Hämmästyneenä totesin, ettei GP 2 voittaja Keijon poika Rosbergista ole omaa ketjua. Aihetta toki on. Suomessakin media on kiitettävästi kertonut Nicosta jo hyvin nuoresta iästä alkaen, joten nyt parikymppisenä mies on melko tunnettu.
Hesarin artikkeli Nicosta pari viikkoa sitten saa minut avaamaan tämän ketjun. Siinä artikkelissa tulee sellainen sheddenmäinen ahaa elämys, että täähän on just sellainen kuski kuin mitä mielellään kannattaa. Nicosta tulee itselleni jotenkin mieleen nykyajan, ehkä fiksumpi painos Markku Alénia ja Henkka Toivosta. Maximum attack, mutta fiksusti.
Laitan tähän muutamia asioita, mitä Nico sanoo artikkelissa. Hesarihan kertoo, että Nico on käynyt Monacossa amerikkalaisen koulun ja puhuu sujuvasti (Hesari sanoo täydellisesti, mutten siihen usko) saksaa, englantia, ranskaa ja italiaa. Identiteetistään Nico toteaa: "Olen huomannut, että minulta puuttuu jotain, mitä esimerkiksi brasilialaisilla kuljettajilla on, kun he saapuvat palkintopallille juhlimaan voittoaan Brasilian lipun kanssa. Olisi kivaa, jos minäkin tuntisin samaa. Kun täällä voittoni kunniaksi soi Saksan kansallislaulu, tuntui minusta jotenkin oudolta. Minulta puuttuu tunne kuulua Saksaan tai Suomeen. Ehkä kilpa-autoilussa tunnen kuuluvani enemmän Suomeen, koska se muistuttaa minua isäni saavutuksista." Hesarin mukaan Nico pitääkin identiteettiään enemmänkin eurooppalaisena. Itse olen sitä mieltä, että nykyaikana on hyvä, että on Nicon tyylisiä ihmisiä. Ei tarvitse olla maailmankansalainen, mutta kun fanaattisuus ja kansallisvaltioiden aika alkaa olla ohi, voi olla ihan hyvin eurooppalainen. Pääasia on kuitenkin se, että on ammattilainen ja tekee kaikkensa voittaakseen.
Saksan lipusta Nico sanoo: "Minun piti valita toinen kansallisuuksistani. Kun olen kuljettaja, jolla ei ole takana mitään suurta sponsoria, on helpompi päästä formula 1:een, jos tulee Saksan kokoisesta suuresta maasta. On kuitenkin hieno tilanne, että minua pidetään Saksassa saksalaisena ja Suomessa suomalaisena. Ja se on ihan oikein, sillä olen isäni poika. Olen kahden maan kansalainen ja hyväksyn sen."
Nicolla on myös tervettä se täydellinen ammattitaitoon pyrkiminen, kovat tavoitteet itselleen ja hyvä itseluottamus. "Mitkään ulkoa tulevat paineet eivät yllä niihin odotuksiin, joita itse asetan itselleni", sanoo Nico ja jatkaa "olen taistelija viimeiseen asti, todella kunnianhimoinen ja vihaan häviämistä."
Hyvää on myös se, ettei Nico ole täysin kilpa-autoilija, vaan on hoitanut koulunsa kunnolla. Kuten hän itse sanoo: "Minulla oli huippuluokan ylioppilastodistus ja se oli minulle myös tärkeää, sillä haluan tehdä kaiken kunnolla."
Täytyy sanoa, että harvoin on vastaavanlaista kypsää, ammattimaista parikymppistä urheilijaa ollut kuin mikä Nico Rosberg on. Täytyy toivoa, että hän pääsee ensi kaudella Williamsin kilpakuljettajiksi. Joka tapauksessa ura näyttää valoisalta ja toisin kuin mitä tulee Räkään tai Kovalaiseen niin Nico Rosbergia kannustan kyllä aivan täysin.
Hesarin artikkeli Nicosta pari viikkoa sitten saa minut avaamaan tämän ketjun. Siinä artikkelissa tulee sellainen sheddenmäinen ahaa elämys, että täähän on just sellainen kuski kuin mitä mielellään kannattaa. Nicosta tulee itselleni jotenkin mieleen nykyajan, ehkä fiksumpi painos Markku Alénia ja Henkka Toivosta. Maximum attack, mutta fiksusti.
Laitan tähän muutamia asioita, mitä Nico sanoo artikkelissa. Hesarihan kertoo, että Nico on käynyt Monacossa amerikkalaisen koulun ja puhuu sujuvasti (Hesari sanoo täydellisesti, mutten siihen usko) saksaa, englantia, ranskaa ja italiaa. Identiteetistään Nico toteaa: "Olen huomannut, että minulta puuttuu jotain, mitä esimerkiksi brasilialaisilla kuljettajilla on, kun he saapuvat palkintopallille juhlimaan voittoaan Brasilian lipun kanssa. Olisi kivaa, jos minäkin tuntisin samaa. Kun täällä voittoni kunniaksi soi Saksan kansallislaulu, tuntui minusta jotenkin oudolta. Minulta puuttuu tunne kuulua Saksaan tai Suomeen. Ehkä kilpa-autoilussa tunnen kuuluvani enemmän Suomeen, koska se muistuttaa minua isäni saavutuksista." Hesarin mukaan Nico pitääkin identiteettiään enemmänkin eurooppalaisena. Itse olen sitä mieltä, että nykyaikana on hyvä, että on Nicon tyylisiä ihmisiä. Ei tarvitse olla maailmankansalainen, mutta kun fanaattisuus ja kansallisvaltioiden aika alkaa olla ohi, voi olla ihan hyvin eurooppalainen. Pääasia on kuitenkin se, että on ammattilainen ja tekee kaikkensa voittaakseen.
Saksan lipusta Nico sanoo: "Minun piti valita toinen kansallisuuksistani. Kun olen kuljettaja, jolla ei ole takana mitään suurta sponsoria, on helpompi päästä formula 1:een, jos tulee Saksan kokoisesta suuresta maasta. On kuitenkin hieno tilanne, että minua pidetään Saksassa saksalaisena ja Suomessa suomalaisena. Ja se on ihan oikein, sillä olen isäni poika. Olen kahden maan kansalainen ja hyväksyn sen."
Nicolla on myös tervettä se täydellinen ammattitaitoon pyrkiminen, kovat tavoitteet itselleen ja hyvä itseluottamus. "Mitkään ulkoa tulevat paineet eivät yllä niihin odotuksiin, joita itse asetan itselleni", sanoo Nico ja jatkaa "olen taistelija viimeiseen asti, todella kunnianhimoinen ja vihaan häviämistä."
Hyvää on myös se, ettei Nico ole täysin kilpa-autoilija, vaan on hoitanut koulunsa kunnolla. Kuten hän itse sanoo: "Minulla oli huippuluokan ylioppilastodistus ja se oli minulle myös tärkeää, sillä haluan tehdä kaiken kunnolla."
Täytyy sanoa, että harvoin on vastaavanlaista kypsää, ammattimaista parikymppistä urheilijaa ollut kuin mikä Nico Rosberg on. Täytyy toivoa, että hän pääsee ensi kaudella Williamsin kilpakuljettajiksi. Joka tapauksessa ura näyttää valoisalta ja toisin kuin mitä tulee Räkään tai Kovalaiseen niin Nico Rosbergia kannustan kyllä aivan täysin.