Tottakai Granlund ja Peltonen tekevät joukkueesta kuin joukkueesta kilpailukykyisen, mutta Redenbach, Somervuori, Hirso, Jokela, Tuomainen, Fernholm ovat kaikki lähtökohtaisesti todella masamaisia hankintoja.
Mitenkäs luokittelet masamaisen hankinnan? Nopeasti katsottuna tuo lista on yllättävän hyvännäköinen:
- Somervuori on joukkueensa 5. tehokkain pelaaja, toiseksi paras maalintekijä ja koko liigan maalipörssissä jaetulla nelossijalla. Lisäksi joukkueen maalipörssin kärkipaikka ja pistepörssin 2. sija ovat aivan iskuetäisyydellä. Uran, edelliskausien ja iän perusteella oli vielä melko varma hankinta.
- Fernholm on 11 pinnaa plussalla 19 ottelun jälkeen, pelaa joukkueesta eniten ja on tehnyt n. 0,5p per matsi. Isokokoinen ja usein maajoukkueessa nähty pakki kelpaisi tännekin...
- Hirso taas oli joukkueen entinen kapteeni ja parhaita pistemiehiä. Jos kunnossa oleva entinen kapteeni haluaa tulla joukkueeseen ja paikat eivät vielä ole täynnä (vrt. Ilves ja Toskala&Järventie), niin ei siinä neuvotella. Hankintana tuo oli hyvä ja perusteltu teko, mutta floppaamisesta voi syyttää vain miestä itseään.
- Jokelaa tännekin kuolattiin ja Keklu sai kovasti kritiikkiä siitä, että mies päästettiin muualle. Rightin pakki, näyttöjä usean kauden ajalta kotimaasta ja alla keskinkertainen kausi Ruotsissa... Ei tuo mikään sellainen yhdistelmä ole, etteikö tuota signattaisi. Jos noista lähtökohdista jää homma kiinni, niin huh huh.
Noita neljää yhdistää se, että kaikille oli tilausta joukkueen sen hetkisessä tilanteessa ja lähtökohtaisesti kaikki olivat kykeneviä täyttämään odotetut saappaat. Samoin iän ja uran puolesta jokainen kuuluu siihen harvinaiseen kategoriaan, joiden kanssa jatkosopparineuvottelut on helppo aloittaa jo joulun maissa. Masamainen hankinta olisi ollut jonkun puolenvuoden keikkatyöläisen tuominen koppiin ilman, että tälle olisi tilausta, kykyä täyttää joukkueessa olevia aukkoja ja niin päin pois.
Tuomainen ja Redenbach nyt sitten olivat mitä olivat. Toki Redenbachin taso on vielä mittaamatta, mutta pyrin nyt arvioimaan näitä
hankintoina. Tosin Redenbachin kanssa tilanne voi muuttua, jos kulisseissa on valmiina Hirson siirtosoppari. Jälkiviisaus on helvetin helppoa ja näkisin (U)TJ:n työn arvioimiseen paremmin sopivaksi lähtökohtien huomioimisen kuin toteutuneen tilanteen. Jos pelaaja ei yksinkertaisesti vain onnistu, mutta lähtökohdat (sopiminen kaavailtuun rooliin, terveydentila, edelliset näytöt, kehityskäyrä, fyysinen kunto, jne.) ovat olleet kohdillaan, niin plussaa antaisin. Tosin Nybondaksen puolustukseksi on sanottava, että nuo lottohankinnat (joista ainakin Tuomainen on osunut rosvosektoriin) ovat olleet muualle kuin ykköskorin paikoille.
Esimerkiksi itse en iskisi Filppulaa Kekäläisen miinukseksi. TPS:n kausi ja vuosi AHL:ssä olivat sellaisia näyttöjä, että noiden perusteella omalle kasvatille ei paljon muuta tarjota, ellei tarkoituksena ole sitten riskeerata miehen siirtyminen muualle heti ensimmäisen kauden jälkeen. Toki pitkä ja kallis soppari on riskialtis ja nyt näyttää paskan osuneen tuulettimeen, mutta mielestäni lähtökohdat huomioituna riski oli perusteltu.
Sen sijaan jos vahvistusten hankinta jää rahanpuutteesta kiinni, niin iso perse Kekäläisen ja toimiston suuntaan. Ei pelaajabudjettia vain voi rakentaa sen varaan, ettei loukkaantumisia ja floppeja tulisi, vaan on varauduttava myös epämiellyttävään tilanteeseen. Jos tosiaan pelaajabudjetti on täynnä ja Kekeltä(?) ei rahaa lisää tipu yleisömäärien noususta riippumatta, niin meininki on vähän kuin RAY:ta sponsoroivalla mummolla: kaikki lantit laitetaan peliin ja jos pyörä pyörii väärään suuntaan, ei kaupasta saadakaan mitään.