Mistä oikeinkirjoituksessa on oikein kyse?
Tuota sietäisi jokaisen tykönään pohtia. Jokainen kieli on rikas ja monimuotoinen kokonaisuus. Näinkin pieni kieli kuin suomi, on täynnään metkoja murteita ja porisevaa puhekieltä. Joskus erot kasvavat niin suuriksi, että ymmärtäminen vaikeutuu. Siksi on olemassa kirjakieli ja samalla oikeinkirjoitus.
Minusta oikeinkirjoitukseen liittyy eräs toistaiseksi huomiotta jäänyt seikka: sen tarkoitus on selkeyttää kokonaisviestintää. Tarkoitus on se, että kirjoittaja pysähtyy miettimään, onko asia ilmaistu selkeästi yleisiä kielioppisääntöjä noudattaen. Pääasia ei siis ole se, että sinänsä mietitään, onko jokainen pilkku paikoillaan, vaan se, onko viesti johdonmukainen, selkeä, ymmärrettävästi kirjoitettu. Jotta tällaiseen viestintätilanteeseen ylipäänsä päästään, tarvitaan kielen rikkaudesta johtuen yleiset pelisäännöt, ja siksi kielioppi tulee tarpeeseen. Millä tavalla oikeinkirjoitussääntöjen unohtaminen parantaa viestintää?
Toisaalta kyse on lukijan kunnoittamisesta. Minä en ainakaan haluaisi, että lukija joutuu tuhlaamaan turhaa aikaa siihen, että joutuu kielen epämääräisyyden vuoksi ponnistelemaan, jotta viesti menee perille. Minusta on tavallaan raukkamaista jättää sitä vastuuta pelkästään lukijalle. Voihan niin toki tehdä, ja kaunokirjallisuudessahan se on varsin hyvä tehokeino ja jopa suotavaa. Jos kuitenkin pyrkii kirjoittamaan mielipiteensä selkeästii, on syytä pyrkiä selkeään ilmaisuunkin. Muuten on turha tulla itkemään, jos joku on ymmärtänyt viestin väärin huonon kirjoitusasun vuoksi .
Olen monesti huomannut sen, että ne, jotka väittävät, että kieliopilla ei ole mitään väliä, joutuvat usein väärinymmärretyksi. Joutuvat sitten selkeämmin viestejään myöhemmin selittelemään. Tätä tapahtuu kuitenkin useimmiten muilla palstoilla. Vaan onhan täälläkin sellaisia kirjoittajia, joiden mielestä heidän sisältönsä on niin loistavaa ja ylivertaista, että oikeinkirjoituksesta ei siksi tarvitse välittää. Tämä siis vastaheittona niille, jotka pitävät oikeinkirjoituksen puolustajia nipottajina.
Näin suhtaudun itse asiaan. En ole kuitenkaan kenenkään kirjoitusasusta vielä napissut, koska en oleta muiden olevan itseni kaltaisia. Viljelen itsekin aivan liikaa kirjoitusvirheitä. Eniten minua kuitenkin ärsyttää tolkuton anglismien viljely. Eivätkö ihmiset osaa ilmaista itseään omalla äidinkielellään? On muuten huvittavaa, että monet kauhistelevat suomenruotsalaisten sekakieltä, kun samaan hengenvetoon puhuvat, miten "joukkueen geimplän bäkfaijas aika pahasti". Näin ihan kaveripiirissä. Pata kattilaa soimaa.
Ja lopuksi vielä kysymys kaikille niille, joiden mielestä oikeinkirjoitus on merkityksetöntä: mitä haittaa olisi siitä, että kaikki hallitsisivat oikeinkirjoituksen perusteet?
Heitetään vielä yksi knoppi:
Mitä eroa on kuoleman rangaistuksella ja kuolemanrangaistuksella?
Ja vielä pari kysymystä. Miksi pitää sanoa, esim. "hän omaa hyvät taidot", kun voi sanoa "hän on taitava"? Miksi pitää sanoa "kirjoittajan oikeuksien poisto tapahtui moderaattoreiden toimesta", kun voi sanoa "moderaattorit poistivat kirjoittajan oikeudet"? Uudet ilmaisut eivät pyri aina lyhentämään kieltä, vaan joskus suunta on päinvastainen. Eihän siinä ole mitään järkeä edes maagisen 160:n merkin kannalta!