Nightwish oli aikoinaan suosikkibändini. Tykkään edelleen joistain kappaleista, mutten oikein tykkää ratkaisuista, joita bändin kanssa on tehty.
Ensinnäkin en yhtään tykkään Hietalan rääkymisestä, joten kaikki biisit joissa se "laulaa" no käytännössä mahdottomia kuunnella. Mielestäni Holopainen ei kanssa osaa tunnelmallista lainkaan, joten vähän ärsyttää miten paljon ne yrittävät tunkea atmosfeerisiä hempeilykappaleita, jotka vaan eivät mielestäni toimi Nightwishilla lainkaan. Mahtipontisen ja eeppisen vetävät hyvin, mutta hyvin harva kappale on valitettavasti tällainen. Oceanborn oli se albumi, jolla näiden ylivoimaisesti parhaat kappaleet mielestäni olivat, Wishmaster hyvänä kakkosena.
Laulajista taas. Mielestäni Anette on/oli totaalinen katastroofi. Ääntä ei lainkaan ja kuulosti käytännössä joltain poplaulajalta. Ei läheskään musiikin tasolla ja varmaan vaati ihan reippaasti efektejä ettei totaalisesti hukkunut musiikin alle. Tarja Turusen ääni ei ollut täydellinen, mutta ainakin hänellä se oli tarpeeksi voimakas ja veti ihan hyvin, varsinkin aikaisempaa tuotantoa.
Floorin äänestä tosi monet tuntuvat pitävän, itseeni ei uppoa. Voimakas se toki on mutta aivan eri tavalla, pitäisin klassisemmasta ja korkeammasta huomattavasti enemmän. Mutta paljon parempi kuin Anette. Se täytyy kuitenkin todeta, että tosiaan ei ole sitä "herkkyyttä" ja muutenkin saa aika maskuliinisen vaikutelman. Mutta ei sitä korjaamaan mitään poplaulajaa tarvita, herkkyyttä pitäisi löytyä myös ihan oikeilta laulajilta.
Mielestäni Nightwish olisi voinut olla paljon parempi jos olisivat jättäneet atmosfeeriset mukahempeilyt kokonaan pois, Marco Hietalan mylvinnän kokonaan pois, ja keskittyneet mahtipontisiin ja eeppisiin kappaleisiin. Mutta kun ei niin ei. Hyvä esimerkki on joku Poet and the Pendulum. Joku minuutti tai kaksi siitä on kuunneltavaa, loput jotain iänikuista pimpelipompelia.
