Päätös näpäyttää Ristolaista oli lapsellisesti hoidettu mediassa, mutta täysin ymmärrettävä. MM-kisoissa 2019 ja 2021 joukkue menestyi, mutta käytettävissä oleva pelaaamateriaali oli niin vaatimatonta, ettei sillä voi odottaa menestystä pitkällä tähtäimellä. Kumpanakin vuotena NHL:n, KHL:n ja jopa Liigan parhaimmat pelaajat jättäytyivät pois MM-kisoista. Takavuosina vain isoegoiset NHL-tähdet kieltäytyivät, nykyään tämä taipumus on toistuvasti levinnyt jo KHL-pelaajiinkin. On selvää, että valmennusjohdon pitää tehdä jotain maajoukkueesta kieltäytymisen kasvavalle trendille. Yksi tapa on Case Ristolainen, eli jos ei MM-kisat kiinnosta, turha tulla olympialaisiinkaan syömään kermoja pois kakun päältä. Ei välttämättä paras eikä parhaiten toteutettu ratkaisu, mutta ainakin eri liigojen pelaajille on nyt annettu kuva siitä, että kukaan kestokieltäytyjä ei ole joukkueen yläpuolella. Eniten tässä huolestuttaa, miten joukkueen yhteishenki pelaa olympialaisissa, kun nyt jo joukkueen potentiaalinen kapteeni Barkov on ihmetellyt Ristolaisen poisjättämistä.
Hassua, sillä jos yllä mainitussa sitaatissa Ristolaisen paikalle laittaisi Laineen, kommentti pitäisi edelleen aivan yhtä paljon paikkansa.
Jotta keskustelu ei menisi täysin aiheen vierestä, toivottavasti Ristolainen ryhdistäytyy nyt Philadelphiassa ja näyttää olevansa korkean tason NHL-pakki, joka ansaitsee paikan olympiajoukkueessa, ja toivottavasti hän osaa ottaa tämän näpäytyksen oikealla tavalla ja pääsee yhteisymmärrykseen Jalosen ja Lehtisen kanssa, jotta hänet voisi jatkossa nähdä Leijona-paidassa.