Tämä teksti on osoitettu HIFK:n joukkueelle, valmentajille ja heidän esihenkilöilleen.
No niin, nyt se on nähty. Olen seurannut HIFK:n pelejä lähes kuusi vuosikymmentä. Eka matsi Nordiksella oli muuten voitto-ottelu, joka päättyi 4-2. Nuorena seisomakatsomossa, eväinä paremmat nakit kuin hallin nykyiset ja popcornit ja jätskit tuli ostettua suoraan katsomossa. Se oli aikaa. Siellä tuli käytyä jopa kankkusessa ja kuumeessa, mutta sitten kun olutta sai hallissa, en ensin moneen vuoteen halunnut juoda yhtäkään, sillä halusin keskittyä matseihin.
Sittemmin on - ehkä menestymättömyyden myötä - tullut juotua olutta hallissa. Kännäämistä siellä en kuitenkaan ymmärrä.
Toinen tapa, joka on kadonnut, on se etten koskaan lähtenyt hallilta ennen ottelun loppua, vaikka kuinka paljon oltiin tappiolla. Nyt on jopa jäänyt pelejä näkemättä.
Silti olen ylpeä siitä, että saan kannattaa HIFK:ta.
Siksi en ymmärrä, että kauden aikaisen räpellyksen ja ennätyshuonon alkukauden jälkeen, kun tähän on tultu ja olisi tärkeä saada kaikki mahdolliset pisteet, mahdollisten etujen saavuttamiseksi pudotuspeleihin, lähdetään vierasotteluun tuollaisella asenteella. Ei tärkeään peliin mennä ylimielisenä ja pelata kuin löysät olisi housuissa!
Ylpeä saa ja pitääkin olla, muttei ylimielinen.
Ei voi olla kivaa matkustaa vierasotteluun, vain lepsuttelua varten ja sitten matkustaa takaisin piste vähemmän tuomisina. Toki kivempää, kuin ilman pisteitä.
Vaikka olen ollut erittäin pettynyt - jopa vihainen - moneen asiaan HIFK:ssa tällä kaudella, alkaen surkeasta joukkueenrakentamisesta, en kuitenkaan halua, että noin helposti luovutaan mahdollisuuksista.
Missä on perinteinen HIFK-henki?
Olen nähnyt paljon, pettynyt monasti, mutta myös nähnyt ne kaikki seitsemän mestaruutta. Liian harvoin niitä on tullut, mutta silloin ja monesti muulloinkin on asenne ainakin ollut parempi. Nykyään peleissä ei HIFK edes taklaa, joo tiedän että peli on muuttunut, mutta säännöt eivät taklaamista kiellä vieläkään.
No, toivoa vielä on ja saanhan toivoa?
Nothing Is Over!
Kaivakaa nyt - ylintä johtoa myöten - se asenne esiin ja ylpeys siitä että saatte pelata/edustaa HIFK:ssa ja yrittää kaikkenne voittaaksenne mestaruuden.
Come on and get that feeling called pride!
Edit: näppäinvirhe korjattu.