En halua nillittää mutta mitä ne metallin piirteet sitten on?
Jos jätetään alagenrekikkailut sikseen ja puhutaan ihan puhtaasti metallista, niin kyllähän metallimusiikki on Black Sabbathin ajoista asti kulkenut siellä ilmaisun ääripäissä.
Toki viime vuosikymmeninä mainstream on tullut metallin luo ja joissakin tapauksessa taas toisinpäin, mutta perusajatus on pysynyt kutakuinkin samana. Olipa kyseessä sitten alalajeista black, doom, death, trash tai jokin edellämainittujen evoluutioista, niin jonnekin sinne Black Sabbathin, Venomin, Hellhammerin, Slayerin ja Chuck Schuldinerin treenikämpille ne viivat pystyy piirtämään.
Vielä 80- ja 90-luvulla hyvä määritelmä oli se, että jos kuuntelit levyä kotosalla ja vanhempasi eivät soittaneet psykiatria paikalle, niin kyseessä ei ollut metallilevy. Nyt tuokin määritelmä on mennyt roskikseen, kun tämän päiviän isien, kuten vaikkapa minun, varpajaisissa pyöritellään jotain Cannibal Corpsen Hammer Smashed facea "vanhana kivana klassikkona"
Varmaan Nightwishin voi määritellä sinfoniseksi metalliksi jos niin haluaa. Anathemankin voi määritellä progressiiviseksi metalliksi. Näissä kahdessa määritelmässä erona on se, että Anathema ihan oikeasti soitti alkuaikoinaan metallia. Nightwishin kaltaista bändiä sensijaan kannattaa ihan oikeasti markkinoida metallina. Siinä missä Ari Koivusta, Sturm Und Drangia, Amaranthea ja Dead By Apriliakin. Kaikille näille sensijaan yhteistä on se, että metallia ne eivät ole, vaikka mainoskirjeessä ja wikipediassa niin saatetaankin mainita.
Itse kukin voi pitää metallimusiikkina ihan mitä haluaa, mutta jos naapurin 7v tyttö mainitsee kyseisen bändin ja siihen päälle Elastisen omiksi suosikeikseen, niin ei siinä mielestäni tarvitse mitään tarkkoja sanallisia määritelmiä listata. Soittakaa sille tytölle Hail Of Bulletsia ja katsotaan kolahtaako yhtään.
Tähän loppuun vielä mainittava sellainen juttu, että itseni vetää aina hiljaiseksi se tyyppi. Siis se, jonka luona on tarkoitus ottaa muutama olut ennen puulaakiseuran pikkujouluja. Siis se joka mainitsee kuuntelevansa metallia laidasta laitaan ja sitten kun kävelet sen levyhyllyn luo, niin siellä ei näy Obituaryn, Autopsyn, Mayhemin, Meshuggahin, ei edes Amorphiksen, Megadethin, Pentagramin tai Toolin levyjä. Mutta Hardcore Superstaria, Suburban Tribea ja Rage Against The Machinea kyllä löytyy. Niin ja tietty se pakollinen Metallican Reload. Sitten siinä ääneen ihmettelet, että missä hyllyssä ne metallilevyt on. Olisi nyt ihan suoraan sanonut kuuntelevansa rockia, sillä sekin on helvetin hyvää musiikkia.