Tuli tuossa vierailtua Nightwishin keikalla Chicagossa viime keskiviikkona. Ikinähän en ollut bändiä aiemmin nähnyt livenä, joten olin suht innoissani. Tuotantoa oli tullut toki aiemmin kuunneltua runsaasti.
House of Blues löytyi suht vaivatta. Onneksi, sillä myös suht myöhään lähdettiin paikkaa ystävän kanssa etsimään. Ulkopuolella oli jo silloin hiukan porukkaa valumassa sisälle ja huomasin, että porukka todellakin oli pukeutunut mustiin. Itsellänihän toki päällä kirkkaan punainen Manchester United-pelipaita. Loistin varmasti ihan kivasti yleisön joukossa. Noh, kumminikin. Turvatarkastuksessa kamerani otettiin säilytykseen 5 dollarin maksua vastaan. Todella ystävällistä, sillä ystäväni sai viedä kameransa sisälle. No ei sitä jaksanut jäämään pitkäksi aikaa itkemään sillä oli aika astua sisään.
Paikka oli suht täynnä tuolloin ja meininki enemmän kuin hyvä. Saimme kohtuu hyvä paikat ja eteen emme viitsineet lähteä rynnimään. Odotellessa ei sitten kauaa mennyt kuin keikka jo alkoi. Tuli siinä vaihdettua muutama sana mikserin kanssa kun hän ohi kävellessään tunnisti suomen kielen puheestamme.
Mitään hajuahan minulla ei muiden keikkojen soittolistoista ole, mutta arvasin että Dark chest of wonders varmasti aloittaa ja niin tapahtuikin. Meininki oli heti hyvä ja aloitus toimiva. Yleisö elikin hyvin mukana ja melua riitti. Bändillä tuntui olevan hauskaa. Kun putkeen tuli sitten Wishmaster ja Over the hills and far away niin tuntui, että mikään ei olisi voinut olla paremmin. Koko keikka tyydytti odotukseni enemään kuin täysin. Ehkä olisin kuullut mielelläni Walking in the airin, mutta en valita. Varsinkaan kun yksi toiveeni toteutui. Kun Kuolema tekee taiteilijan pärähti lopussa soimaan niin en voinut kun hymyillä. Nightwish kiitteli yleisöä hienosti ja poistui. En jäänyt enää kyttäämään josko olisi voinut edes muutaman sanan bändiläisten kanssa vaihtaa, vaikka mieluusti olisin näin tehnyt. Mikseriä kävin kiittelemässä ja poistuimme. Mitä ohi mennen kuulin jenkkien mielipiteitä niin erittäi tyytyväisiä olivat. Noin puolentoista tunnin kesto oli valtaosan mielestä aivan liian lyhyt ja ylistystä kuului joka suunnasta.
House of Blues löytyi suht vaivatta. Onneksi, sillä myös suht myöhään lähdettiin paikkaa ystävän kanssa etsimään. Ulkopuolella oli jo silloin hiukan porukkaa valumassa sisälle ja huomasin, että porukka todellakin oli pukeutunut mustiin. Itsellänihän toki päällä kirkkaan punainen Manchester United-pelipaita. Loistin varmasti ihan kivasti yleisön joukossa. Noh, kumminikin. Turvatarkastuksessa kamerani otettiin säilytykseen 5 dollarin maksua vastaan. Todella ystävällistä, sillä ystäväni sai viedä kameransa sisälle. No ei sitä jaksanut jäämään pitkäksi aikaa itkemään sillä oli aika astua sisään.
Paikka oli suht täynnä tuolloin ja meininki enemmän kuin hyvä. Saimme kohtuu hyvä paikat ja eteen emme viitsineet lähteä rynnimään. Odotellessa ei sitten kauaa mennyt kuin keikka jo alkoi. Tuli siinä vaihdettua muutama sana mikserin kanssa kun hän ohi kävellessään tunnisti suomen kielen puheestamme.
Mitään hajuahan minulla ei muiden keikkojen soittolistoista ole, mutta arvasin että Dark chest of wonders varmasti aloittaa ja niin tapahtuikin. Meininki oli heti hyvä ja aloitus toimiva. Yleisö elikin hyvin mukana ja melua riitti. Bändillä tuntui olevan hauskaa. Kun putkeen tuli sitten Wishmaster ja Over the hills and far away niin tuntui, että mikään ei olisi voinut olla paremmin. Koko keikka tyydytti odotukseni enemään kuin täysin. Ehkä olisin kuullut mielelläni Walking in the airin, mutta en valita. Varsinkaan kun yksi toiveeni toteutui. Kun Kuolema tekee taiteilijan pärähti lopussa soimaan niin en voinut kun hymyillä. Nightwish kiitteli yleisöä hienosti ja poistui. En jäänyt enää kyttäämään josko olisi voinut edes muutaman sanan bändiläisten kanssa vaihtaa, vaikka mieluusti olisin näin tehnyt. Mikseriä kävin kiittelemässä ja poistuimme. Mitä ohi mennen kuulin jenkkien mielipiteitä niin erittäi tyytyväisiä olivat. Noin puolentoista tunnin kesto oli valtaosan mielestä aivan liian lyhyt ja ylistystä kuului joka suunnasta.