No, makunsa kullakin. Joku haluaa kuulla klassisen Black Sabbathin kokoonpanoa livenä kun jotkut näköjään toivovat että siellä laulaisi ihan-kuka-tahansa. Niin kukapa sitä Ozzyä haluaisi nähdä vetämässä Paranoidia kun voi nähdä Jonathan Olwoodin.
En tiedä, kuka on Jonathan Olwood, mutta kannattaa muistaa, että Black Sabbathin ydin ei kuitenkaan ole Ozzy vaan Tony Iommi, ainoa kaikki nämä vuosikymmenet mukana ollut alkuperäisjäsen, biisien säveltäjä ja soittotaidoiltaan uniikki kitaristi. Iommin varassahan bändi on ollut, oli vokalistina sitten Ozzy, edesmennyt mestari Ronnie James Dio, Ian Gillan tai Tony Martin.
Tietysti alkuperäiskokoonpanon reunion oli ja on ollut hieno asia, ja olihan se henkilökohtaisestikin aikanaan uskomaton kokemus nähdä alkuperäisnelikko Suomessa livenä, mutta yhtä kova kokemus oli nähdä Iommi, Geezer Butler ja Dio yhdessä laulamassa Dion aikaisia BS-biisejä nimellä Heaven And Hell.
Sen myönnän, ettei Tony Iommi feat. sattumanvarainen Idols-voittaja plays Black Sabbath -kokoonpano kiinnostaisi, mutta jos olisin menossa katsomaan alkuperäistä Black Sabbathia ja Ozzyn sairastuisi, niin ehdottomasti ennemmin valitsisin peruutuksen sijasta keikan, jossa esim. Rob "metallijumala" Halford tuuraisi Ozzya.
Nightwishin kohdalla naisvokalistin merkitys on ollut Tarjan lähdön jälkeen huomattavasti vähäisempi, ja pidän nykyisin melkeinpä Hietalaa oleellisempana ja yksilöllisempänä NW-laulajana kuin pidin Olzonia tai hänen mahdollista korvaajaansa.
Totta kai on tärkeää saada bändiin tasokas, ammattitaitoinen naisvokalisti, se on selvä. Mutta sillä ei lopulta ole kauheasti väliä, laulaako esimerkiksi levyllä eri henkilö kuin livenä, tai laulaako vaikkapa jokaisessa levyn eri biisissä se nainen, jonka ääniala on siihen biisiin sopivin. Sehän vain vapauttaisi Holopaisen entistä luovempaan sävellystyöhön, jos hänen ei tarvitsisi biisiä tehdessään miettiä, minkälainen on vakiovokalistin ääniala ja miten se rajoittaa kappaleen sävelkorkeuksia.