Perkele, se on 1-2 tappiota enää ja vähän ristiin rastiin tuloksia, niin ollaan sarjan viimeisiä. Hyvin menee, ei voi muuta sanoa. Sijoitus 10 ja sarjajumbo 3 pistettä perässä.
Ehkä se totaalinen dyykkaaminen olisi parasta? Kun sinne on pudottu, siellä oltu ja aamulla huomattu, että aurinko nousi tänäänkin, eikä muita suuntia enää ole kuin ylöspäin, löytyisi jostain se tarvittava rentous?
Eihän se hienoa ole, eikä tavoiteltava sija ollenkaan, varsinkaan näillä resursseilla, mutta ei sitä nyt henkensä edestä tarvitse pelätäkään. Siitä saattaisi jopa löytyä vitsiä väännettäväksi, sillä itseironia toimii aika usein positiivisesti ja vapauttaa tunnelmaa. Ei sinne jumboksi tarvitse tietenkään ikiajoiksi jäädä ja muutamalla voitolla ollaan taas keskikastissa.
Älkääkä kukaan nyt luulko, että nykytilanne on sitä, mitä haluan tai mitä odotin. Ei ole, päinvastoin. Yritän nyt vain keksiä jotain keventävää ja tsempata muita, että ei tämä nyt ole vielä mikään maailmanloppu. Eikä ole silloinkaan, vaikka ei voitettaisi enää yhtään peliä. Monen seuraamisen loppu se voisi kyllä olla, mutta ei nyt sentään maailmanloppu. Ihminen on psykologisesta siitä jännittävä tapaus, että jonkun asian pelkääminen on monelle pahempi ja energiaa vievämpi juttu kuin itse asia.