Muistan myös täysin päinvastaisen version tästä tarinasta, eli että Törmänen ei ollut niin kurin perään vaan antoi kaikkien kukkien kukkia. Ja tämä linjattomuus tai kurin puute sitten ärsytti osaa pelaajista.
En väitä nyt mitään, koska en rehellisesti tiedä totuutta ja omat muistonikin saattavat olla täysin pielessä. Aina kun vaan luen näitä kommentteja Törmäsen kovasta vaatimustasosta tms, niin jostain mun takaraivosta kumpuaa pohdinta, että ”eikös se ollut juurikin päinvastoin?”.
Toivottavasti joku osaa laittaa faktat pöytään niin selviää tämäkin. Tarvittaessa mulla on pari tuttua ko. ajan jengistä jotka tietävät totuuden varmasti, mutten yleensä tykkää huvikseni kaivella ihmisiltä juoruja ilman, että tulevat luontevasti keskustelun yhteydessä.
En tiedä meneekö tässä nyt kaksi eri asiaa sekaisin, sillä mielestäni tämä filosofia liittyy lähinnä pelitapaan eikä niinkään fysiikan treenaamiseen tai urheilullisuuteen. Sen verran monesta lähteestä on tullut kuultua, että Törmäsen aikana treenattiin todella kovaa, koska pelifilosofia edellytti luisteluvoimaa sekä fysiikkaa, eikä minulla ole oikeastaan mitään syytä epäillä tätä. Ja kun katsoo vaikkapa finaalikauden peliesityksiä, niin kyllä senkin perusteella on helppo todeta, että pelaajat olivat äärettömän kovassa kondiksessa. Esimerkkinä Teemu Ramstedt ei koskaan ennen sitä eikä sen jälkeen päässyt lähellekään sitä suoritustasoa mitä parhaimmillaan tuon kauden aikana esitti. Varsinkin pudotuspeleissä.
Törmänen tunnetiin kuitenkin siitä, että hän antoi pelaajille vastuuta (mihin kuului omalta osaltaan vaatimukset riittävästä kuntotasosta), mutta myös vapauksia mikä taas liittynee pelitapaan sekä ”antaa kaikkien kukkien kukkia”-näkökulmaan. Tämäkään ei välttämättä maistunut kaikille, varsinkaan heille, jotka ovat koko ikänsä tottuneet pelaamaan viivelähtöjä ja keskialueen träppiä. Eli olet varmasti oikeassa siinä, että myös ”pelitavattomuus” saattoi ärsyttää joitakin.
Itse olen sitä mieltä, että mitään noin raikasta ei ole IFK:ssa nähty juuri koskaan. Harmi vain, että viimeisellä kaudellaan pelaajamateriaali Aaltosineen, Johanssoneineen, Partasineen, Petrelleineen, Salmeloineen ja Taimineen oli Törmäsen filosofiaan totaalisen väärä eikä sitä tarjottua vastuuta lopulta sitten haluttu kantaa.
HIFK:n päävalmentaja Antti Törmänen uskaltaa olla erilainen, koska hänen elämänsä ei ole kiinni jääkiekosta, kirjoittaa Ilta-Sanomien jääkiekkotoimittaja Juha Hiitelä.
www.is.fi
