Ok, miltä se sitten kuulostaa? 36 instrumentaalia. Ei mitään juhamietoa kuunneltavaa. Jos vielä Reznor kuvailee itse albumia päiväunien soundtrackiksi, parempi varautua haastavaan kuunneltavaan.
Erittäin ambienttia tavaraa pakko myöntää. Joka biisi ei ole hitti. Itse asiassa, erittäin radioepäystävällistä tavaraa. Ihmettelisin, jos yksikään näistä tunnelmapaloista joskus soisi soittolistoja non-stopina suoltavilla radioasemilla.
Soitinarsenaalista löytyy tuttua pianoa, kitaraa, rumpua, syntikkaa ja konehässäkkää, mutta myös banjoa(!), ja omituista elektroniikkapilpatusta. Loppua kohden lähestytään Fragilen, jopa Downward Spiralin tunnelmia, mutta aika ajoin mennään kovin kummallisissa, unenomaisissa ja välillä kovin herkästi ohikiitävissä tunnelmissa. Korva turtuu, ajatus karkaa ja huomaa, että nyt on missannut pari biisiä, kun katsoo räntäsateen kulkevan poikittain ikkunan takana.
2500 kappaleen ultra deluxe -painos (300 $/kpl) myytiin jo parissa päivässä loppuun. Itse imutin 5$ hyvälaatuisen kokoversion ja tilaan vielä 10$:n cd:n, koska... no, haluan että on se cd hyllyssä.
Mikäli TR ei olisi päässyt pois Interscope-levy-yhtiöltään ja alkanut julkaista itse musiikkiaan, tätä levyä olisi tuskin kukaan koskaan julkaissut. Ei siksi, että se olisi huonoa, vaan siksi, että niin ei vaan ole totuttu tekemään. 36 instrumentaalibiisiä ei nyt vaan ole se maailman populäärein juttu. Tämä levy tuskin mullistaa musiikillista maailmaa, mutta hienoa huomata, että muutamat musiikintekijät (mm. Ismo Alanko, CMX, Tool...) jaksavat tehdä erilaisia ja kokeilevia levyjä, vaikka helpointahan olisi toki tehdä Downward Spiral part II ja käydä tekemässä mammuttikiertueita.
Saattaa kuitenkin olla, että Radioheadin ja Nine Inch Nailsin uusien levyjen myyntitempaukset muuttavat kuitenkin musiikkibisnestä. Kuuntelijalla on nyt enemmän mahdollisuuksia valita, mitä hankkii ja mitä on valmis siitä maksamaan.
Käsittämättömällä intensiteetillä TR nykyään vaan jaksaa suoltaa musiikkia. Jos 3 ensimmäistä albumia julkaistiin 89, 94 ja 99, kolme seuraavaa ovat tulleet 05, 07 ja 08 (en laske mukaan Broken-ep:tä (92) tai livelevyä (02) ). Vähän niinkuin vanhoina hyvinä aikoina, kun bändit tekivät levyn vuodessa. Tai kuten Led Zeppelin: 3 ekaa levyä 1½ vuodessa.