Pari asiaa vielä Bondeista ja ajan hampaan vaikutuksesta niihin noin yleisesti.
1) Matkustelu. Osa Bondien viehätystä on/ (oli aikanaan) se, että Bond seikkaili paikoissa, joihin tavallisella kadun tallaajalla ei ollut varaa. On käyty Monte Carlon Casinolla, Jamaikalla, Bahamalla, Haitilla, Kuubassa, Japanissa, Hong Kongissa, Pohjois-Koreassa, Thaimaassa, Kiinassa, Egyptissä, Islannissa, Venetsiassa, Neuvostoliitossa, Alpeilla, avaruudessa ja ties missä, you name it.
Elintaso on noussut niin paljon, että nämä enemmän tai vähemmän eksoottiset paikat on monilla käyty. Se tietysti syö eksoottisten (kalliiden) kohteiden "nojatuolimatkailun" viihdearvoa, kun hienot paikat eivät enää ole saavuttamattomissa, vaan ovat monille tuttuja. Toisaalta, siinä on myös oma viehätys: "mä oon käynyt tuolla". Esim. Erittäin salaisessa olevan mäkihyppytornin (Italia, Cortina) jälkeen ei tosielämässä ala valtavat laskettelurinteet, niin kuin leffaa katsoessa saattaisi joku päätellä, vaan mäkihyppytornin alastulo on alarinteillä ja melkolailla laakson pohjalla. (Google Mapsiin haku: Trampolino Italia, jos kiinnostaa.) Ja tietysti nykyään on paljon muitakin elokuvia, joiden tapahtumapaikat ovat ympäri palloa, nekin tavanomaistavat näitä eksoottisiksi miellettyjä tapahtumapaikkoja.
2. Tekniikka. Vihellykseen reagoivat avaimenperät yms. ovat nykyään lähinnä vitsi. Sille ei tietysti voi mitään, että tekniikka kehittyy ja jotkut härpäkkeet näyttäytyvät koomisina.
Nämä kaksi asiaa ovat Bondeissa olleet varsin keskeisesti mukana eli tehneet Bondeista Bondeja. Valitettavasti juuri nämä ovat myös niitä, joita ajan hammas on syönyt paljon.