Kolmisen vuotta sitten tuli käytyä kyseinen tapahtuma läpi.
Yksi yö sairaalassa, jonka jälkeen kolme viikkoa kotona.
Ensin kaksi viikkoa sairaslomaa, mutta kun ne peitteet irtosi siinä parisen viikkoa leikkauksen jälkeen, niin veren tulo ei loppunutkaan niin kuin piti.
Pitelin jääpussia niskassa, niinkuin olivat neuvoneet, mutta eihän se vuoto mihinkään lakannut.
Sitkeesti syljeksin verta pönttöön ja odottelin tyrehtymistä, kunnes olin valutellut liikaa punasoluja pönttöön ja alkoi huimata... Eukko tilasi ambulanssin ja lähdettiin meilahteen tiputukseen.
Verenvuodon tyrehdyttäminen vasta hauska keikka olikin.
Pari pussia tiputtivat meikäläiseen jotain ohennetta samalla kun ruiskittiin puudutus sprayta kurkkuun, jonka jälkeen lekuri tökkäsi n. 20 senttisellä piikillä kitalakeen lisää puudutusta.
Tämän jälkeen lekuri poltteli kait verisuonia sellaisella kolvipinsetti yhdistelmällä.
"Pidä vaan suu auki kokoajan" lekuri komenteli vähän väliä.
Aika hel***in helppoa, kun tökitään piikillä tai kolvilla.
Sauhu nousi suusta ja haisi vähän palaneelle.
Nelisen tuntia lepäilin meilahdessa, jonka jälkeen päästivät kotiin.
Ilmoitin lampsivani dösäasemalle, johon hoitaja kommentoi, että "Sinä et kävele mihinkään, vaan otat taksin alle."
Idea ei ollut ollenkaan huono, sillä ei tarvinnut montaa metriä kävellä, kun alkoi huippaamaan. Veri oli hiukan ohuessa kunnossa...
Uskallan melkein lyödä vetoa, että kenelläkään ei ole ollut anginaa yhtä monta kertaa kuin mulla.
