Jukka Jalosen (ja monen muunkin koutsin) tavoitteena on katsastaa turnausten aikana pelaajan soveltuvuus maajoukkueen miehistöön ehkä enemmän ihmistyyppinä kuin pelkästään peliominaisuuksien takia. Joskus se selviää jo ensimmäisen turnauksen aikana (joko positiivisesti tai negatiivisesti), joten aina ei ole aihetta enempään testaamiseen.
Jalonen joutuu myös olemaan tasapuolinen sen suhteen, ettei kuormita yhtä liigajoukkuetta monen pelaajan poissaololla, vaikka juuri nyt asia näyttääkin toiselta monessa joukkueessa. Tämä johtaa siihen, ettei ideaalikokoonpanoa sekä kemioiden että peliominaisuuksien suhteen löydy turnausten aikana, koska kaikki ehdolla olevat eivät ole käytettävissä koko ajan. Näistä vaikeuksista huolimatta löytyi viime keväänäkin kokoonpano joka toi maailmanmestaruuden Suomeen.
Ei siis ole ihme, että monen pelaajan haastattelussa on käynyt selväksi, että pelaajat itse pitävät maajoukkuekomennusta tärkeänä nosteena urallaan. Tämä on heidän työtään ja maajoukkuevalinta on osoitus hyvin tehdystä työstä.
Vaikka liigajoukkueen kannattajana minuakin joskus harmittaa maajoukkueen "ryöstöretki" rosteriin, olen silti ihmisenä onnellinen valittujen puolesta.
Ja tottakai ylpeä "omista pojista"!