakattavana mies tai nainen.

tombraider: tarkoitin tietty 'ulko'munia a.k.a skrebbanoita

vlad: ''Joudut naisen rajun hyökkäyksen kohteeksi etkä pääse pakenemaan paikalta, etkä kykene hillitsemään hyökkäystä muin keinoin joten on pakko turvautua lyömiseen. Onko lyöjä tällaisessa tapauksessa munaton? Tällainen tilanne voi sattua aivan missä tahansa, jopa kotona jossa riita yllättäen saa epämieluisan käänteen. ''

Tässä ne puurot ja vellit menee sekaisin. Mikäli miehen henki on uhattuna, on tehtävä tarpeellinen henkensä pelastamiseksi. Tällainen tilanne nyt ei ihan voi sattua missä tahansa, jopa kotona, jossa riita yllättäen saa epämieluisan käänteen. Tarkoitan 'normaalioloja'. Jos minulla olisi syytä epäillä/pelätä sellaisen tilanteen olevan mahdollinen, olisin jo aistinut parisuhteessa muuta mätää niin paljon, että voisin syyttää myös itseäni jatkettuani elämistä kuvaamasi kaltaisessa parisuhteessa.

Puhutaan yhdestä asiasta kerrallaan tai on käsinkosketeltava vaara siihen, että menee aidat ja aidanseipäät sekaisin. Sinänsä herkullinen keskustelu.

 

[MiikaL]

En ole ikinä naista/tyttöä lyönyt vaikkakin on joskus mieli tehnytkin. Siis lyödä. Näistä tilanteista on "kostettu" muulla tavalla, ja kysehän oli molemminpuolisesta leikistä.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Senior

vlad: ''Joudut naisen rajun hyökkäyksen kohteeksi etkä pääse pakenemaan paikalta, etkä kykene hillitsemään hyökkäystä muin keinoin joten on pakko turvautua lyömiseen. Onko lyöjä tällaisessa tapauksessa munaton? Tällainen tilanne voi sattua aivan missä tahansa, jopa kotona jossa riita yllättäen saa epämieluisan käänteen. ''

Tässä ne puurot ja vellit menee sekaisin. Mikäli miehen henki on uhattuna, on tehtävä tarpeellinen henkensä pelastamiseksi. Tällainen tilanne nyt ei ihan voi sattua missä tahansa, jopa kotona, jossa riita yllättäen saa epämieluisan käänteen. Tarkoitan 'normaalioloja'. Jos minulla olisi syytä epäillä/pelätä sellaisen tilanteen olevan mahdollinen, olisin jo aistinut parisuhteessa muuta mätää niin paljon, että voisin syyttää myös itseäni jatkettuani elämistä kuvaamasi kaltaisessa parisuhteessa.

En halua antaa vaikutelmaa, että inttäisin asian suhteen mutta siitä huolimatta lausun eriävän mielipiteen.

Tällainen tilanne voi sattua kotona, niitä sattuu kotona, ilman, että ennakolta moinen käytös voi olla odotettavaa. Normaalisti normaalioloissa tällaista ei lienee tapahdu mutta on poikkeuksia jolloin tapahtuu vaikka liittoa noin yleisesti ottaen voidaan pitää normaalina tai ainakin jotakuinkin normaalina.
Tilanne voi kohdata miehen niin yllättäen, ts. liitto on aiemmin tuntunut ja vaikuttanut aivan normaalilta mutta yllättäen riidan seurauksena nainen käy silmittömästi miehen kimppuun.

Mikäli esittämääni kysymystä verrataan aiemmin kirjoittamaasi,

"Ei anna edelleenkään lupaa lyömiseen. Naista ei lyödä. Siitä periaatteesta ei luovuta edes provon, haukkumisen, sylkemisen, potkimisen eikä hakkaamisen edessä. Siinä suhteessa, raivoisassakin parisuhtessa tai tilanteessa, nainen on pyhä. Minun mielestäni. Ei selityksiä, vaikka tiedän joskus tekevän tiukkaa, todella tiukkaa."

olen havaitsevinani tässä pienoisen ristiriidan. Itse lähdin tarkastelemaan asiaa siltä pohjalta, että tuomitset tällaisessakin tilanteessa miehen joka lyö naista munattomaksi, mutta mikäli asia ei olekaan näin asia on käsitelty osaltani loppuun. Oma lähtökohtani oli etten tuomitse tällaisessa tilanteessa miestä munattomaksi.

Niitä muita poikkeustapauksia otin esille lähinnä sen tähden, kun täällä muutama tuntui niin ehdottomalta sen suhteen, ettei naisia lyödä. Jos on niin ehdoton niin sitten sitä on oltava kaikissa tapauksissa, tai muutoin ei mielestäni kannata ilmaista asiaa niin ehdottomaan sävyyn.

Tässä näkee kuinka monella tapaa asian voi ymmärtää. Minulla kun ei ole kokemusta parisuhteista niin lähdin hahmottamaan tilannetta aivan toiselta kantilta, tai kokonaisvaltaisemmin.

vlad#16.

edit: typo, ja pientä viilailua.

 

[JLand]

Olen samaa mieltä monen muun kirjoittajan kanssa siitä, että naisen lyöminen ei saisi olla mikään absoluuttinen tabu.

Perjantai-iltana jossain Ridgewoodissa on yhtä suuri mahdollisuus saada turpaansa niin naiselta kuin mieheltäkin, siksi en voi sanoa, että en naista koskaan löisi, jos tilanne siitä vaatisi. Vielä en ole sitä tehnyt, mutta jos oma henkeni tai terveyteni riippuu oikeasta koukusta naisen leukaperissä niin sen tekisin.

Tieten tahtoen en naispuolisia lajitovereitani koskaan lähtisi lyömään ilman erittäin painavaa syytä (lue yllä).

 

[Senior]

Viestin lähetti vlad

En halua antaa vaikutelmaa, että inttäisin asian suhteen mutta siitä huolimatta lausun eriävän mielipiteen.

Tällainen tilanne voi sattua kotona, niitä sattuu kotona, ilman, että ennakolta moinen käytös voi olla odotettavaa.
*****
Tilanne voi kohdata miehen niin yllättäen, ts. liitto on aiemmin tuntunut ja vaikuttanut aivan normaalilta mutta yllättäen riidan seurauksena nainen käy silmittömästi miehen kimppuun.

Okei, otan simppelin vastauksen:

Mikäli vaimoni saisi jostain syystä kuvailemasi umpiraivohullukohtauksen, en löisi häntä takaisin. Ei sellaista tilannetta olisi, että häntä löisin. Sensijaan luultavasti pyytäisin häntä keräämään tuomansa vehkeet jne... tähän paljon nähneenä hymiö.

 

[Woman In Red]

Tässä ketjussapa sitä vasta on esitelty kattavasti erilaisia elävän elämän tyyppitilanteita. Jos olisin vähän kokemattomana aikomassa parisuhteeseen ja saman katon alle jonkun dooriksen kanssa, voisin kyllä vielä pistää harkintaan, kyllä siinä selvästi semmoiset riskit on.

Itse en yleensä lyö, mutta tämä keskustelu avasi silmiäni sen verran, etten tietystikään voi olla varma käytöksestäni; vaikka mielenterveys on tähän ikään asti ollut suht stabiili, mistä sitä tietää, milloin raivohulluuskohtaus iskee.

 

[JHag]

Olen kerran -täysin vahingossa- lyönyt naista miehellä! Mitäs seisoi niin lähellä.

 

[mission16W]

Naistani en ole ikinä lyönyt, enkä itseasiassa naista muutenkaan. Siskon kanssa toki nahisteltiin pikkukakarana.

En ole silti niin naiivi että lähtisin julistamaan "ei ikinä, missään tapauksessa, koskaan en kuvittelisikaan"-tyylisiä lausahduksia. Jos joku naisihminen esim. käy päälleni puukon kanssa, varmasti lyön. En voisi silti ikinä kuvitella hakkaavani esimerkiksi (olematonta) vaimoani.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Woman In Red
Tässä ketjussapa sitä vasta on esitelty kattavasti erilaisia elävän elämän tyyppitilanteita. Jos olisin vähän kokemattomana aikomassa parisuhteeseen ja saman katon alle jonkun dooriksen kanssa, voisin kyllä vielä pistää harkintaan, kyllä siinä selvästi semmoiset riskit on.

Itse en yleensä lyö, mutta tämä keskustelu avasi silmiäni sen verran, etten tietystikään voi olla varma käytöksestäni; vaikka mielenterveys on tähän ikään asti ollut suht stabiili, mistä sitä tietää, milloin raivohulluuskohtaus iskee.

Ehkäpä ei pitäisi puuttua viestiin, mutta puutun kuitenkin.

Asian voi nähdä niin monelta eri kantilta, katsella suppeasti oman kokemusperään turvautuen, tai koettaa kartoittaa syy-seuraus -suhteita laajemmin. Pyrin itse yhdistämään molemmat kannat filosofisissa pohdinnoissani, tämän tähden esitän suppea-alaisia vastauksia antaneille henkilöille hypoteettista, ei tavanomaisista, tilanteista johdettuja kysymyksiä.

Eli jos joku sanoo "En koskaan lyö naista", haluan tietää tarkoittaako se todella "Ei koskaan", vai löytyykö poikkeuksia. Moni ei edes koskaan aseta itse itselleen pohdittavaksi kysymyksiä joissa liikutaan raja-alueilla, ts. he eivät kysymyksin pistä itse itseään tiukoille testatakseen esittämiensä väittämiensä todenperäisyyttä. Olen niin sairas - tunnustan - että haluan pistää niin itseni kuin kanssaeläjät välillä tiukoille.

Niin, mitä tulee raivohulluuskohtauksiin. Hyvin usein, ei tosin läheskään kaikissa tapauksissa, se ensimmäinen isku on täysi yllätys kohteelle, (mutta hyvin usein lyöminen on yllätys myös lyöjälle). Siihen ei ole varauduttu, sen mahdollisuuteen ei ole uskottu, se on siis täysi yllätys. Tämä ensimmäinen isku ei tee ihmisestä vielä raivohullua, mutta sitä ensimmäistä iskua voi seurata toisia iskuja jotka voivat muuttaa tilanteen sellaiseksi ettei kohteella välttämättä ole muuta mahdollisuutta kuin puolustautua. Tätä hain takaa esittämälläni kuvitteellisella tilanteella, kuinka toimia tällaisessa tilanteessa. Onko puolustautuminen edelleen tuomittavaa.

Seniorille kiitokset vastauksesta!

vlad#16.

 

[koo]

Viestin lähetti vlad



Tässä näkee kuinka monella tapaa asian voi ymmärtää. Minulla kun ei ole kokemusta parisuhteista niin lähdin hahmottamaan tilannetta aivan toiselta kantilta, tai kokonaisvaltaisemmin.

Niin, ja sitten kun hankit kokemuksia parisuhteesta joudut ymmärtämään vieläkin monimutkaisemmilla tavoilla. Joissain tapauksissa ymmärrät, joissain et, joissain olet ymmärtävinäsi. Oikein tiukan paikan tullen ei auta hahmottamiset eikä kokonaisvaltaisuudet tuon taivaallista.
Sitä en oikein usko, että joku "normaali" nainen yllättäin, yht äkkiä saisi riitelyn tuoksinassa jonkun hulluuskohtauksen ja kävisi miehensä päälle. Ei tuo kai kovin yleistä ole. Vai onko?

terveisin koo

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti koo

Niin, ja sitten kun hankit kokemuksia parisuhteesta joudut ymmärtämään vieläkin monimutkaisemmilla tavoilla. Joissain tapauksissa ymmärrät, joissain et, joissain olet ymmärtävinäsi. Oikein tiukan paikan tullen ei auta hahmottamiset eikä kokonaisvaltaisuudet tuon taivaallista.
Sitä en oikein usko, että joku "normaali" nainen yllättäin, yht äkkiä saisi riitelyn tuoksinassa jonkun hulluuskohtauksen ja kävisi miehensä päälle. Ei tuo kai kovin yleistä ole. Vai onko?

terveisin koo

Minulle riittää parisuhdekokemuksesta se mitä lapsena näin. Ei huvita itse ruveta kokeilemaan onnistuuko paremmalla prosentilla.

Mitä tulee esittämääsi kysymykseen tuosta naisten hulluuskohtauksista, niin luin kesällä artikkelin joka käsitteli naisten harrastamaa parisuhdeväkivaltaa, eli tilanteita joissa nainen lyö miestä. Valtaosalle tilanteista yhteistä oli se, että nainen löi aivan yllättäen, mies ei ollut huomannut poikkeavaa käytöstä. Iskut tulivat kuin salama kirkkaalta taivaalta.

Miehet kuvailivat tunnetta häpeälliseksi tämän jälkeen, he häpesivät itseään. Naisen harrastama väkivalta oli/on yllättävää. Tämä taisi olla tutkijoillekin eräällä tavalla yllätys, kuinka rajua ja yllättävää naisten harjoittama väkivalta on hyvin usein.

Miehillä kaava menee usein siten, että ensin uhataan "Nyt akka hiljaa tai tulee turpaan" -tyyliin, mutta nainen harvemmin uhkaa.

vlad#16.

 

[finnishninja]

Viestin lähetti koo


Sitä en oikein usko, että joku "normaali" nainen yllättäin, yht äkkiä saisi riitelyn tuoksinassa jonkun hulluuskohtauksen ja kävisi miehensä päälle. Ei tuo kai kovin yleistä ole. Vai onko?

terveisin koo

Ei ole varmasti niin kovin yleistä, mutta sattuu varmasti usein. Nainen voi olla aika hurja kun silmissä mustenee.

Itse olen saanut pari kertaa läskihuulen pienen "asiallisen" neuvottelun tuloksena.

 

[heikkik]

Mielenkiintoista miten nämä naisen lyömisen kannattajat hakevat perustelunsa epätodennäköisimmästä mahdollisesta tilanteesta. Naisjengi käy kadulla kimppuun? Naisen silmissä mustenee ja hän käy aivan hulluna sinun kimppuusi? Pitäsikö ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä vetäistä vastaantulijaa nokkaan aina kuin useamman kuin kahden naisen ryhmä kävelee kadulla vastaan? Eihän sitä koskaan tiedä koska he saavat hulluuskohtauksen ja käyvät päälle potkien, lyöden ja yrittävät raapia sinulta silmät päästä! Turpaan vaan ja onnea!

Aiheen otsikkohan oli Oletko koskaan lyönyt naista(si)? Finnishninjan aloituspuheenvuoro oli hyvä ja siinä oli hyvä kysymys: "Ansaitseeko nainen selkäänsä?" Siis ansaitseeko nalkuttava muija turpansa tukkeeksi luuvitosen? Pitääkö naiset laittaa nyrkin ja hellan väliin? Vastaukseni on ei, ei ja ei.

Minä vihaan "miehiä" jotka lyövät naisiaan ja minusta heidät pitäisi laittaa ensiksi terapiaan ja jollei se tehoa niin mielisairaalaan tai vankilaan. MUTTA halveksin naisia, jotka alistuvat hakkaamiseen ja antavat yhä uudestaan anteeksi huorittelut, hiuksista repimiset, lyönnit, potkut, savukkeella polttamiset ja kaikki mahdolliset väkivallanteot. Enkä varsinkaan pysty kunniottamaan tippakaan naista, jolla on lapsia ja joka sietää väkivaltaista miestään. Ansaitseeko nainen selkäänsä? Ei, en usko että kukaan nainen ansaitsee selkäänsä, mutta en pidä väkivaltaiseen parisuhteeseen jäävä naista syyttömänä omaan kohtaloonsa.




.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti heikkik
Mielenkiintoista miten nämä naisen lyömisen kannattajat hakevat perustelunsa epätodennäköisimmästä mahdollisesta tilanteesta.

...

Aiheen otsikkohan oli Oletko koskaan lyönyt naista(si)? Finnishninjan aloituspuheenvuoro oli hyvä ja siinä oli hyvä kysymys: "Ansaitseeko nainen selkäänsä?" Siis ansaitseeko nalkuttava muija turpansa tukkeeksi luuvitosen? Pitääkö naiset laittaa nyrkin ja hellan väliin? Vastaukseni on ei, ei ja ei.

En minä nyt täällä ole kovinkaan monen huomannut kannattavan naisten turpaan mättämistä. En parisuhteessa tai muissakaan tapauksissa.

Nythän on ollut pääasiassa omalta taholtani ollut kyse siitä onko oikeutettua puolustaa itseään naisen hyökkättyä kimppuun. Aihe erkani jo tähän mahdollisuuteen hyvin varhaisessa vaiheessa, ja kun monet tuomitsivat naisen lyömisen kaikissa - huomio kaikissa - tapauksissa, niin päätin tehdä ottaa asiasta selvän. Tuomitsevatko todella he sen kaikissa hypoteettisissakin tapauksissa. Itse en voi olla läheskään varma ettenkö löisi naista kuvailemissani tilanteissa - jotka ovat aivan tätä arkipäivää. Mikäli minut tämän perusteella tuomitaan naistenhakkaajaksi niin sittenhän tuomitaan, evvk.

Mitä tulee finnishnijan aloituspuheenvuoroon, ja siinä esitettyihin kysymyksiin, niin kaikissa tapauksissa perheväkivalta on mielestäni tuomittavaa. Kenenkään ei pitäisi kohdata perheväkivaltaa, ei naisten, ei lasten, eikä miesten.

Omalla kohdallani, jollei tämä ole jo tullut selväksi, väkivaltaan turvautuminen on aina se kaikkein viimeisin vaihoehto. Ennemmin vaikka poistun paikalta kuin käytän nyrkkejä tms.

vlad#16.

 

[Juhaht]

Koskaan en ole lyönyt, enkä koskaan tule lyömään.


Edit: Tämä nyt siis vastauksena vielä nimenomaan tuohon topicin kysymykseen. Tottakai kaikkea voi sattua ja täälläkin kerrotuissa tarinoissa on kyllä useampia joissa todellakin on ollut paha tilanne edessä. Eiköhän jokainen ihminen ole sen verran itsesuojeluvaistoa omaava eläin, että jos oma elämä on kyseessä, pystyy sitä puolustamaan, oli vastassa nainen tai mies.

 

[karttu]

En piekse tyttöystävääni, enkä ole naista lyönyt, voisin alkuun varmuuden vuoksi todeta, mutta avokämmenellä voi ja pitää lyödä hysteeristä naista, jos tilanteessa ei yksinkertaisesti ole muita keinoja.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti finnishninja
Joka vuosi pahoinpidellään satoja ja tuhansia naisia. Moni jopa kuolee saamiinsa vammoihin.

Nainen on siitä erikoinen, että hän jopa sopeutuu tilanteeseen, jossa hän saa selkäänsä tasaisin välein. Hän pelkää, uskoo ja toivoo. Vain harva "rikkoo" pyhän perheen, hakee apua ja aloittaa uuden elämän.

Mikä saa naisen hyväksymään tällaisen tilanteen?

Palataampa nyt sivuraiteilta otsikkoaiheen kimppuun. Toivoakseni kukaan ei pahoittanut mieltään pienen seikkailuretkeni tähden.

Jos tietäisin yksiselitteisen vastauksen siihen, mikä saa naisen hyväksymään tällaisen tilanteen, tuskin tekisin niitä hommia joita nykyään teen. Oikeastaan, täysin yksiselitteistä vastausta ei edes voitane antaa, jokaiseen tapaukseen pitäisi perehtyä hyvin yksityiskohtaisesti jotta saadaan tietää ne perustavaalaatua olevat syyt tällaisen suheen jatkumiselle.

Perheen kasassa pitäminen lienee eräs niistä merkittävimmistä syistä tilanteen hyväksymiselle, uskotellaan itselle tilanteen olevan parempi sellaisenaan kuin, että tekisi rohkean aloitteen ja päättäisi suhteen. Tässä yhdistyy eräällä tavalla usko ja toivo, toivo siitä, että tilanne paranee ja vaikka epäilys sille, ettei se parane on suuri, niin siitä huolimatta uskotellaan itselle sen kaikesta huolimatta voivan parantua. Hyvin harvoin näin käy.

Kuten on jo erinäisissä viesteissä tullut ilmi, mies harvoin kykenee lopettamaan lyömistä. Ensimmäistä kertaa seuraa hyvin usein se toinen kerta, näin alkaa kierre josta on hyvin hankala päästä eroon ilman apua. Jos mies todella haluaa päästä kierteestä eroon, on se mahdollista, mutta siitä kierteestä pois pääseminen vaatii töitä kaikilla elämän tasoilla.

Usein toivottomaksi kehittynyt tilanne on edennyt tähän lohduttomaan pisteeseen hiipien, samalla mies on saanut naisen "kuristusotteeseen" jolloin hän kykenee hallitsemaan naista ja naisen tahtoa myös sanojen voimalla - uhkailemalla. "Jos ilmoitat poliisille niin tapan sinut", moni nainen mielummin kärsii kuin ottaa sen riskin, että mies toteuttaa uhkauksensa. Tätä naisen epätoivoa on ulkopuolisen liki mahdotonta kuvitella. Miltä tuntuu elää elämänsä tilanteessa jossa oma tahto ja halu on käytännössä täysin nujerrettu?

Vaikka perheväkivaltaa esiintyy kaikissa ikäryhmissä ja kaikissa tuloluokissa, heikoimmilla ovat vanhukset ja naiset jotka ovat heikkotuloisia. Vaikka yhteiskunnan kuinka tulisi huolehtia vähäosaisista, on naisen jolla on kehnot tulot ja lapsia, kaikesta huolimatta hyvin hankala ottaa ero miehestä joka on väkivaltainen. Usein nainen vielä uskottelee itselleen tehtävän olevan vaikeamman kuin se todellisuudessa onkaan. Usein heikkotuloinen tai työtön nainen on liki täysin miehensä "talutusnuorassa", joten eron ottaminen voi koitua ylivoimaisen vaikeaksi tehtäväksi, (hänen itsensä kannalta).

Yllä mainittujen syiden ohella nainen voi vielä kärsiä masennuksesta joka aiheutuu henkisesti vaikeasta tilanteesta. Tällaisessa tilanteessa ihmisen, joka tarvitsee kaikkea mahdollista apua (myös psyykkistä), on usein ylivoimaisen vaikea tehdä vaativia päätöksiä koskien omaa tulevaisuuttaan. Ollaan tilanteessa jolloin helposti alistutaan kohtaloonsa.

Tämän ohella on myös otettava huomioon ne naiset jotka ovat kasvaneet perheessä jossa ongelmat ratkaistaan väkivallalla. He ovat voineet sisäistää tilanteen siten, että pitävät tavallaan hyväksyttävänä väkivallan käyttöä ongelmien ratkaisemiseksi, samalla he kuitenkin tavallaan tietävät ettei se ole sallittua mutta katsovat se kaikesta huolimatta olevan hyväksyttävää toimintaa. He ovat oppineet tällaisen roolimallin ja siitä irti pääsemiseen he tarvitsisivat ulkopuolista tukea ja auttajaa.

Perheväkivaltatilanteet ovat ongelmallisia myös siksi, että lähes poikkeuksetta myös lapset kärsivät siitä, (olettaen, että perheellä on niitä). Lasten kannalta tilanteen ratkaiseminen erolla olisi yleensä pidemmän päälle parasta, mutta hyvin usein tämän tosiasian tunnustaminen on vaikeaa, samallahan se merkitsee sitä, että on tunnustettava itselle oma epäonnistumisensa.

Tässäpä muutamia ajatuksia ongelman tiimoilta. Kaukanahan tämä on syvällisestä asian pohdiskelusta mutta jonkinmoinen raapaisu ongelmakentästä kuitenkin.

vlad#16.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti karttu
En piekse tyttöystävääni, enkä ole naista lyönyt, voisin alkuun varmuuden vuoksi todeta, mutta avokämmenellä voi ja pitää lyödä hysteeristä naista, jos tilanteessa ei yksinkertaisesti ole muita keinoja.

Kuinka niin voi? ja pitää?

Entäpä jollei se hysteerinen nainen siitä rauhoitu, turvautuako seuraavaksi nyrkkiin? Eikö rauhoittamiseen voi käyttää muita keinoja kuin avokämmentä?

Ihmetellen,

vlad#16.

 

[Woman In Red]

Jos hysteerinen nainen on vaaraksi itselleen, eikä suostu lähtemään palavasta talosta vaan pyrkii komeroon, niin parempi käydä kiinni kuin antaa palaa.

 

[sampio]

En ole lyönyt naista, enkä missään olosuhteessa haluaisi lyödä. Vaimoani lyöminen on puistattava jo ajatuksena. En kuitenkaan mene vannomaan, etten missään tilanteessa löisi naista esimerkiksi jos minä tai läheiseni olisi ilmeisessä vaarassa. Tosin kynnys lyömiseen olisi huomattavasti korkeampi, kuin miehen lyömiseen, mikä sekin on minun kohdallani melko korkea.

Niin, Woland käsitteli asian ensimmäisellä sivulla melko tyhjentävästi. Lukekaa ko. viesti, jos haluatte tarkennuksen kantaani. Aivan niinkuin jotakuta kiinnostaisi.

 

[ms.qvist]

Viestin lähetti Woman In Red
Jos hysteerinen nainen on vaaraksi itselleen, eikä suostu lähtemään palavasta talosta vaan pyrkii komeroon, niin parempi käydä kiinni kuin antaa palaa.

Kyllä, olet oikeassa, tällaisissa poikkeustapauksissa voi joutua tilanteeseen jossa on käytettävä voimakeinoja tilanteen kontrolloimiseksi. Näissäkin on parempi ensin koettaa muita keinoja kuin lyöntiä, mikäli mahdollista, niin esim. ottaa käsistä kiinni, ja sulkea tiukkaan syliootteeseen ja raahata paikalta pois.

Sama pätee hengenpelastustilanteeseen jossa hukkuvaa joudutaan pelastamaan. Joissain tilanteissa pelastajan on ensin lyötävä pelatettava tajuttomaksi jottei aiheuta itselleen vaaraa. Vaaramomentti syntyy siitä, että pelastettava saattaa paniikissa pintaan pyrkiessään takertua tiukasti pelastajaan kiinni ja hukuttaa hänet samalla. Tämä nyt ohimennen mainittuna.

Mikäli taasen nainen saa hysteerisen itku-/paniikkikohtauksen riitatilanteessa, pahinta tuolloin on mennä lyömään naista, parempi koettaa hillitä tilanne muullatavoin. Kyseisessä tilanteessa, (jota itse pidin oletustilanteena), nainen harvoin on vaaraksi muille, enemmän itselleen. Näissä tapauksissa tilanne on rauhoitettava, ja mielummin muuten kuin lyömällä, esim. em. syliotteella.

vlad#16.

 

[finnishninja]

Hmm.. keskustelu on täynnä "enhän minä, mutta muut vaan" kunnon isiä. Äänestyksestä näkee, että myös jatkoajassa vierailee naista (aan) niitanneita.

Toivoisin myös jonkun heistä esittävän oman versionsa. Menee muuten hieman yksipuoliseksi keskustelu.

Eräs vanha ystäväni (eronnut) tapasi kerran naisen. Hän rakastui ja he menivät naimisiin. Pian oli vaimo raskaana ja mies rakensi heille talon. Muutaman vuoden päästä lapsia oli kolme. Kaikki oli hyvin, ekomia oli kunnossa ja muutenkin elämän perusedellytykset olivat ojennuksessa.

Yhtäkkiä hänen vaimonsa kyllästyi heidän taisaisen turvalliseen perhe-elämäänsä. Hän alkoi käydä tanssimassa ja istui usein iltaisin pubissa. Kerran hän tuli kotiin, alkoholin vaikutuksen alaisena ja alkoi haukkumaan miestään. Hän sätti ja iski myös miehelle tosi arkoihin paikkoihin. Hän kertoi tavanneensa ulkona paljon parempia miehiä, kuin hänen kotona istuva nahjuksensa. Homma jatkui, kunnes mies antoi kunnon luuvitosen naisen otsaan. Sen jälkeen mies lähti, eikä palannut koskaan takaisin. He ottivat eron, miehestä tuli onnellienen toisen naisen kanssa, kun taas hänen entinen vaimonsa jatkoi pubin "adoniksien" kanssa.

Minusta vanha ystäväni tekin oikein. Hänen silloinen vaimonsa kerjäsi neniin.

 

[Tatzka]

Viestin lähetti koo

Niin, ja sitten kun hankit kokemuksia parisuhteesta joudut ymmärtämään vieläkin monimutkaisemmilla tavoilla. Joissain tapauksissa ymmärrät, joissain et, joissain olet ymmärtävinäsi. Oikein tiukan paikan tullen ei auta hahmottamiset eikä kokonaisvaltaisuudet tuon taivaallista.
Sitä en oikein usko, että joku "normaali" nainen yllättäin, yht äkkiä saisi riitelyn tuoksinassa jonkun hulluuskohtauksen ja kävisi miehensä päälle. Ei tuo kai kovin yleistä ole. Vai onko?

terveisin koo

Parahin Koo

Ymmärrän kantasi asiaan varsin hyvin, mutta rohkenen olla siitä erimieltä. Minulla on kokemuksia parisuhteista, myös pitkistä. Olen nähnyt naisen, tavallisen rauhallisen menettävän malttinsa totaalisesti ja aivan yllättäen. Siitä on leikki kaukana, kun leidillä on apuvälineet käsissä, tappava yhdistelmä voisi jopa sanoa. Olenpa myös nähnyt miehenhampaiden uudistuksia ja muita väkivalta tapauksia naisten taholta. Pointti oli kuitenkin se, että nykyaikana nainen "kilahtaessaan" saattaa olla yhtä vaarallinen kuin mieskin. He osaavat potkia ja lyödä.

Itse en ole joutunut lyömään naista koskaan, enkä parisuhteessa todennäköisesti siihen sortuisikaan, en ole nytkään sortunut, vaikka mieli on todellakin tehnyt. Silti allekirjoitan sen, että en voi sanoa etten koskaan löisi naista. Jos oma tai läheisen henki olisi uhattuna olisi selviö, ettei uhkaajan sukupuolella, rodulla tai iällä ole väliä.

Sitten toiseen väkivaltaan, eli henkiseen väkivaltaan.

Henkinenväkivalta on minun mielestäni moninverroin pahempaa kuin fyysinen ja uskallan väittää, että otan mieluummin useasti kunnolla turpaani kuin kärsin jatkuvasta henkisestä kiusaamisesta. Olen läheltä joutunut seuraamaan vastaavaa kidustusta ja tuossa tilanteessa ymmärrän jopa sen, että tilanne saattaa johtaa lopulta väkivallan käyttöön. Toki asiaan on paljon parempia ratkaisuja, ja väkivalta on viimeinen tapa pelastautua. Se ei ole oikea tapa lähteä tilanteesta, mutta ymmärrettävä. Moni täälläkään ei ole ilmeisesti nähnyt lähellään vastaavaa tilannetta ja sitä kuinka pahoin toinen ihminen mies/nainen voi nöyryyttää toisen, vieden viimeisenkin uskon mihinkään hyvään. Ulkopuolisten on mahdoton nähdä kuin lyönnin seuraus, sisäisiä vaurioita kun on vaikea havaita, miltei mahdotonta korjata.

 

[Tatzka]

Viestin lähetti heikkik
Mielenkiintoista miten nämä naisen lyömisen kannattajat hakevat perustelunsa epätodennäköisimmästä mahdollisesta tilanteesta. Naisjengi käy kadulla kimppuun? Naisen silmissä mustenee ja hän käy aivan hulluna sinun kimppuusi? Pitäsikö ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä vetäistä vastaantulijaa nokkaan aina kuin useamman kuin kahden naisen ryhmä kävelee kadulla vastaan? Eihän sitä koskaan tiedä koska he saavat hulluuskohtauksen ja käyvät päälle potkien, lyöden ja yrittävät raapia sinulta silmät päästä! Turpaan vaan ja onnea!

Aiheen otsikkohan oli Oletko koskaan lyönyt naista(si)? Finnishninjan aloituspuheenvuoro oli hyvä ja siinä oli hyvä kysymys: "Ansaitseeko nainen selkäänsä?" Siis ansaitseeko nalkuttava muija turpansa tukkeeksi luuvitosen? Pitääkö naiset laittaa nyrkin ja hellan väliin? Vastaukseni on ei, ei ja ei.

Minä vihaan "miehiä" jotka lyövät naisiaan ja minusta heidät pitäisi laittaa ensiksi terapiaan ja jollei se tehoa niin mielisairaalaan tai vankilaan. MUTTA halveksin naisia, jotka alistuvat hakkaamiseen ja antavat yhä uudestaan anteeksi huorittelut, hiuksista repimiset, lyönnit, potkut, savukkeella polttamiset ja kaikki mahdolliset väkivallanteot. Enkä varsinkaan pysty kunniottamaan tippakaan naista, jolla on lapsia ja joka sietää väkivaltaista miestään. Ansaitseeko nainen selkäänsä? Ei, en usko että kukaan nainen ansaitsee selkäänsä, mutta en pidä väkivaltaiseen parisuhteeseen jäävä naista syyttömänä omaan kohtaloonsa.


.

Keskustelu on pysynyt aivan hyvin aiheessa.

Kuinka moni täällä on kannattanut naisen lyömistä, tai hyväksynyt sen? En muista lukeneeni yhtään hyväksyntää. Toki pakottavassa tilanteessa sen moni tekisi, toki ihmettelen kantoja joissa joku sanoo "ei ikininä", ei edes pakottavassa tilanteessa.

Naista ei tule parisuhteessa lyödä, tästä lienevät kaikki yhtämieltä? Aivan, joten ei mennä hakoteille. Sivujuonteet pitävät tämän keskustelun hengissä ja luotaavat asiaa syvemminkin, tämä ketju valaisee ajatuksia laajemminkin.

 

[JypFabu]

Täytyy sanoa,että onpa kinkkinen topikki.

Omasta puolesta on kerrottava, että tälläinen yllättävä tilanne kotosalla on ikävä kyllä mahdollinen ja saattaa äityä hengenvaaralliseksi. Takavuosina silloinen avokumppanini mielenterveys sanoi poks, poks, yllättäen, jälkeenpäin todettiin skitsofrenian puhjenneen. Tilanteessa ei ymmärrettävästi ollut järkeä, väkivaltaa kylläkin. Jälkeenpäin alan ammattilaisten kanssa asiasta keskusteltuani opin tietämään, että tuossa tilanteessa ihmispolon on pakko kuunnella ääniä jotka käskevät sitä ja tätä, joten myös vastuuton on hän myös tekoihinsa. Muuta järjellistä tietä ei minulle tilanteessa jäänyt, kun tapella tieni pakoon ja ihan täysi työ oli siinäkin, ainakin silloin tuntui todelta sanonta, että hullulla on viiden ihmisen voimat. Lisäksi shokki siitä, että mitä tää on. Jälkeenpäin kun asianmukaisesti avokas pääsi hoitoon (suljetulle) ja aloin elämäni palasia keräillä kasaan, tuli valtavia syyllisyydentunteita: siitä että kumppani sairastui (syytti itseään, että olisi pitänyt tietää, olisi pitänyt osata auttaa jne.), että joutui käyttämään väkivaltaa.

Eli olen joutunut tilanteeseen, jossa tuota väkivaltaa en ole voinut välttää, niin paljon kun sitä inhoankin.

Ja kun joku tästä naisten häijyydestä väkivalyatilanteessa mainitsi, kerrottakoon nyt vaikka kevennykseksi tarina toisesta avosuhteestani( siis eri nainen): meillä jostain hirmuinen sanallinen sota lauantai-iltapäivän ratoksi ja kuinka ollakaan kesken kiivaimman tuoksinan puhelin soi. Vastasin refleksinomaisesti ja äitinihän sieltä aurinkoisesti kyseli kuinka kultipoju maailmalla pärjäilee. Ennenkuin kerkesin suutani aukaista tunsin aivan hirmuisen kipuaallon toisessa pakarassa ja kuinka ollakkaan täysikokoinen ruokailuhaarukkahan perusksissani pystyssä väpätti, tästäkin huolimatta kykenin lähes asiallisesti hoitelemaan puhelun mutsin kanssa, joskin joku tekosyy piti keksiä pikaiseen puhelun lopetukseen. Jälkeenpäin osattiin kyllä yhdessä tilanteen koomisuudelle nauraa, ja silloinen avoseni usein ääneen ihmetteli, että miten se haarukka pystyi siinä persiissä pysymään, minä kun olen enempi luisevanoloinen. Toinen, vakavampi huomio naisellani oli, että hän väitti olleensa niin raivon vallassa, että jos puukko tai joku muu fataalimpi astalo olisi käteensä osunut saattaisin olla vainaa.Tässä ja muissakin elämäni tappelustilaneissa naisen kanssa lyöminen ei tullut edes mieleen, tuo yllä kertomani sensijaan on kaihertanut mieltä monestikin.