Pidän hyvin mahdollisena, jopa suorastaan todennäköisenä, että sen kuvan on liimannut Niilo Halonen ihan itse. Tuollainen läppä on juuri sellaista huumoria, mitä esim. minä saattaisin heittää kauden päätteeksi ja liimata oman kuvani ihan itse tuollaiseen paikkaan. Varsinkin jonkun saunaillan tai muun jengin kokoontumisen yhteydessä ja aivan erityisesti silloin, jos olisin kokenut suurta vitutusta ja jos olisin ottanut asioita omaan piikkiini, kuten todennäköisesti olisin.
Mutta mitä tulee Halosen omaan IG-päivitykseen, siinähän ei varsinaisesti vahvistettu vielä siirtymistä mihinkään. Eihän siinä mainittu sanallakaan, että HIFK-tarina päättyy nyt tällä erää tai että hän vaihtaa maisemaa. Toki siitä siinä todennäköisesti oli kysymys, mutta oikeastihan "tämä reissu" voisi tarkoittaa myös tätä kautta.
Halosen kausi oli todella vaikea. Ja varmasti pettymys kaikille, eikä vähiten Haloselle itselleen. Tämä kausi oli myös erinomainen esimerkki siitä, miten suuri merkitys itseluottamuksella on ihan kaikkeen. Itse asiassa, itseluottamus on kaikkein tärkein tekijä, koska taitotasoltaan Liiga-pelaajat ovat kuitenkin suhteellisen lähellä toisiaan. Toki kirkkaimman kärjen ja "hännänhuippujen" yksilötaidolliset erot ovat suuria, mutta veskareiden kohdalla näin ei kuitenkaan yleensä ole, onhan heitä todella rajallinen määrä ja tietty perustaso on kaikilla. Erityisesti veskareiden kohdalla myös katsomon epävarmuus ja jännitys tulee huomioiduksi ja myönnän, että syyllistyn siihen toisinaan itsekin, kun jokaista veskaria kohti mennyttä laukausta saa jännittää, meneekö se sisään. Itse yritän kuitenkin välttää viimeiseen asti kovin draamaattista voihkimista, koska se tarttuu muihin ja sen aistii myös paitsi maalivahti itse, myös kenttäpelaajat. Ja kaikenlainen jännittäminen johtaa yleensä virheisiin ja virheiden lisääntyessä voittaminen on vieläkin vaikeampaa.
En usko hetkeäkään, että Nipen torjuntatyöskentelytaidot olisivat kadonneet mihinkään, mutta nyt niitä ei jostain syystä saatu realisoitua. Viime kaudellahan Nippe oli se, joka pelasi voittoja jengille Garteigin pelatessa heikommin. Mihin se osaaminen olisi kadonnut? Mutta viime ja tämän kauden erotti se, että viime kaudella Nippe pääsi ilman ykkösveskarin paineita pelaamaan rennosti ja se varmasti auttoi, erityisesti kauden alussa ja pyörä lähti pyörimään oikeaan suuntaan. Sitten niitä hyviä pelejä ja onnistumisia tuli ja itseluottamus kasvoi. Oli kiva mennä tolppien väliin, kun tiesi, että mä osaan tämän homman. Tällä kaudella tilanne oli ihan erilainen.
Hyvän viime kauden alun jälkeen tuli sairastelut ja loukkaantumiset ja sinä aikana Garteig pelasi huipputasolla, kun Halonen oli pois kokoonpanosta. Sitten Garteig loukkaantui ja Halonen joutui vielä hivenen keskenkuntoisena tolppien väliin. Jos on fyysisesti hieman keskenkuntoinen, kyllä se vaikuttaa myös korvien väliin. Mun mielestäni Halosen pleijaripelit eivät edes menneet mitenkään älyttömän huonosti, mutta ei hän myöskään pystynyt nousemaan sille samalle huipputasolle kuin millä parhaimmillaan oli osoittanut pystyvänsä pelaamaan. Se yksi 5-7 päättynyt kotimatsi, jossa HIFK pelasi aivan päin persettä ekasta sekunnista lähtien on mun mielestäni saanut aivan liian isot mittasuhteet koko sarjassa. Ja ne alun maalitkin olivat kaikki seurausta kenttäpelaajien karmeista virheistä.
Pelaajat eivät myöskään ole immuuneja fanien kommenteille. Eräs HIFK:ssa pelannut pelaaja kertoi mulle saaneensa esim. somen kautta viestin, jossa toivottiin hänen tappavan itsensä, koska oli tämän fanin mielestä paska pelaaja. Täälläkin aika monen mielestä HIFK hävisi vuosi sitten puolivälieräsarjan Halosen takia, joten mun ei ole ollenkaan vaikea uskoa, että tämän palstan ulkopuolella jotkut valopäät olisivat lähestyneet Halosta samoin ajatuksin. Ja jos niitä on tullut vieläpä enemmänkin, ihme on, ellei se olisi vaikuttanut Halosen psyykeeseen ja itseluottamukseen mitenkään. Varsinkin silloin, jos ei itsekään ole ollut tyytyväinen omiin esityksiinsä. Totta kai negatiiviset kommenti kuuluvat työnkuvaan ja niitä pitää oppia käsittelemään, mutta kaikilla sekään ei tapahdu yhdessä yössä. Lisäksi kaikilla pelaajilla on myös muuta elämää ja meistä kukaan ei tiedä, mitä joku pelaaja käy siviilissä läpi. Toiset pelaajat ovat vieläpä aivan ylikriittisiä omien suoritustensa suhteen, eikä se ole aina pelaajalle itselleenkään hyväksi. Vaativa saa ja pitääkin olla, mutta jos ei koskaan ole tyytyväinen itseensä, ei sekään hyvä asia ole. En toki tiedä, onko Halonen tällainen ihmistyyppi, mutta kun katsotaan pidempää otantaa, en ihmettelisi, jos hän sellainen olisi.
Mä olen sitä mieltä, että HIFK teki aivan oikein peluuttaessaan Halosta ykkösenä, kunnes ei enää peluuttanut. Ainoa tapa osoittaa pelaajalle luottamusta, on antaa peliaikaa. Veskarin kohdalla tilanne on vieläpä sellainen, että joko pelaat lähtökohtaisesti koko pelin tai sitten et lähtökohtaisesti pelaa ollenkaan. Kun HIFK:n tarkoitus oli saada Halonen pelaamaan jälleen omalla tasollaan, ainoa keino siihen oli antaa peliaikaa ja vastuuta. Parhaassa tapauksessa Halonen olisi pelannut hyvin ja hänen itseluottamuksensa olisi noussut takaisin sille samalle tasolle kuin missä se oli viime kaudella parhaimmillaan. No, nyt niin ei käynyt ja Taponen nousi täysin ansaitusti ykköseksi. Totta kai voidaan miettiä sitä, kuinka monta pistettä Halosen peluuttaminen jengille maksoi, mutta sitten pitää miettiä sitäkin, kuinka monta pistettä kaikkien muidenkin pelaajien virheet maksoivat. Siksi tällainen spekulointi on ihan yhtä tyhjän kanssa, eli täysin turhaa. Ja olisiko niillä voitetuilla peleillä ollut lopulta mitään merkitystä? Jos olisikin käynyt niin, että HIFK olisi noussut runkosarjassa kolmoseksi ja Lukko olisi tippunut kutoseksi, samat joukkueet olisivat silti kohdanneet. Tai jos Ilves ei olisi hävinnyt sille ja tälle, se olisi voittanut runkosarjan ja sitten kaikki olisi ollut ihan toisin. Jossitella voi loputtomiin, eikä kaikki asiat todellakaan ole riippuneet HIFK:sta, sen maalivahtivalinnoista ja tekemättä jääneistä ylivoimamaaleista, vaan muuttujia on ollut järjetön määrä.
Halosen kohdalla tämän kauden osalta näen Taposen loka-marraskuun loukkaantumisen ajan olleen jonkinlainen vedenjakaja. Marraskuun alussa Halonen otti muutaman tappiopelin jälkeen kaksi voittoa putkeen, joista jälkimmäinen oli vieläpä nollapeli Turussa. Siitä olisi voinut pyörä lähteä pyörimään oikeaan suuntaan, mutta eipä lähtenyt ja näen, että se sinetöi lopullisesti Halosen aseman kakkosena. Sen Halosen TPS-nollapelin jälkeisenä päivänä HIFK kohtasi Ässät Porissa ja siinä olisi ollut kaikki eväät lähteä maajoukkuetauolle kolmen pelin voittoputkessa, mikä siihen maailmanaikaan olisi ollut HIFK:lle aivan huippusuoritus. Mutta, kun kiekko tippui Isomäessä jäähän, HIFK jäi jalkoihin heti ekasta vaihdosta lähtien ja oli vain ajan kysymys, milloin Ässät tekee ekan maalin. Koko jengi oli aivan mankelissa. Jos ette usko mua, katsokaa sen pelin alku. Kenellekään ei ole voinut tulla yllätyksenä, että lauantaina Porissa vastaan asettuu Ässät, joka pistää kaiken peliin. Enkä usko, että se tuli HIFK:n jengillekään yllätyksenä, mutta silti oltiin ekasta vaihdosta lähtien ihan paskat housussa. Sinänsä ei ole siis ihme, jos Halonenkin on ollut maalissa hermostunut, koska mikään HIFK:n tekemisessä ei ollut lähellekään Ässien tasoa. Jossain toisessa hetkessä moinen kenttäpelaajien hermoilu ei olisi välttämättä vaikuttanut Haloseen mitenkään, mutta ilmeisesti itseluottamus oli edelleen niin ohuella, että edes edellisen päivän nollapeli ei auttanut Halosta pitämään jengiä yksin pystyssä. Ja niinpä hänet sitten vaihdettiin pois maalilta ja Karhunen tuli tilalle. Tosin tämänkin vaihdon koin olevan enemmän koko joukkueen herättelyä kuin Halosen "syyttelyä" valmennukselta, mutta tulihan se vaihto Halosen itsensä kannalta huonoon paikkaan itseluottamuksen kannalta. Ei jäänyt oikein mitään, minkä päälle rakentaa, koska "olet niin hyvä kuin edellinen pelisi". Ja kun HIFK:n tilanne tuolloin oli mikä oli, HIFK:lla ei ollut varaa antaa yhtään enempää aikaa Haloselle hakea sitä itseluottamusta ja tuon jälkeen Halonen pelasikin käytännössä enää vain silloin, kun oli pakko, eli kun Taponen ei ollut pelikunnossa.
Jos ja kun Halonen siirtyy nyt HIFK:sta muualle, haluan kiittää häntä siitä kaikesta, mitä hän joukkueen eteen ja hyväksi on tehnyt. Joku toinen maalivahti olisi voinut yrittää kampittaa Taposta tai alkaa kiukuttelemaan ja nakertaa koppia, mutta Halonen ei niin tehnyt. Ihan jokaisessa pelissä hän oli aina aivan vilpittömän iloinen siitä, että Taponen oli onnistunut maalissa ja Nipen ja Tapsan halaukset toisilleen olivat luokka "sydän sulaa". Halosen ja Taposen keskinäinen kemia oli silminnähden upeaa katsottavaa ja voin kuvitella, että sillä on ollut myös Taposelle onnistumisia edistävä merkitys. Halonen näytti nauttivan myös muiden joukkueen pelaajien arvostusta ja olen ihan varma, että myös koko muuta jengiä harmittaa, että Halosen kausi oli nyt tällä kertaa tällainen. Missä ikinä Halosen ura jatkuukaan, hänelle on todella helppoa toivoa onnistumisia. Itse muistelen Halosen uraa HIFK:ssa hyvällä ja ymmärrän, että aina ei voi onnistua parhaalla mahdollisella tavalla.
