Oksennusketju

[Buddha]

Joskus -80-90-lukujen taitteessa juomat oli mitä oli ja sekaisinhan niitä kiskottiin. Kerran olimme siirtymätaipaleella ja paha olo pääsi yllättämään etupenkin kohdalla. Siitä ikkunaa auki ja vauhdissa tyylikkäästi oksu pitkin auton kylkeä. Ja kun lämpötila oli laskenut miinukselle, niin voitte kuvitella, että sen auton kylki oli tyylikäs, kun oli etuovesta jäätynyttä oksennusta perään asti.

 

[Kalmari]

Oksennustauti on sellainen, että se pilaa jonkin ruokalajin pitkäksi aikaa. Muistan että pentuna oksensi chili con carnen laattatausdissa ja ehkä tänäpäivänä alkaa jo menemään se ruoka alas asti, mutta reilusti se tökki varmaan 15 vuotta.

Itselläni on edelleen kaupan taattua eineslaatua oleva metripizza sellainen, mitä en voi vieläkään syödä. Roiskeläpät ja kebumestojen pizzat toki menee, mutta metripizzasta tulee etova olo edelleen jo pelkästään pakkausta katsomalla. Ja kaikki yläasteella riehuneen oksennustaudin takia.

Vihaan oksentamista yli kaiken. Vaikka se monesti pelastaisikin olotilan mm. darrassa, vastustan oksentelua silti niin pitkään kuin mahdollista. Opiskeluaikoina jossain kotibileissä kiskoin viskiä, konjakkia ja jotain muuta hassua samaan aikaan. Varsinaisesti ei väsyttänyt, mutta kun huono olo iski, ajattelin nukkumalla olon parantuvan. No, ei parantunut. Lähdin bileistä suuntaamaan kotia kohti ja ajattelin matkalla sytyttää tupakan. Ensimmäinen henkonen ja refleksinomaisesti saman tien lensi käki. Hetken aikaa ihmettelin tapahtunutta, otan toisen henkosen ja toinenkin käki lensi. Olo olikin jo parempi ja u-käännöksellä takaisin bileisiin. Ihmeellistä kyllä, vastaavanlaisia väsymysolotiloja huonon olon takia ei ole enää tullut, vaikka on ties millaiset festarit ja GooMit tullu kierrettyä tapahtuman jälkeen. Eksoottisine juomineen.

Vajaa pari vuotta sitten olin koko viikonlopun grillibileissä ja tulin kotiin suhteellisen ajoissa sunnuntaina puoliltapäivin. YLEltä tuli painidokkari (olisiko ollut joku kooste Suomen painitilanteesta ennen olympialaisia), jossa päähuomiossa oli Jarkko Ala-Huikku. Sitä katsellessa iski armottoman huono olo. Oksennusta vastustavana istuskelin sohvalla ja syljeskelin juomalasiin, jos olo paranisi. No, ei parantunut. Ehdin tajuamaan "nyt tulee" ja yritin juosta vessaan. Ensimmäinen rykäisy kämmeneen, jolla peitin suuta, vessan ovi auki ja seuraava tyhjennys ovelta pönttöä kohti. Kansi luonnollisesti kiinni. Siinä sitten siivoamaan wc:n lattiaa ja oksennuksen tahraamaa partaa. Siitä lähtien olen myös vihannut Jarkko Ala-Huikkua.

Muuten on oksentelut jäänyt tekemättä aikuisiällä. Tai, onhan humalatila voinut olla sen verran infernaalinen, ettei muista tällaisia toimenpiteitä suorittaneen.