Juuso Salmi. Heittäkääpä mieleen positiiviset suoritukset viimeisen kahden vuoden ajalta. Kaverin ainoa meriitti on, ettei ole pienikokoinen. Kiekollisena ainoa tavoite on välttää virheet - sinällään hyvä ajatus, mutta kyllä peruspakinkin pitäisi pystyä saamaan kiekko joskus omille. Jos kiekonmenetyksiä laskettaisiin (siis myös syötöt vastustajalle), olisi Salmi kiekolliseen aikaan suhteutettuna varmasti koko liigan kärki. Aina ei edes haeta syöttöä, vaan kiekkoa paineesta pois. Muutaman kerran vaihto on ollut kesken ja Salmi on päässyt nousemaan yksinään. Lopputuloksena syöttö vastustajan veskalle ja sitä kautta pari kertaa aloitus vastustajan päätyyn. Sinällään hyvä ratkaisu, mutta kun nuo siirrot ovat olleet oikeasti syöttöjä eikä lähellekään vetoa. On joo iso, mutta kun on niin helvetin pehmeä. Tänään tuosta pehmeydestä ja paskuudesta johtuen kaksi jäähyä, kaksi omiin ja kiitos Juuso. Surkein pakki HIFK:n 2000-luvulla. Haverisella, Niklas "NikkeHedberg" Hedbergillä ja kumppaneilla oli kaikilla niitä suonenvetoja, mutta Salmelta ei nähdä edes niitä. Tuokaa nyt vittu Pena takaisin sanomaan, että lähe ny menee.
Lisäksi mua vituttaa, että puolustelin Aivittua. Saatanan sukka häviää jokaikisen kaksinkamppailun. Kiekottomana ja kiekollisena. Ja alkuun oli mun mielestä hienoa, että kaveri uskalsi koittaa noita veivejään. Nyt mulle on selvinnyt, ettei tämä arvon patonki vain näe ympärilleen ja yksin laput silmillä mennessä ainoa vaihtoehto on kikkailu.
Liigan puolelta mua vituttaa tämä saatanan seitsemän pakkia -pelaamisen salliminen. Ilman näitä olisi tarvinnut katsoa 20 peliä vähemmän Heikkisiä ja Salmia.