Täällä kanssa surullinen mukitarina. Vaihdoin parisen vuotta sitten työpaikkaa ja vanha tiimi piti mulle läksiäiset. Antoivat lahjaksi punaisen IFK-mukin.
Kahvia en ole juonut ikinä, mutta töissä tulee aina teetä juotua. Veinpä sen sitten uuteen duuniin ja tuli siitä puolisen vuotta teetä litkittyä. Sitten alkoi korona ja siirryttiin etätöihin.
Meillä oli toimistolla iso remontti, jossa kaikkien paikat vaihtui ja kaikkia pyydettiin hakemaan henkilökohtaiset tavaransa. Koko firman sisäiseen whatsapp-ryhmään tuli vielä ilmoitus, että mukeja on melkoinen läjä. En vielä silloinkaan tajunnut toimia.
Nyt syksyllä kun koronatilanne näytti alkavan helpottaa menin pitkästä aikaa toimistolle ja ihmettelin missä helvetisdä mun muki on. Kävin kysymässä melkeinpä kaikilta paikalla olijoilta olisiko kukaan nähnyt tai ottanut sitä turvaan. Ei ollut. Moni sanoi sen kyllä nähneensä.
Silloin vitutti ihan tuelta.
Onneksi tiimipomolla oli pelisilmää ja toi mulle lohdutukseksi IFK:n pipon.
Nyt siis vähän lämmittää.