Muistin äsken yhden tapahtuman syksyltä. Olin Tampereella katsomassa Ilveksen ja HIFK:n kohtaamista. Jäin hallin yhteydessä olevaan Lapland Hotelsiin yöksi (lue: vahva suositus, mieletön asiakaspalvelu). Ja paatuneena pelurina iskin tietysti vielä samaisen rakennuksen yhteydessä olleeseen kasinoon pokeria pelaamaan.
Pokeria pelatessa on aikaa jutella kaikenlaista. Koska puhun (Toim. Huom. Bamlaan.) eri tavalla kuin originaalit paikalliset, niin pelurit kysyivät tietenkin, että mikä toi sinut kaupunkiin. Vastasin, että jääkiekko ja pokeri. Jälkimmäisessä on sentään mahdollisuudet olla voittajan puolella (Toim. Huom. Näin ei käynyt.).
Alettiin siinä jutella jääkiekosta sitten enemmänkin. Yksi Tapparan mies tiesi selkeästi paljonkin jääkiekosta. Hän jopa lohduttavaan sävyyn puheli, että kyllä se mestaruus teille vielä siunaantuu. Ihmetteli myös kovasti, miksi Helsingissä ei ole uudempaa jäähallia rakennettu HIFK:lle. Kehno urheilujohtaminen ja valmentaminen vilahtivat keskusteluissa yhtä lailla.
Kaikki ne perusaiheet, kun HIFK:sta puhutaan.
Kyllä te tiedätte.
Mainitsin miehelle huhusta, jonka mukaan Jussi Tapola oli tulossa HIFK:hon. Mies hymähti tietävästi, ikään kuin mestari kisälliä ojentaen. Kerroin hänelle perään, että ajoimme melkein keväällä 2016 vahingossa Tapolan yli, kun hän poistui ravintolasta Pietarin yössä. Hän katsoi minua kysyvästi. Pidin pokeri-ilmeeni.
Miksi tämä vituttaa? Tajusin vasta nyt, miten helvetin alentuvana matkasin paikan päälle ihastelemaan tamperelaisten suuruutta. Haluaisin tamperelaisten tekevän ekskursion pääkaupunkiin suu auki ihmettelemään Suomen ylivoimaista isointa ja upeinta hallia. Samalla ovenavauksella tamperelainen saisi tuta Suomen kauneimman seuran ja sen innokkaat kannattajat.
Vituttaa, koska tämä on fantasiaa. Mutta se voisi olla totta.
Ei tällainen alemmuudentunto sovi seuran perintöön.