Koska näistä maksuhäiriömerkinnöistä jatkuvasti palstalla kerrotaan mutuna vähän sitä sun tätä, niin lienee paras asia taas kerran selvittää. Henkilötietolaki (523/99) 20 § kertoo seuraavaa:
Luottotietotoiminnan harjoittaja saa tallettaa luottotietorekisteriin henkilön nimen ja yhteystietojen lisäksi tiedon sellaisesta maksun tai suorituksen laiminlyönnistä:
1) joka on todettu lainvoimaisella tuomiolla, yksipuolisella tuomiolla, ulosottoviranomaisen toimituksella tai rekisteröidyn hyväksymän vekselin protestilla taikka jonka johdosta rekisteröity on ulosottomenettelyssä todettu varattomaksi;
2) joka on johtanut konkurssihakemuksen jättämiseen;
3) jonka rekisteröity on velkojalle antamallaan kirjallisella ilmoituksella tunnustanut tapahtuneeksi; tai
4) jonka johdosta osamaksukaupassa myyjällä on osamaksukaupasta annetun lain (91/1966) mukaan oikeus ottaa takaisin myyty esine tai luotonantajalla kuluttajansuojalain (38/1978) mukaan oikeus purkaa muu kulutusluottosopimus.
Edellä 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetun tiedon saa tallettaa vain, jos kulutusluottosopimuksessa on mainittu, missä tilanteissa maksun tai suorituksen laiminlyönti voi tulla rekisteröidyksi luottotietorekisteriin. Edellytyksenä on lisäksi, että velkoja on lähettänyt velalliselle vähintään 21 päivää ennen tietojen rekisteröintiä kirjallisen maksukehotuksen, jossa on muistutettu mahdollisuudesta rekisteröidä maksuhäiriö luottotietorekisteriin, ja että maksu on viivästynyt yli 60 päivää maksukehotuksessa mainitusta alkuperäisestä eräpäivästä.
Varsinkin tämä 4 kohta aiheuttaa usein väärinkäsityksiä eli osamaksukauppaan tai luottokorttisopimukseen perustuva luottohäiriö (OSP/LKP) ei todellakaan vaadi edes oikeuden käsittelyä eikä perintätoimiston toimeksiantoa, vaan yli 60pv myöhästyminen josta kerran lähetetty maksumuistutus, riittää luottohäiriön rekisteröimiseksi.
Verot, määrätyt vakuutusmaksut yms. ovat suoraan ulosottokelpoisia ilman oikeuden päätöstä, joten näistä tulee merkintä vasta jos niitä ei pystytä ulosmittaamaan.