Nightwish on kyllä upea bändi. Joskus aikoinaan oli minulle paljon enemmänkin kuin vain musiikkia, todellakin uskon että Nightwishilla on iso syy siihen että pää pysyi kasassa sen ajan kun tuntui että kaikki oli päin helvettiä. Nightwish oli tavallaan eri maailma, ja kun sitä kuuntelin en miettinyt miten helvettiä se elämä oli siellä koulussa kun kukaan ei jutellut ja jengi vaan haukkua ja nauroi.
Nyt vielä 10 vuotta jälkeenpäin tuntuisi lähes mahdottomalta ajatukselta mennä Nightwishin keikalle. Pelkkä live-esityksen katsominen tuo nii paljon tunteita, tosin positiivisessa mielessä nyt kun elämässä menee oikeasti tosi hyvin ja nuo asiat ei enää vaivaa. Jos keikalle menisin, niin sinne olisi pakko mennä yksin... ulkopuolisesta varmasti tuntuisi oudolta kun varmaan itkisin koko keikan ajan, vaikka en oikeasti itke juuri koskaan...
On ollut hiukan taukoa tuonna NWn kuuntelussa viimevuosina. Anette ei vaan koskaankolahtanut, periaatteessa parempi laulamaan ku Tarja, mutta jotenkin tuntui muoviselta, liian popparilta tai jotain... en osaa sanoa. Floor taas noiden videoiden perusteella sopii paremmin metalligenreen. Tuo Xena-asu on aikalailla metallia, naurettaviltahan ne metallikuteet aina näyttää siihen asti kun bändi alkaa esiintymään :)
En usko että mikään bändi voi enää koskaanmerkata mulle samaa kun Nightwish aikoinaan. Tavallaan edelleenkin erityisasemassa, vaikka välillä onkin pitkiä taukoja etten NWtä kuuntele. Once-levy tulee luultavasti silti aina olemaan tärkein levy minulle... tuli oikeaan aikaan ja pelasti paljon. Tämä viestihän kuulostaa nyt angstiselta paskalta, mutta oikeasti tällä hetkellä ei voisi paremmin mennä. Olen vaan niin kiitollinen tästä bändistä ja levystä :)
Anteeksti jos kirotusvirheitä on paljon... kännykällä kirjoittaminen on jotenkin monimutkaista...