Vauva-arki antoi sen verran periksi, tai siis avovaimon kanssa karsean sumplimisen jälkeen, pääsin pitkästä aikaa katsomaan oikein paikanpäälle sarjajohtaja-Jokereiden ottelua. Into oli piukassa ennen peliä, toiveena kovaa kamppailua, paljon maaleja, viihdyttävää lätkää kun kaksi hyvää jengiä iskee yhteen ja Eteläpääty pitää mekkalaa hallilla. Toiveissa rutiinivoitto suvereenilla esityksellä, missä vierailijalle ei jätetä palaakaan.
Se mitä illasta sain ei vastannut millään lailla odotuksia.
Ottelu oli valehtelematta tylsin jääkiekko-ottelu mitä olen ikinä nähnyt. Ja niitä otteluita on aika paljon nähtynä, niin jonkinmoinen meriitti kai sekin. Löysää neppailua kummaltakin jengiltä ja niin divaripeli, kuin vain voi olla. Molemmat jengit oli paskoja, pelaajien yksilösuoritukset oli paskoja, dumarit oli paskoja ja, anteeksi kun sanon, mutta myös tunnelma hallilla oli aika paska tänään. Oliko kolmannen erän alussa kun jengit tulivat jäälle, niin kukaan ei edes taputtanut. Koko peli meni vain bissen kittailuksi ja jutusteluksi, kun kaukalossa ei tapahtunut mitään mielenkiintoista.
Harvoin olen meinannut nukahtaa jääkiekko-ottelussa, mutta tänään se oli lähellä. Eikä se johtunut muutamasta ylihintaisesta keskikeppanasta tai siitä, että tytär piti viime yönä muutaman tunnin meitä hereillä, vaan ihan siitä, että peli oli niin puuduttavaa kuraa. Ja tuosta piti vielä maksaa, hyi!