Pelaaminenhan on suurelta osin muuttanut muotoaan esim. kasarilta ja ysäriltä, jolloin jengi saattoi istua yksin pimeässä huoneessa tuijottamassa ruutua monta tuntia putkeen jotain ultimoita hakaten. Nykyisin tuota kai kutsuttaisiin syrjäytymiseksi, koska käsittääkseni aika suuri osa pelaamisesta on nykyisin enemmän tai vähemmän sosiaalista, paikan päällä tai netin ylitse.
Nykynuoriso on raittiimpaa, ok kannabis sekä kaikenlaiset nipsut ja nipit ovat tosin korvanneet kuningas Alkoholia, eli ehkä pitäisi sanoa tarkennuksena, että juuri alkoholilla päihdytään selkeästi vähemmän. Lisäksi ovat liikunnallisempia, joka on kokonaisuudessaan todella hyvä asia kansanterveydelle, mutta toisaalta nämä instababet ja salijermut eivät ehkä annan ihan realistista kuvaa tosi elämästä ja siinä voi olla omat ongelmansa.
Fyysinen väkivalta ja tihutyöt ovat selkeästi vähentyneet ja se on hyvä. Riehuminen ja sekoilu ei ole enää in ja kuka sellaista kaipaisikaan, kun media pumppaa virikettä verkko- ja tärykalvoilla koko ajan helposti ja valmiiksi juuri sinulle suunnattuna? Henkisesti sitten voidaan ehkä huonommin kuin "ennen" tai sitten asioista ollaan enemmän tietoisia ja niistä uskalletaan puhua aikaisempaa avoimemmin.
Yhtenäiskulttuuri on pirstoutunut, valta- ja varsinkin populaari-, ja se näkyy. Nuorilla on kovia tavoitteita elämässään ja niihin panostetaan, mutta kokonaiskuva jää usein aika vajaaksi. Eli fakkiudutaan niihin omiin juttuihin ja käsitys maailmanmenosta jää helposti vajavaikseksi. Tämä nyt näkyy nyky-yhteiskunnissa jo muutoinkin. Eli sitä en ihan osta, että nykynuoriso olisi jotenkin aikaisempaa "fiksumpaa", mitä ikinä sillä sitten halutaankin tarkoittaa. Verkottunut maailma muuttuu aina vain monimutkaisemmaksi, vaikka se ehkä nykynuorelle voi näyttäytyäkin juuri päinvastaisena, ja syy-seuraus-suhteiden ymmärtäminen usein kapea-alaisella, vaikkakin genressään hyvällä, tietämyksellä ei tällöin ole helppoa.
Jos jonkun vinkin antaisin näin to-be-setämiehenä, niin Jörkän sanoin; lukeminen kannattaa aina.