Onnittelut koko Joukkueelle ja erityisesti Hannu Aravirralle.
Erinomainen saavutus jälleen kerran todelliselta maajoukkuevalmentajalta. Materiaali ei ollut etukäteen arvioiden yhtään erityisempi tänä vuonna kuin viime vuonna. Viime vuonna hengetön esitys päätyi mitalipelien ulkopuolelle viidenteen sijaan. Erityisesti saavutuksen arvoa nostaa se, että Nokelaisen loukkaantumisen myötä joukkueelta vietiin ehkä ennakkoon paras pelaaja. Hieman kärjistäen, mitä Venäjä olisi ollut näissä kisoissa ilman Malkinia? Ainakin Kanadaa vastaan koko joukkue hiipui, kun Malkin osoittautui hyvin kuolevaiseksi.
Taitokeskustelua
Sitten poimin tuolta toisesta ketjusta osan tätä taitokeskustelua, koska se on nyt vahvasti muodissa. Tämä ei ole erityisesti vain Analyytikolle, vaan käytän lainausta lähinnä johdantona.
Tämä on tyypillinen väite, joita on saanut lukea erityisesti Ruotsipelin jälkeen. Sillä pelillä on ollut selvästi vaikutusta julkiseen keskusteluun enemmän kuin millään muulla yksittäisellä pelillä. Julkisuudessa ovat käyneet kommentoimassa Kummolaa ja kutakuinkin Kummolan koiraa myöden. Julkisuudessa on hoettu tiettyä yksipuolista ja toistajaansa myöden yksinkertaista mantraa. Mantraa, jonka jopa Ylen Amerikan toimittaja oli oppinut, suomalaisilla junioripelaajilla ei ole kylliksi taitoa.
Tulokset ovat tärkeitä ja niiden pitäisi ratkaista. Samalla tavalla kuin ammattiliiga myös Maailmanmestaruusturnaukset ovat tulosurheilua. Joukkueen tulos oli jälleen oivallinen. Se saavutti asettamansa kovan mutta realistisen tavoitteen. Tämän voitokkaan joukkueen sisältä löytyy myös tähtiä ja juniorikiekkoilun kärkinimiä maailmasta. Koko taitokeskustelun absurdius kulminoituu oikeastaan hyvin yksinkertaiseen kysymykseen, johon en osannut nyt käydyn taitokeskustelun perusteella vastata.
Jos MM-kisojen kuuden pelaajan tähdistöön valitaan täysin ansaitusti kaksi suomalaista pelaajaa, niin eikö ole täysin kestämätöntä väittää, ettei junioreidemme terävin kärki olisi taitoelementeiltään aivan maailman huipulla?
Tuukka Rask oli näkemistäni maalivahdeista paras. Direktoraatti päätyi samaan johtopäätökseen. Tässä vaiheessa on toisaalta todettava myös, että Pogge oli myös erinomainen. Häntä ei vain testattu samalla tavalla kuin Raskia. Edelleen Lauri Tukonen jäi pisteen päähän pistepörssin voitosta. Hän oli myös kentän hahmoja joukkueen kaataessa kisojen ylivoimaisen ennakkosuosikin mitaliottelussa. Olisiko Suomi voittanut ilman näiden kahden maailman huipun henkilökohtaista panosta?
Julkisessa keskustelussa näyttää yksi hokema taas päässeen pahasti käsistä. Pienen maan julkisuuteen mahtuu vain pari hokemaa ja junioreiden taitotaso taitaa olla yksi sellainen, jota saa kuulla vielä moneen kertaan kaikenlaisten toistajien huulilta. Vaikka se on hieman ärsyttävää, on se kuitenkin myös äärimmäisen hieno asia. Jos tämä todella johtaa taitoelementin painottamiseen suomalaisessa juniorivalmennuksessa, niin en oikeastaan halua kaataa vettä vaan bensaa näihin liekkeihin.
Taitopelissä ei voi kyllin painottaa taitoelementtiä. On totta, että liiallinen tulosurheilun painottaminen on osaltaan heikentänyt juniorien taitoelementin kehitystä, myös Suomessa. Vaikka on jotenkin uskomattoman naivia samalla kuvitella, että lähinnä joukkuetuloksia haluavat juniorivalmentajat olisivat jotenkin uusi keksintö. Käytännössä tämä pahimmillaan näkyy esimerkiksi keskialueen ansan peluuttamisella alaikäisillä pelaajilla. Siinä voidaan toki tehdä melkein rikolliseksi luokiteltavia asioita. Tosin siinäkin juniori luonnollisesti oppii pelitaktiikkaa ja on huvittavaa antaa ymmärtää, että mitään jääkiekkotaktiikkaa voi menestyksellisesti pelata hyvin ilman taitoa.
Keskustelussa olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että taito ei ole suinkaan yksiulotteinen asia vaan tarvittavia rooleja ja taitoja mahtuu hyvin rakennettuun joukkueeseen varsin paljon ja varsin erilaisia. Tiukka pelikuri ja taitoelementit nähdään yleensä toisensa poissulkevana tekijänä. Asiahan ei aina ole näin, vaikka tietysti kaikki asiat voidaan viedä äärimmäisyyksiin. Useinhan taidolla annetaan ymmärtää lähinnä esimerkiksi huikaisevia mailatemppuja tai vaikkapa jalkakikan kanssa toteutettua harhautusta.
Kokonaisuudessaan juniorivalmennus on Suomessa varsin hyvällä tasolla. Mutta kannatan lämpimästi Kummolan ja muiden julkisuudessa hokevien Ruotsiottelun mainingeissa peräänkuuluttamaa taitotason nostotalkoita. Hyvästä voi aina tehdä paremman. En ole vain oikein varma, mitä ne käytännössä ovat tai miten koko käsite taito pitäisi tässä yhteydessä määritellä.
Pelitempon voimakas nostaminen on vienyt aikaa ja tilaa valtavasti. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä samanlaisia kiemuroita kuin vaikkapa Keinonen teki kuuluisissa maaotteluissa 70-luvun taitteessa. Peli ja sitä myöden taito on muuttunut pysyvästi. Odotan suurella mielenkiinnolla ja kiistatta hieman huvittuneena, mitä käytännössä nyt alkaa tapahtua.
Kisoista lyhyesti
Kanadan pelaajien taito, nopeus ja voima olivat eilen sellainen näytös, että en muista junioritasolla vastaavaa nähneeni. Pienessä tilassa pystyttiin esittämään taidollisesti hämmästyttäviä asioita. Ne olivat lopulta varsin pieniä asioita siirtoja ja harhautuksia vaikkapa Möllin koko kentän kiemuroihin nähden. Olin erittäin vaikuttunut tavasta, jolla kanadalaiset yhdistivät nämä kolme jääkiekon peruselementtiä. Kanada oli yksinkertaisesti häikäisevä, valovuosia muiden joukkueiden edellä. Se oli selvästi paras joukkue ja ansaitsi täysin kiistatta mestaruutensa.
Suomi osoitti vastaavasti oman vahvan taitotasonsa viime yönä kaatamalla heikomman joukkueen. Ilman ensimmäisen USA ottelun epäonnistunutta maalivahtipeliä Suomi olisi hyvin saattanut hävitä vain Kanadalle. Olisin erittäin mieluusti nähnyt Suomen välierävastustajana Venäjän. Se olisi ollut hieno ottelu ja saattanut kirkastaa hieman Suomen mitalia. Samalla se olisi ollut oiva tason mittari. Venäjä osoittautui Kanadan käsittelyssä niin vastaantulijaksi, että olisin ehdottomasti tahtonut nähdä taktisesti jälleen kerran erittäin kypsän Aravirran joukkueen pelaamassa tuota Venäjän joukkuetta vastaan. Sillä selkeästä tappiostaan huolimatta Venäjä oli erittäin vakuuttava muissa otteluissaan. Muut joukkueet Venäjä löi helposti esimerkiksi Ruotsin 5-1. Saman Ruotsin joka oli tappiostaan huolimatta vähintäänkin hyvä Suomea vastaan.
Kokonaisuudessaan jälleen kerran hienoa työtä Aravirralta ja mainio osoitus suomalaisen juniorikiekkoilun vahvasta tasosta.
W
Erinomainen saavutus jälleen kerran todelliselta maajoukkuevalmentajalta. Materiaali ei ollut etukäteen arvioiden yhtään erityisempi tänä vuonna kuin viime vuonna. Viime vuonna hengetön esitys päätyi mitalipelien ulkopuolelle viidenteen sijaan. Erityisesti saavutuksen arvoa nostaa se, että Nokelaisen loukkaantumisen myötä joukkueelta vietiin ehkä ennakkoon paras pelaaja. Hieman kärjistäen, mitä Venäjä olisi ollut näissä kisoissa ilman Malkinia? Ainakin Kanadaa vastaan koko joukkue hiipui, kun Malkin osoittautui hyvin kuolevaiseksi.
Taitokeskustelua
Sitten poimin tuolta toisesta ketjusta osan tätä taitokeskustelua, koska se on nyt vahvasti muodissa. Tämä ei ole erityisesti vain Analyytikolle, vaan käytän lainausta lähinnä johdantona.
Analyytikko_ kirjoitti:
Tämä on tyypillinen väite, joita on saanut lukea erityisesti Ruotsipelin jälkeen. Sillä pelillä on ollut selvästi vaikutusta julkiseen keskusteluun enemmän kuin millään muulla yksittäisellä pelillä. Julkisuudessa ovat käyneet kommentoimassa Kummolaa ja kutakuinkin Kummolan koiraa myöden. Julkisuudessa on hoettu tiettyä yksipuolista ja toistajaansa myöden yksinkertaista mantraa. Mantraa, jonka jopa Ylen Amerikan toimittaja oli oppinut, suomalaisilla junioripelaajilla ei ole kylliksi taitoa.
Tulokset ovat tärkeitä ja niiden pitäisi ratkaista. Samalla tavalla kuin ammattiliiga myös Maailmanmestaruusturnaukset ovat tulosurheilua. Joukkueen tulos oli jälleen oivallinen. Se saavutti asettamansa kovan mutta realistisen tavoitteen. Tämän voitokkaan joukkueen sisältä löytyy myös tähtiä ja juniorikiekkoilun kärkinimiä maailmasta. Koko taitokeskustelun absurdius kulminoituu oikeastaan hyvin yksinkertaiseen kysymykseen, johon en osannut nyt käydyn taitokeskustelun perusteella vastata.
Jos MM-kisojen kuuden pelaajan tähdistöön valitaan täysin ansaitusti kaksi suomalaista pelaajaa, niin eikö ole täysin kestämätöntä väittää, ettei junioreidemme terävin kärki olisi taitoelementeiltään aivan maailman huipulla?
Tuukka Rask oli näkemistäni maalivahdeista paras. Direktoraatti päätyi samaan johtopäätökseen. Tässä vaiheessa on toisaalta todettava myös, että Pogge oli myös erinomainen. Häntä ei vain testattu samalla tavalla kuin Raskia. Edelleen Lauri Tukonen jäi pisteen päähän pistepörssin voitosta. Hän oli myös kentän hahmoja joukkueen kaataessa kisojen ylivoimaisen ennakkosuosikin mitaliottelussa. Olisiko Suomi voittanut ilman näiden kahden maailman huipun henkilökohtaista panosta?
Julkisessa keskustelussa näyttää yksi hokema taas päässeen pahasti käsistä. Pienen maan julkisuuteen mahtuu vain pari hokemaa ja junioreiden taitotaso taitaa olla yksi sellainen, jota saa kuulla vielä moneen kertaan kaikenlaisten toistajien huulilta. Vaikka se on hieman ärsyttävää, on se kuitenkin myös äärimmäisen hieno asia. Jos tämä todella johtaa taitoelementin painottamiseen suomalaisessa juniorivalmennuksessa, niin en oikeastaan halua kaataa vettä vaan bensaa näihin liekkeihin.
Taitopelissä ei voi kyllin painottaa taitoelementtiä. On totta, että liiallinen tulosurheilun painottaminen on osaltaan heikentänyt juniorien taitoelementin kehitystä, myös Suomessa. Vaikka on jotenkin uskomattoman naivia samalla kuvitella, että lähinnä joukkuetuloksia haluavat juniorivalmentajat olisivat jotenkin uusi keksintö. Käytännössä tämä pahimmillaan näkyy esimerkiksi keskialueen ansan peluuttamisella alaikäisillä pelaajilla. Siinä voidaan toki tehdä melkein rikolliseksi luokiteltavia asioita. Tosin siinäkin juniori luonnollisesti oppii pelitaktiikkaa ja on huvittavaa antaa ymmärtää, että mitään jääkiekkotaktiikkaa voi menestyksellisesti pelata hyvin ilman taitoa.
Keskustelussa olisi kuitenkin hyvä pitää mielessä, että taito ei ole suinkaan yksiulotteinen asia vaan tarvittavia rooleja ja taitoja mahtuu hyvin rakennettuun joukkueeseen varsin paljon ja varsin erilaisia. Tiukka pelikuri ja taitoelementit nähdään yleensä toisensa poissulkevana tekijänä. Asiahan ei aina ole näin, vaikka tietysti kaikki asiat voidaan viedä äärimmäisyyksiin. Useinhan taidolla annetaan ymmärtää lähinnä esimerkiksi huikaisevia mailatemppuja tai vaikkapa jalkakikan kanssa toteutettua harhautusta.
Kokonaisuudessaan juniorivalmennus on Suomessa varsin hyvällä tasolla. Mutta kannatan lämpimästi Kummolan ja muiden julkisuudessa hokevien Ruotsiottelun mainingeissa peräänkuuluttamaa taitotason nostotalkoita. Hyvästä voi aina tehdä paremman. En ole vain oikein varma, mitä ne käytännössä ovat tai miten koko käsite taito pitäisi tässä yhteydessä määritellä.
Pelitempon voimakas nostaminen on vienyt aikaa ja tilaa valtavasti. Ei yksinkertaisesti ole mahdollista tehdä samanlaisia kiemuroita kuin vaikkapa Keinonen teki kuuluisissa maaotteluissa 70-luvun taitteessa. Peli ja sitä myöden taito on muuttunut pysyvästi. Odotan suurella mielenkiinnolla ja kiistatta hieman huvittuneena, mitä käytännössä nyt alkaa tapahtua.
Kisoista lyhyesti
Kanadan pelaajien taito, nopeus ja voima olivat eilen sellainen näytös, että en muista junioritasolla vastaavaa nähneeni. Pienessä tilassa pystyttiin esittämään taidollisesti hämmästyttäviä asioita. Ne olivat lopulta varsin pieniä asioita siirtoja ja harhautuksia vaikkapa Möllin koko kentän kiemuroihin nähden. Olin erittäin vaikuttunut tavasta, jolla kanadalaiset yhdistivät nämä kolme jääkiekon peruselementtiä. Kanada oli yksinkertaisesti häikäisevä, valovuosia muiden joukkueiden edellä. Se oli selvästi paras joukkue ja ansaitsi täysin kiistatta mestaruutensa.
Suomi osoitti vastaavasti oman vahvan taitotasonsa viime yönä kaatamalla heikomman joukkueen. Ilman ensimmäisen USA ottelun epäonnistunutta maalivahtipeliä Suomi olisi hyvin saattanut hävitä vain Kanadalle. Olisin erittäin mieluusti nähnyt Suomen välierävastustajana Venäjän. Se olisi ollut hieno ottelu ja saattanut kirkastaa hieman Suomen mitalia. Samalla se olisi ollut oiva tason mittari. Venäjä osoittautui Kanadan käsittelyssä niin vastaantulijaksi, että olisin ehdottomasti tahtonut nähdä taktisesti jälleen kerran erittäin kypsän Aravirran joukkueen pelaamassa tuota Venäjän joukkuetta vastaan. Sillä selkeästä tappiostaan huolimatta Venäjä oli erittäin vakuuttava muissa otteluissaan. Muut joukkueet Venäjä löi helposti esimerkiksi Ruotsin 5-1. Saman Ruotsin joka oli tappiostaan huolimatta vähintäänkin hyvä Suomea vastaan.
Kokonaisuudessaan jälleen kerran hienoa työtä Aravirralta ja mainio osoitus suomalaisen juniorikiekkoilun vahvasta tasosta.
W