Valmennuksen suhteen olen vähän aina ollut kriittinen sen suhteen, miten tuntuu urheilussa kuin urheilussa seurojen johto tekevän johtopäätöksen: hyvä pelaaja=hyvä valmentaja. Usein pelaajat ajetaan aivan liian nopeasti, aivan liian isoihin saappaisiin. Paras tapa olisi monelle entiselle huippupelaajalle lähteä rauhassa vaikkapa jostain AHL:n apuvalmentajan paikalta, isommassa valmentajatiimissä, hakemaan omaa tietä. Samalla voisi oikeasti kouluttautua ja valmistautua valmentajaksi. Jos hyppäät suoraan pelaajasta NHL:n valmentajaksi, isoon rooliin vielä, niin usein voi käydä hyvinkin heikosti. Pelaajatausta varmasti antaa omia etujaan ja valmistaa tietyissä asioissa hyvinkin valmentajaksi, mutta usein teoreettinen puoli ja moni asia, mikä aukeaa vain valmentamiskokemuksen ja kouluttautumisen kautta, voi unohtua/hämärtyä(tai sitä ei koskaan edes saavuteta).
Toki NHL:ssä on tilanne jossa usein valmentajia on päävalmentajan lisäksi useita, jolloin se vastuualue voi olla melko pienikin ja tätä kautta päästään sitten omaan valmennukseen paremmin kiinni. Jokaiselle entiselle pelaajalle kuitenkin tekisi hyvä tutustua perinpohjin valmennusmateriaaliin, eri valmentajien näkemyksiin, jne. eikä lähteä ihan vain puhtaasti sen oman pelaajataustan pohjalta "valmentelemaan".