Mua jäi nyt vieläkin sylettämään vähän nämä suoraviivaisuusvaatimukset. Ei siis suoraviivaisuus sinänsä, mutta parissa kohtaa on menneet puurot vellilautaselle. Sanaa "suoraviivaisuus" käytetään ihan väärin, ja varsinkin silloin, kun kritisoidaan viive- tai hitaita lähtöjä. "Nyt ne hitaat lähdöt helvetiin ja suoraviivaisemmin hyökkäysalueelle!" Tästä ei ole kyse! En oikein tiedä miten sen purkisi sanoiksi, jotta tämän saisi ymmärrettävään muotoon, mutta yritetään.
1. Sekä hitaan että nopean lähdön ajatuksena on lopulta päästä suoraviivaisesti hyökkäysalueelle.
- Nopean lähdön motto on "äkkiä karkuun!", eli käännetään peliä nopeasti ja pingotaan hyökkäysalueelle ennen kuin vastustat kerkeävät sinne ryhmittymään.
- Hidas lähtö perustuu siihen, että hyökätään viisikkona rintamassa syötellen ja kovalla vauhdilla.
= Suoraviivaisesti hyökkäysalueelle, eiks se niin?
2. Jääkiekkoa ei voi pelata pelkästään nopeilla lähdöillä ja pelin kääntämisellä, koska alivoimainen hyökkääminen ei varsinkaan Liigassa onnistu. Puolustus on liian taktista. Tämä ei ole NHL, jossa peli on toisenlaista (monestakin syystä). Alivoimaiset hyökkäykset eivät ole suoraviivaisuutta, vaan kiekosta luopumista vapaaehtoisesti.
3. Ei kai kukaan voi tosissaan olettaa, että hitaan lähdön ajatus olisi oikeasti jäädä keskialueelle kiemurtelemaan ja neppailemaan kuten Jokerit nyt tekevät?
Jokereiden vaikein pelitavallinen ongelma liittyy keskialueen ylittämiseen organisoidusti, eli etäisyyksiin ja avoimiin syöttösuuntiin. Jokereiden ongelmana on siis hitaiden lähtöjen toteuttaminen suoraviivaisesti, ei suoraviivaisuuden puuttuminen hitaiden lähtöjen takia. Nopeillahan päästiin tänäänkin ihan kivasti alueelle, kuten nyt vaikka se hyökkäys, jossa Tyrväinen tarjoili Rekoselle avopaikan.