Nine Inch Nails

[NIN]

Avataanpas ketju tälle maailman parhaalle bändille, joka tulee 10.4. toista kertaa Suomeen.

Itselle NIN kolahti nähtyäni bändin totaalisen esiintymisen Woodstock 94:ssä. Päällimmäisinä mieleen jäi uskomattoman hieno versio kestosuosikkini Joy Divisionin Dead Souls -biisistä. Ennen tuota esiintymistä olin sivukorvalla kuullut Terrible Lien ja Head Like a Holen, mutta ne menivät enempi vähempi ohi ihan kivoina biiseinä. March of the Pigs ei enää mennyt. Uskomaton energia, raivo ja herkkyys kohtasivat käsittämättömän kovalla tavalla.

The Downward Spiral on albumina muutenkin tajuntaa laajentava ja kestää kuuntelua vielä 12 vuotta myöhemminkin. Etenkin MOTP, Hurt ja Reptile. Closer sitä vastoin on allekirjoittaneella kärsinyt jo hieman ylikuulemisesta. Tässä vaiheessa hankintaan menivät Pretty Hate Machine ja Broken-ep, josta löytyi aggressiivisuuden huipentuma, Wish.

The Fragile meni hieman ohi julkaisunsa aikoihin ja hankin sen vasta vuonna 2000. Kestoltaan ehkä hivenen liian pitkällä levyllä on kuitenkin uskomattoman hienoja vetäisyjä The Day the World Went Away, The Wretched, The Great Below ja Starfuckers inc...

And All That Could Have Been live ja DVD täyttivät pitkään sen tyhjiön, että bändiä ei saatu Suomeen kovista yrityksistä huolimatta ennen kesää 2005. Uusin albumi With Teeth vaati pitkää ja harrasta tutkailua ennen kolahtamistaan. Levyltä puuttuu jonkin verran aikaisemmilla levyillä ja etenkin live-esiintymisissä mukana ollutta aggrea. Kelvollinen lätty silti.

2005 kesäkuussa sitten toteutuikin unelmani ysituumannauloista livenä Provinssissa. Nyt-telttaan ahtauduttiin jo tunti ennen show'ta ja mikä show se oli! Paras ikinä missään on liian mieto ilmaus, muttei ole muutakaan. Joka ainut biisi, jota olisi voinut toivoa, kuultiin. Ainoa mikä jäi harmittamaan edes hieman, oli bändin kokoonpano. Itselle The NIN-livekokoonpano on aina ollut Robin Finck, Danny Lohner, Jerome Dillon, Charlie Clouser & Trent Reznor. Hyvinhän tuo uusikin kokoonpano veti, mutta kyllä Finck ja Lohner olisivat tuoneet oman sairaan lisänsä tuohon meininkiin. Parasta olivat kyllä Reznorin välispiikit: 2 kertaa "Thanks" ja kerran "Pigs". Ei mitään muuta.

Huhtikuun 10. sitten seuraavan kerran Jäähallissa.

 

[avatar]

Itselleni NIN oli lukioaikana ehkä eniten stereoissa soinut bändi. Downward Spiral ja Futhert Down The Spiral olivat molemmat ihan tajunnan räjäyttäviä levyjä. Ihan mieletöntä matskua. Sittemmin on jäänyt vähemmälle, mutta on ne hyviä. Pretty Hate Machine myöskin kuului omaan suosikkikokoelmaani. Tuskin enää tänä päivänä livenä jaksaisin lähteä katsomaan, mutta kyllä on hyvät muistot bändistä. Ihan ehdoton helmi.

 

[Sheed]

Itselle NIN kolahti nähtyäni bändin totaalisen esiintymisen Woodstock 94:ssä.

Sama mulla, tietenkään en nähnyt keikkaa paikanpäältä, mutta jo avausbiisi (Happinnes in slavery) oli sellainen tykitys, että en ole vastaavaa nähnyt.

And All That Could Have Been live ja DVD täyttivät pitkään sen tyhjiön, että bändiä ei saatu Suomeen kovista yrityksistä huolimatta ennen kesää 2005.

Tämä sinun mainitsema live-DVD on aivan mahtava! Aggrea olis tietenkin voinut olla enemmän, mutta jotenkin tuosta kokonaisuudesta jäi todella vaikuttava tunne heti ensimmäisen näkemis-kerran jälkeen. Odotan samanlaista otetta Helsingissä.

2005 kesäkuussa sitten toteutuikin unelmani ysituumannauloista livenä Provinssissa. Nyt-telttaan ahtauduttiin jo tunti ennen show'ta ja mikä show se oli! Paras ikinä missään on liian mieto ilmaus, muttei ole muutakaan. Joka ainut biisi, jota olisi voinut toivoa, kuultiin. Parasta olivat kyllä Reznorin välispiikit: 2 kertaa "Thanks" ja kerran "Pigs". Ei mitään muuta.

Ikinä ei ole ollut niin kuuma kuin silloin ko. teltassa. Olin eturivissä ja tunnelma oli aivan mahtava. Onneksi tulin telttaan vain noin 15min ennen keikan alkua, muuten olisin varmaan kuihtunut pois. Töitä joutui kyllä tekemään eturivi-paikan puolesta. Välispiikit meni tosiaan juurikin noin ellei sitä lasketa spiikiksi, kun Trent löi kitarallaan mikkitelineen nurin...


Olisipa jo huhtikuu.

 

[Jokeriarska]

Pakkohan se on mennä katsomaan tätä omalla sarallaan loistavaa bändiä, vaikka hieman harmittaakin ettei Robin Finck ole NIN-kokoonpanossa enää, vaan yhdessä toisessa suosikkibändissäni ;)

Muistaakseni Robin tuli vielä jossain vuosituhannen vaihteessa Gunnareista takaisin Nine Inch Nailsiin, mutta se visiitti taisi jäädä aika lyhyeksi?

En varsinaisesti lukeudu NIN-faneihin, mutta todella mielelläni olen kyllä kuunnellut ja aika kiitettävää jytkettä. Woodstock 94 herätti myös minun kiinnostuksen Nine Inch Nailsiin ja viime päivinä se onkin ollut kovassa katsonnassa ja kuuntelussa.

Hieman harmi siis, ettei ole enää sama kokoonpano kasassa, mutta Josh Freese rummuissa korvaa kyllä aika paljon niitä menetyksiä. Aivan loistava rumpali.

 

[Tahto Maalinen]

Hurt

NIN:ä nuorena poikana kyllä paljonkin kuuntelin, mutta jostain syystä siihen tuli pitkä tauko..
Nyt osittain sekä fiilistelyllä ja osittain innostuksella - kyllä maistuu!

 

[NIN]

Live-DVD 27.2.

Näköjään Trent hemmottelee tänä keväänä Nine Inch Nails-faneja oikein kunnolla. Live-dvd Beside you in time ilmestyy 27. helmikuuta, uusi albumi ja Helsingin keikka huhtikuussa. Alla olevassa linkissä pari traileria yms. DVD-infoa.

http://halo22.nin.com

 

[Vteich]

Olipas helvetin kova keikka Jäähallissa. Biiseistä tosin n. puolet meni vähän ohi, sillä itsellä on hyllyssä vain Downward Spiral ja Fragile ja muu tuotanto on aika tuntematonta. Silti yksi parhaista keikoista ikinä. Muita paikalla olleita?

 

[Alamummo]

En ole bändiä kovin paljoa aiemmin kuunnellut, mutta minut houkuteltiin eiliselle keikalle mukaan kovin lupauksin. Eikä tarvinnut pettyä. Todella energinen keikka ja hyvää musiikkia ammattilaisten tekemänä. Tykkäsin!

 

[zaluun]

Tulihan keikalla oltua. Ainakaan itseäni keikka ei saanut kokonaisuudessa mukaan tempaistua. Joukossa oli todellisia helmiä ja aika totaalista crappiakin. Itselleni parhaiten kolahtivat Pretty Hate Machinen ja Downward Spiralin vanhat biisit. Kaikenkaikkiaan kuitenkin taas kerran kiva keikka-ilta, vaikka täytyy sanoa, että olenkin jo vuosia sitten kasvanut ulos Nine Inch Nailsin angstisuudesta. Uuden levyn biisit ei kyllä vakuuta.

 

[Ruma lapsi]

Aivan rautainen veto. Eipä tarvinnut turhaan ventata viittätoista vuotta että tuonkin orkan pääsee paikanpäältä pällistelemään.
Huvittaimmasta episodista kuitenkin vastasi eräs järkkäri. Meillä oli kavereiden kanssa liput sivukatsomossa ja herra järkkäri huomasi muutaman biisin jälkeen että pojathan nauttivat musiikista täysin siemauksin. Järkkäri koputti olalle ja kysyi että haluaismmeko mennä alas kentälle tsiigaamaan loppukeikan. Oli kuulemma jäänyt lippuja käyttämättä. Ongelma oli että jäällä olijat ovat maksaneet lipuistaan kuulemma 20€ enemmän kuin meidän liput. Että jos laitatte 15€/turpa niin hän vie meidät sivusta jäälle tsekkaamaan loppukeikan.
Ei vittu mitä menoa.
Mutta keikka oli aivan loistava. Vanhaa klassikkokamaa tuli tarpeeksi eikä ne uudet vedot nyt niin grappaa olleet. Minä pidin.

 

[Leon]

Odotin hiukan ristiriitaisin tuntein tätä keikkaa. NINin ensimmäinen live-DVD kun on aika hurjaa menoa, mutta kulta-aika musiikillisesti on jo toisaalta vuosien päässä. Ja kun ei odota liikoja, ei ainakaan pety paljon. Tällä kertaa pelkoni olivat aivan turhia. Bändi oli huikealla fiiliksellä liikenteessä ja vanhat "hitit" toimivat kuin Buickin vessa. Uudemmatkin menivät siinä sivussa kuunnellessa, mutta ei niissä oikein kunnon draivia löytynyt. Taattuun Reznor-tyyliin homma oli viimeisen päälle hiottu shownkin puolesta, joten kokemus meni kevyesti top-5:een live-keikkojen kategoriassa. Nyt on sitten vuoden sisään nähty Tool ja NIN elävänä lavalla. Uskaltaakohan tässä enää edes toivoa vastaavia kokemuksia muutamaan vuoteen live-musiikin puolelta?

Jos nyt jotain negatiivista pitää hakemalla hakea, encore olisi a) saanut olla b) voinut olla *fuckers, Inc.

Eiköhän tuo tuore DVD:kin tule hommattua tässä lähiaikoina. Näkyy olevan uunituore levykin tulossa näinä päivinä.

 

[NIN]

Hieno keikka, Trent + bändi kovassa iskussa. Wish-biisin jälkeen olin jo huojentunut, että siinä oli viimeinen ultra-aggressiivinen biisi, kun March of the Pigs ja Gave up jo menivät, mutta vielähän ne vetivät tulevan levyn Survivalismin, joka sai jengin aika lailla vellomaan ja mosh-pitin pyörimään. Meinasi kunto loppua.

Ehkä hivenen olin pettynyt valoshown pelkistyneisyyteen, etenkin kun uudella DVD:llä heillä on käytössään käsittämättömän hienoja juttuja, mutta ne ovat ilmeisesti for Americans only. Tulisiko sitten liian kalliiksi raahata pitkin vanhaa mannerta?

Käsittämätöntä oli, että yhdessä vaiheessa Trent jopa jutusteli yleisölle enemmänkin kuin "you fuckin' pigs" ja joku roudari sai kiitokseksi 9 viikon rundista vesi+jääsammion niskaansa.

Terrible lieta ja Starf*ckersia kaipasin, mutta erinomainen oli näilläkin biisivalinnoilla. Jännä keikanaloitus muuten: lavalla pyöriskeli pitkään roudareita vailla mitään järkevän näköistä toimintaa ja salivalot olivat ihan normaalisti päällä, sitten yhtäkkia alkoikin kesken musiikin Somewhat Damagen säksätys ja Trent & kumppanit olivatkin roudareiden seassa vetämässä biisiä. Ei se ainainen alkunauha + sali pimeäksi + jengi huutaa, vaan ihan hauska yllärialoitus.

 

[Evil]

Itselle NIN kolahti nähtyäni bändin totaalisen esiintymisen Woodstock 94:ssä.

Tuli muuten siitä esiintymisestä mieleen erittäin elävästi Sielun Veljet. Siitä energiasta lähinnä.

 

[Vintsukka]

http://yearzero.nin.com/

Tuolla sivulla pääsee kuuntelemaan uuden Year Zero-levyn kokonaisuudessaan.

 

[Vteich]

Jaahas, eli ei tarvitse elokuun alkua pidemmälle odottaa, jos NINiä Suomessa haluaa jälleen nähdä. Ankkarockin päätöspäivän ykkösesiintyjä varmistui siis tänään. Kyllähän tuosta 40 e ulkoilmakeikkanakin mielellään maksaa.

 

[NIN]

Tätähän se Trent näköjään vihjaili, kun viime tiistain keikalla sanoi, että toivottavasti seuraavaa keikkaa ei tarvitse odottaa 17 vuotta. Loistavaa! Ankkarock ja Suomen valoisa kesä nyt ovat haastavat olosuhteet jo sinänsä keikalle, mutta paikalle on tultava.

 

[pettter]

Mä kattelin tossa reilu viikko sitten yks ilta sivusilmällä ja luultavasti kännissäkin ylen.n musiikki-tv.tä. Sieltä pisti silmään kun haastateltiin yhtä suomalaista tyyppiä, joka oli joskus aikoinaan "löytänyt" jonkun ison bändin. Oliskohan tää tyyppi muuttanut joskus aikoja sitten Suomesta jenkkeihin tai jotain, kun melko huonosti puhui suomea, en tiedä. Mutta kuitenkin, se jäi mietityttämään, että olikohan tämä kyseinen bändi juuri Nine Inch Nails, vai muistanko mä nyt ihan väärin?

 

[Osmo Rapeli]

Jaahas, eli ei tarvitse elokuun alkua pidemmälle odottaa, jos NINiä Suomessa haluaa jälleen nähdä. Ankkarockin päätöspäivän ykkösesiintyjä varmistui siis tänään. Kyllähän tuosta 40 e ulkoilmakeikkanakin mielellään maksaa.

Kyllä. Erittäin mielenkiintoinen bändi, biisit ovat ajoittain ensikuulemalta jopa luotaantyöntäviä, alkavat kuitenkin vaikuttaa addiktiivisesti, pian toimii paikoittain jopa tajuntaa laajentavasti. En itseasiassa tunne bändiä ja sen musiikkia kovinkaa syvällisesti mutta levyt ovat edelleen tutkimukseni alaisena ja toimii parhaimmillaan erittäin hyvin. Saavun erittäin suurella todennäköisyydellä nimenomaan sunnuntailipulle Wankarokkiin. Hyvä että ovat älynneet myös hiukan tiputtaa lipunhintoja.

 

[Ted Raikas]

Hyvä että ovat älynneet myös hiukan tiputtaa lipunhintoja.

Hä, siis mitenkä? Viimekesästä vai nyt tämän myynnin aikana? Samat 40/65 tuntuisivat olevan. Se on aika paljon kahden päivän festareista mielestäni, ainakin muistelen, että viimekesänä oli halvempaa... voi tosin muisti pettää.

Olisi ihan mielenkiintoisia bändejä esiintymässä kyllä, mutta saa nähdä, miten on varaa. Riippuu vähän siitäkin, miten liput menevät kaupaksi. Päätös lähtemisestä venynee aika viimetinkaan.

Sinänsä kun asun melkein vieressä, niin onhan tuonne mukava mennä sikälikin. Ei tarvitse paljoa miettiä yösijoja ja muita. Siinä jo säästää.

 

[Osmo Rapeli]

Hä, siis mitenkä? Viimekesästä vai nyt tämän myynnin aikana? Samat 40/65 tuntuisivat olevan. Se on aika paljon kahden päivän festareista mielestäni, ainakin muistelen, että viimekesänä oli halvempaa... voi tosin muisti pettää.

Juu mutta viimeksi kun kävin sisällä, siis toissavuonna, olisi ollut 60 euroa päivä...onneksi joku oli niin kiltti että jätti metsän puolelta sunnuntaina aidan auki ja kävelin sisään ilman lippua. Huikea sattuma. Viime vuonna makailin vain ulkopuolella semikrapulassa ilman paitaa.

 

[Vteich]

Ei kyllä taaskaan NIN pettänyt. Tajuttoman kova veto. En osaa sanoa oliko jopa parempi kuin keväällä Jäähallissa (jos mahdollista), vaikka vähän lyhyempi keikka festareiden aikataulun takia olikin, mutta itselle iski nyt kyllä paljon paremmin, kun keväisen keikan jälkeen innostuin NINistä oikein toden teolla ja täydensin levyhyllyyni sieltä puuttuneet tärkeimmät NIN-levyt. Nyt kaikki biisit olivat tuttuja ja odotettuja, paitsi ne keskivaiheen todella elektroniset häröbiisit. Olivatko uuden levyn biisejä ihan erilaisina versioina vaan? Taisin tosin olla melkein ainoa koko yleisössä, joka niistäkin diggasi ihan täysillä. :)

Muuten settilista oli aika samantyylinen kuin Jäähallissakin, paitsi keväällä soitetuista klassikoista ainakin Heresy ja Piggy jäivät puuttumaan ja niiden tilalla oli pari biisiä uudelta levyltä. Tällä kertaa soitettu oma suosikkini Sin oli todella iloinen yllätys.

Reznor oli yllättävän puhelias ja hyväntuulinen ja koko bändi oli kyllä niin tiukassa vireessä ettei mitään rajaa. Viimeisenä biisinä heitetyn Hurtin aikana tulleet ilotulitukset yhdistettynä Hurtin rauhalliseen kohtaan ja hämärtyvään kesäyöhön oli kyllä aivan helvetin hieno kokemus. Tosin voisin kuvitella, että osaa yleisöstä tuo vitutti, kun rauhallisen ja tunnelmallisen Hurtin päällä paukkui taivaalla raketit. Minulle toimi kyllä ihan loistavasti ja taisi Trentkin arvostaa.

Nyt on melko onnellinen fiilis mennä nukkumaan kyllä. NIN on parhautta ja Reznor on nero. Tai vähän niin kuin joku omalaatuinen kännissä ollut sälli selitti junassa, että "metallimusiikin Wagner... eiku Mozart".

 

[Osmo Rapeli]

Tosin voisin kuvitella, että osaa yleisöstä tuo vitutti, kun rauhallisen ja tunnelmallisen Hurtin päällä paukkui taivaalla raketit. Minulle toimi kyllä ihan loistavasti ja taisi Trentkin arvostaa.

No aika vaikea uskoa että arvosti, tosin taisi ottaa ällistyneellä huumorilla. "Well ain't this the first (time)." vai miten se kommentti meni - äärimmäistä amatööriyttä ja perseilyä, yleisö laulaa hiljaisen kohdan mukana ja järjestäjä menee tyrimään sen, "hei katsokaa ja kuunnelkaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin missä shown keskipiste esiintyy, ja lopettakaa se laulaminen".

Nauroinkin keikan jälkeen että tykkäsin shown visuaalisesta annista, toivottavasti ensi vuonna järjestäjä panostaa lisää ilotulituksiin että MISSATAAN VITTU LOPUTKIN BIISIT SAATANA!

Muuten todella huumaava keikka. Tuli tunne että oli tiukassa humalassa tai syvässä, todentuntuisessa unessa, joka eteni pala palalta. Kuten tuossa eräälle palstaveljelle kommentoin keikan jälkeen, biisit etenivät kuin kyseessä olisi ollut yhtenäinen teos. Kemiallisia liuotteita ja totaalikooma. Ei, en kokenut elektronisempia biisejäkään täytteeksi tai tylsiksi vaikka eivät kaikki olekaan suosikkeja tai erityisen muistettavia. Minusta tuntuu että Trent vähän kuin jatkaa Pink Floydin ja Roger Watersin työtä uudistettuna ja nykyajassa, tietynlainen toisto sekä ehdottomuus on hiukan kuin The Wall- ja Animals-maailman suunnasta kotoisin.

Trent oli tosin samalla pirun hauskan pikku-ukon näköinen hyppiessään sivuttain, omanlaisensa v-tyyli. Diktaattori.

Miinus siitä että se yksi osa showta, kun se valoseinä oli laskettu Trentin ja kahden miehen taakse ja kirkkaat valot paistoivat taustalla, se oli kyllä selkeästi SubTV:n Rantalentis-ohjelmasta poimittu! NIN pikselimössönä kun miehet "sulautuivat" taustaan. Tekijänoikeudet kunniaan!

Oli upeaa. Plussaa lisäksi siitä kun pääsin vittuilemaan paluumatkalla eräälle kitisevälle naiselle joka oli selkeästi perheensä ainoa lapsi.

 

[NIN]

Awefuckingsome!

Huomattavasti parempi keikka kuin jäähallissa keväällä. Edes järjestäjien käsittämätön ilotulitusperseily ei pystynyt pilaamaan sitä fiilistä, minkä NIN antoi. Äijillä oli todella tyylikkäät Trent-jugend -poliisivaltioasusteet päällä. Kyllä se harmaa on vaan väreistä militantein.

Lisäksi vihdoin toivat jotain ameriikan rekvisiittaa eli tuo Awenkin mainitsema valotaulu, jota on esim. Beside you in time -DVD:llä tarjolla pikseliukkoineen. Enpä ole moista valoshowta ennen festareilla Suomessa nähnyt. Hyvät naurut kirvoitti myös kesken Only-biisin tullut välikommentti, kun lavan valoissa oli jotain häikkää, eikä stagelta näkynyt muuta kuin tuo valoseinä, jossa tv:stä tuttua lumisadetta:

"Sometimes I think I can see right through myself
Sometimes I think I can see right through myself
Sometimes I think I can see lights on this stage
And sometimes I fuckin' don't!"

Biisilista oli jotakuinkin tällainen, järjestys on luultavasti pielessä, mutta oikeat biisit.

Hyperpower
Beginning of the end
Sin
March of the pigs
Closer
Survivalism
Gave up
The good soldier
Me I'm not
The great destroyer
Eraser
Only
Dead souls
Wish
Hand that feeds
Head like a hole
------
Hurt

Terrible lie ja Fragile-levyn biisit (esim. Starfuckers) loistivat poissaolollaan, mutta Joy Division -cover Dead Souls oli jälleen mielettömän hieno.

Aamulla heitin vitsinä, että toivottavasti soittaisivat The great destroyerin ja ekstrapitkällä avantgarde-lopetuksella. Ja näinhän ne prkl tekivätkin! Mutta toimi uskomattoman hyvin sekin. Ei pysty kyllä kuin hehkuttamaan mahtavaa keikkaa!

Awelle ja allekirjoittaneelle iski kyllä valtava maidonhimo kesken päivän. Mikä lie vaikuttanut?

 

[JuVii]

Ensimmäistä kertaa tuli kuunneltua NINiä ajatuksen kanssa, tykkäsin.

Kuulemma ilotuliteperseilyn syynä oli se, että NINin piti lopettaa 22:30 ja samalla piti myös ilotulituksen alkaa, joten oli pakko vetää paukuttelut viimeisen biisin päälle.
Järkkärin mukaan sama oli viime vuonna Children of Bodomin kanssa, itse en muista.

Niin ja itsehän olin kuuntelemassa keikkaa lavan takavasemmalla.

 

[Vteich]

No aika vaikea uskoa että arvosti, tosin taisi ottaa ällistyneellä huumorilla. "Well ain't this the first (time)." vai miten se kommentti meni - äärimmäistä amatööriyttä ja perseilyä, yleisö laulaa hiljaisen kohdan mukana ja järjestäjä menee tyrimään sen, "hei katsokaa ja kuunnelkaa juuri päinvastaiseen suuntaan kuin missä shown keskipiste esiintyy, ja lopettakaa se laulaminen".

Nojoo. Itse otin sen "Ain't this the first" -kommentin ihan "ok, ihan siistiä" -tason kommenttina, mutta kai se sitten oli päinvastoin tarkoitettu. Ymmärrän kyllä, jos artisti asiasta ei pidä, mutta ei se nyt varmaan katsojille niin vakavaa ollut, jos Hurt vähän häiriintyi. Minulle kuitenkin toimi, vaikka ihan vahinkohan se oli. 22:30 oli varmastikin aikataulutettu ilotulitteet räjäytettäviksi, eikä tieto ollut niitä ihmisiä saavuttanut, että NINin setti oli n. 5 minuuttia aikataulusta jäljessä. Rauhallisen Hurtin päälle ne menivät kyllä hyvin, mutta jonkun muun biisin päälle eivät olisi.