En vuodesta ole ihan varma, mutta muistini mukaan se oli 2006, kun ajoin pään millisiiliksi ja sillä tukkatyylillä menen edelleen. Myös joskus ysärin loppuvuosina rokkasin kaljua jonkun kesän, silloin tuli pää kerran tai kaksi höylättyäkin, mutta nykyään en jaksa vaivautua, riittää kun koneella parin viikon välein ajelen letin pois.
Kyllä mä joskus 2010 kasvatin hetkeksi tukan päähän, kun eräs neitokainen naureskeli siilipäätäni ja epäili mun peittelevän ko. hiustyylillä (hiuksettomuustyylillä) luonnollista kaljuuntumista. Piti näyttää että letti kyllä kasvaisi, jos sen antaisi kasvaa. Tiedä sitten mikä olisi nykypäivänä tilanne. Hiusraja on kyllä tuosta noussut ja jonkinmoiset leskenlovet päässä on, mutta tällä hiustyylillä se on melko yhdentekevää.
Muistaakseni on niin, että "kaljuusgeeni" tulee äidinisältä, jos siis on tullakseen. Mikäli näin on, niin eiköhän mulle vielä tukka kasvaisi, äidinisällä ainakin oli vielä lusikan nurkkaan heittäessäänkin hiukset päässä ja mittarissa hänellä oli silloin vähän päälle 70 vuotta.
Mulle hiukset eivät ole koskaan olleet mikään "kruunu", mutta kaveripiirissäni on äijiä, joille tukan ojennuksessa oleminen on vielä näin nelikymppisenäkin hyvin tärkeä asia. On jokseenkin huvittavaa, että näistä monella se tukka näyttää ohentuvan nopeaan tahtiin, vaikka ihan varmasti tekevät kaikkensa (eli maksavat pitkän pennin jostain hiusvesistä ja erikoissamppooista) sen estääkseen tai ainakin sitä hidastaakseen.