Vanhoja pelaajia on jo valtaosa tuomareista, joukkueenjohtajista, toimitusjohtajista, valmentajista, hockey night-kommentaattoreista jne. Joka paikassa toitotetaan, ettei lajia voi ymmärtää kuin entiset pelaajat ja siksi pelikokemus ajaa koulutuksen ohi useimmissa valinnoissa.
Onkohan kuitenkaan näin? Varsinkin, kun lajin fiksuimmat pelaajat useimmiten hankkivat toisen ammatin, eivätkä putoa peliuran jälkeen tyhjän päälle. Lajin keskitason päättäjiksi onkin sitten päätynyt niitä, joilla ei älli tai kapasiteetti ole riittänyt hankkia oikeita töitä peliuran kestäessä.
Tuomareiksi on päätynyt pelaajista juuri sellaisia, jotka muistetaan sääntöjen rajamailla liikkuneesta pelityylistään ja sama linja jatkuu pilli kourassa (mm. Levonen, Henriksson ja Laaksonen). Näidenkö pitäisi olla palauttamassa viihdyttävää jääkiekkoa? Tuskin.
Laji on tätä kautta jäämässä väistämättä vanhojen pelaajien leikkikentäksi, jossa uudistukset eivät mene läpi, koska niin "ei ole ennenkään tehty". Vanhoista rutiineista poisoppiminen on vaikeaa. Pienten hienosäätöjen sijaan tulisi koko liiga perata suojatyöläisistä isolla luudalla ja hankittava oikeita uudistajia. Luulisi kahvakiekon poistamisenkin olevan oikeasti vain tahtokysymys.