Apu360 sovelluksesta löytyy Tommi Kerttulan vierailu Sihvosen 1vs1 ohjelmassa. Tuossa pitkässä keskustelussa sivuuttiin myös tätä Suomen jääkiekkoilun tilaa. Puhetta oli Ruotsista, ja siitä miten mielettömän paljon Suomi on sikäläistä jääkiekkoilua perässä. Yhtäältä se sarjan auki pitäminen siellä näyttelee isoa roolia, mutta myös se, että siellä satsataan junioritoimintaan sellaisella tavalla, että se on aivan eri planeelta Suomeen verrattuna.
Ei se ole ihmekään, että sieltä tasaisena virtana tulee niitä 1. ja 2. kierroksien varauksia, joista aikanaan sitten tulee myös vakituisia NHL-pelaajia.
Olen Ruotsin mallin takana sataprosenttisesti. Miksi?
Ruotsissa sarjat ovat avoimet. Sekä U20, sekä SHL. Mitä se tarkoittaa? Pienemmät seurat eivät kuihdu 15-16 vuotiaiden kohdalla, vaan siellä omat junnut pelaavat aikuisiksi asti omassa seurassa. Suomessa jos haluat liigakiekkoilijaksi, niin se on vaan melkein pakko lähteä Liigaseuran junnuihin jo tuossa 15-16v iässä.
Ruotsissa kun on mahdollisuus kasvaa huippupelaajaksi omassa seurassa ja nousta oman seuran kanssa SHL:ään, niin on järkevääkin satsata junnupuoleen. Onko jossakin Joensuussa, Seinäjoella tai Rovaniemellä kovinkaan hyödyllistä satsata isoja rahoja junnutoiminnan kehittämiseen, kun Liigaan ei pääse pelaamalla ja junnut kuitenkn lähtee Ouluun, Kuopioon tai Tampereelle.
Tämän näkee viime aikojen U20-kisoista. Suomessa on henkseleitä paukutellen lähdetty viimeisiin U20-kisoihin, kun "kaikki on liigapelaajia." Moniko näistä pelaajista oikeasti edes pelaa isoja minuutteja isossa roolissa Liigassa? Harva. Tosi moni pelaa nelosketjussa jonkun vanhan jäärän vieressä, ja hakkaa kiekkoa päätyyn ja luistelee perään, samalla kun ketjun kokeneet pelaajat paikkaavat virheitä ja puolustavat. Kehittyykö se junnu? Ei. Nuori pakki syöttelee sen 500. Liigaottelua pelanneen pakkiparinsa kanssa maalin takana pari kertaa ja sen jälkeen lähtee lähes suoraan vaihtoon. Kehittykö se junnu? Ei. Tulee ylivoima, junnut istuu lähes varmuudella penkillä. Tulee alivoima, junnut istuu lähes varmuudella penkillä. On kolmannen erän ratkaisuhetket ja suojellaan maalin johtoa tai pelataan kuudella tasoitusmaali silmissä, junnut istuu lähes todennäköisesti penkillä. U20-sarjassa ei ole panosta pelata hyvin, ja valtaosalla joukkueista on mestaruus karannut jo joulukuussa. Läpsytellään kausi loppuun vain pelaamisen ilosta, ja siksi että matsit on pakko pelata pois. Samoin Liigassa monella joukkueella kausi on paketissa jo 45 ottelun jälkeen.
Ruotsissa junnut pelaa tosi usein vielä U20-sarjassa, ja siellä ottelut ovat läpi kauden tärkeitä. Pelataan kolmesta asiasta. Mestaruudesta, sarjanoususta tai putoamista vastaan. Suomessa on vain yksi. Ei ole paineita pelata putoamista vastaan, ja alasarjoissa voitto on vain alasarjan voitto. Ruotsin U20-sarjassa on taso kovempi, ja siellä nuoret pelaavat isossa roolissa, kantavat vastuuta ja pelaavat erikoistilanteita. Kaikkea mitä Liigastatuksella pelaava nuori Suomessa ei juurikaan saa. Jos oma joukkue pelaa Allsvenskanissa, niin siellä on nuorelle enemmän roolia tarjolla kuin SHL:ssä. Ei tarvi lähteä tavoittelemaan SHL-paikkaa teininä, kun voit jatkaa omassa seurassa ja yrittää nousua vaikka joka vuosi uudelleen ja uudelleen.
Viime vuonna Ruotsilla oli aika paljon SHL-pelaajia U20-kisoissa. Toissavuonna oli vain 10 pelaajaa SHL-joukkeista, ja heilläkin tuli sen kauden aikana paljon pelejä U20-sarjassa. Tsekin viime vuoden finaalijoukkue? Vain neljä pelaajaa pelasi aikuisten sarjoissa. Muut junnusarjoissa Tsekeissä, Kanadassa tai Ruotsissa.
Sarjat auki, kaikkiin sarjoihin panosta, Liigan joukkuemäärä pienemmäksi. Lisää kilpailua ylös- ja alaspäin.
