Mainos

NHL tappelut kaudella 2010-2011

  • 129 727
  • 321

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Boogaardin kohdalla on tapahtunut aivan sama ilmiö, kuin Laraquen ja Brashearin kohdalla aikaisemmin. Kritisoimisesta on tullut trendikästä. Tappeluiden viihdearvoa kritisoidaan rankasti. Ihan kuin viihdearvoon vaikuttaisi pelkästää Boogaard tai Laraque. Onko se super-heavyweightin syy, jos vastustajista ei ole tarjoamaan Colton Orr tyylistä avointa iskujen vaihtoa?

Niin tai kritisoiminen kohdistuu Boogaardin tapaan tapella. Ikävä kyllä se vaikuttaa kovin kliiniseltä touhulta josta paikoin jopa kaikki tunne tuntuu olevan poissa ts. häneen verrattuna vaikkapa Orr'in tyyli tapella on paljon viihdyttävämpi ja antaa ainakin minulle paljon enemmän.

Tietenkin teknisesti Boogaard tappelee juuri siten mikä on fiksuinta ts. käyttää kokoaan hyödyksi - ulottuvuus tms. seikat. Mutta paljon viihdyttävämpi hän olisi tappelijana, jos hän lähtisi useammin avoimeen iskujenvaihtoon oma-alotteisesti ja antaisi palaa kunnolla - tappelisi tunteella ja vetäisi vastustajaa tarvittaessa turpiin ja kunnolla. Boogaardin tyyli vain on yksinkertaisesti ikävystyttävä, on ollut niin kauan kuin olen hänen tappeluitaan seurannut.

vlad.
 

larzzon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ukraina
Aika turha lässyttää mistään yksi nolla voitoista. Noissa tappeluissa monesti toinen saa paremman otteen, pääsee kiinni paremmasta tasapainosta tai muusta syystä saa aloitteen puolelleen. Orr sai aloitteen, Engelland kesti mukana ja kun Engelland pääsi lyömään, Orr keräili itseään jäistä.

Kyse ei tollakaan ollut mistään ottelusta, jossa Engellandia potkittiin perseelle yksitoista erää ja sittän tämä onnistui yhdessä lyönnissä. Orrin huitominen (lue: näennäinen hallinta) vaan ei tuottanut tulosta ja Engellandin hallinnasta ei nähty tällä kertaa kuin alku, se riitti.

Enkä nyt ole väittämässä, että Engelland jatkossakin vetelee Orria kuokkaan, vaan lähinnä sitä, että hän voitti koska oli tällä kertaa parempi, johtui se sitten Engellandin osaamisesta tai Orrin huolimattomuudesta. En tiedä mikä on Engellandin asema Pensin rosterissa, mutta jos se on vakaa, niin eiköhän tällä kaudella uusinta nähdä.

Lupaavalta tulokkaalta kuitenkin vaikuttaa tämän Pensin mies. Kestää kyydissä ja lyö riittävän lujaa.
 

Diagonaali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, NHL:n suomalaisjoukkueet
Niin tai kritisoiminen kohdistuu Boogaardin tapaan tapella. Ikävä kyllä se vaikuttaa kovin kliiniseltä touhulta josta paikoin jopa kaikki tunne tuntuu olevan poissa ts. häneen verrattuna vaikkapa Orr'in tyyli tapella on paljon viihdyttävämpi ja antaa ainakin minulle paljon enemmän.

Tietenkin teknisesti Boogaard tappelee juuri siten mikä on fiksuinta ts. käyttää kokoaan hyödyksi - ulottuvuus tms. seikat. Mutta paljon viihdyttävämpi hän olisi tappelijana, jos hän lähtisi useammin avoimeen iskujenvaihtoon oma-alotteisesti ja antaisi palaa kunnolla - tappelisi tunteella ja vetäisi vastustajaa tarvittaessa turpiin ja kunnolla. Boogaardin tyyli vain on yksinkertaisesti ikävystyttävä, on ollut niin kauan kuin olen hänen tappeluitaan seurannut.

vlad.


Sehän nähdäänkin sitten jo tänä yönä, että kuinka viihdyttävästi suosikkisi Orr Boogieta vastaan lähtee matsaamaan. Pahoin pelkään, että ei edes uskalla lähteä.

Boogaard ei ole koskaan iskujen vaihtoa väistelllyt tai leukaansa piilotellut. Se on se vastustajien itsesuojeluvaisto, joka niistä Boogien taisteluista usein tekee sinun mielestäsi ikävystyttävän näköistä.
 

TML

Jäsen
Sehän nähdäänkin sitten jo tänä yönä, että kuinka viihdyttävästi suosikkisi Orr Boogieta vastaan lähtee matsaamaan. Pahoin pelkään, että ei edes uskalla lähteä.

Ei vielä ensi yönä vaan sitten seuraavana yönä. Eli PE-LA yönä. Tuskimpa Orr matsiin lähtee jos nyt on edes kokoonpanossa. Voi olla ettei ihan parin päivän jälkeen uskalla siihen karuselliin lähteä.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Niin tai kritisoiminen kohdistuu Boogaardin tapaan tapella. Ikävä kyllä se vaikuttaa kovin kliiniseltä touhulta josta paikoin jopa kaikki tunne tuntuu olevan poissa ts. häneen verrattuna vaikkapa Orr'in tyyli tapella on paljon viihdyttävämpi ja antaa ainakin minulle paljon enemmän.

Tietenkin teknisesti Boogaard tappelee juuri siten mikä on fiksuinta ts. käyttää kokoaan hyödyksi - ulottuvuus tms. seikat. Mutta paljon viihdyttävämpi hän olisi tappelijana, jos hän lähtisi useammin avoimeen iskujenvaihtoon oma-alotteisesti ja antaisi palaa kunnolla - tappelisi tunteella ja vetäisi vastustajaa tarvittaessa turpiin ja kunnolla. Boogaardin tyyli vain on yksinkertaisesti ikävystyttävä, on ollut niin kauan kuin olen hänen tappeluitaan seurannut.

Kritiikki osuu hyvin kohteeseen joidenkin tappelijoiden kohdalla, mutta ei Boogaardin kohdalla. Boogien tyylihän on juurikin lähteä avoimeen iskujen vaihtoon ja antaa palaa täysillä. Vastustajien roolina on roikkua mukana ja tavoitella kunniakasta tasuria liigan kovinta vastaan. Valitettavasti Boogaardin iskut ovat sen verran painavia, etteivät vastustajat lähde mielellään Shane Churla tyylin lyöntikisaan, jossa puolustautuminen unohdetaan tyystin.

Boogaadin kohdalla Brashear efekti on toteutunut melkein yhtä voimakkaana, kuin itse Brashin kohdalla. Kummasti tylsänä painijana tunnetulta Brashearilta kuitenkin löytyy loistavia tappeluita tappelu toisensa perään. Boogaardin kohdalla hänet halutaan nähdä viihdearvoltaan tylsänä tappelijana, joten ei liene yllätys, että hänet myös nähdään sellaisena.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Boogaard ei ole koskaan iskujen vaihtoa väistelllyt tai leukaansa piilotellut. Se on se vastustajien itsesuojeluvaisto, joka niistä Boogien taisteluista usein tekee sinun mielestäsi ikävystyttävän näköistä.

Kyllä minä näkisin, että syynsä tappeluiden tylsyyteen on myös Boogaardin tyylissä. Eihän hän iskujen vaihtoa ole väistellyt mutta tyylinsä on todella ikävystyttävä, joskin teknisesti viisas, jossa vastustaja pidetään ulottuvuuden ansiosta tämän iskuetäisyyden ulkopuolella ja näin Boogaard pystyy itse jakamaan pommeja tarvitsematta laskea vastustajaa iholle. Viihdyttävämmillään hänen tappelunsa ovat silloin kun hänellä ei ole aikaa kunnon squere off'iin, tuolloin matseissa on enemmän vauhtia ja niiden viihdyttävyysarvo on korkeampi. Näkisin kuitenkin, että Boogaardilla olisi mahdollisuus lähteä avoimempaan iskujenvaihtoon jos vain haluaisi sen sijaan, että pitää vastustajan kaukana ja jakaa muutamia kunnon pommeja. Aivan liian usein matsit ovat minusta tavattoman tylsiä, niin tylsiä ettei niitä oikein edes viitsisi katsella mutta olen antanut armon käydä toistaiseksi oikeudessa ja katsonut matsit jos sellainen nyt kohdille sattuu. Minusta Boogaard tappelee jopa tylsemmin kuin Brashear tappeli, tämä näin mielipiteenä, mutta makuasioitahan nämä ovat toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä...

Toisaalta ehkäpä mielipiteeseeni syynä on se, että pidän enemmän "vanhan koulukunnan" enforcereista, heidän matseissa oli usein enemmän tunnetta ja raivoa mukana kuin näiden tämän hetken parhaimpien enforcereiden matseissa, joskin se on tunnustettava, että osin sääntömuutokset ovat saaneet aikaan sen, että tunteen sijaan etusijalle on tullut taktisuus. Varmasti Boogaardkin toisenlaisissa olosuhteissa olisi minunkin mielestä viihdyttävämpi tappelija joutuessaan sekä päästessään matsaamaan vapaasti tarvitsematta varoa instigatoria tms. Se on syöpä josta olisi syytä päästä eroon, se on monissa tapauksissa muuttanut enforcereiden ja osin myös pelin sekä joukkueen kokoonpanojen luonnetta. Mutta silti, en aivan puukättä esim. Red Wingseihin haluaisi mutta pelaajan jolla sopiva määrä taitoa ja tämän saran kovuutta yhtyisi ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan. Olisihan sitä joukkueessa oltava Bruise brothersien manttelin perijäkin myös näinä aikoina.*

vlad.

*: Muutos ja lisäys.
 
Viimeksi muokattu:

45shelley

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ihan sama, kunhan tapellaan!
Kritiikki osuu hyvin kohteeseen joidenkin tappelijoiden kohdalla, mutta ei Boogaardin kohdalla. Boogien tyylihän on juurikin lähteä avoimeen iskujen vaihtoon ja antaa palaa täysillä. Vastustajien roolina on roikkua mukana ja tavoitella kunniakasta tasuria liigan kovinta vastaan. Valitettavasti Boogaardin iskut ovat sen verran painavia, etteivät vastustajat lähde mielellään Shane Churla tyylin lyöntikisaan, jossa puolustautuminen unohdetaan tyystin.

Boogaadin kohdalla Brashear efekti on toteutunut melkein yhtä voimakkaana, kuin itse Brashin kohdalla. Kummasti tylsänä painijana tunnetulta Brashearilta kuitenkin löytyy loistavia tappeluita tappelu toisensa perään. Boogaardin kohdalla hänet halutaan nähdä viihdearvoltaan tylsänä tappelijana, joten ei liene yllätys, että hänet myös nähdään sellaisena.


Jotenkin se viihdearvo vaan karisee omissa silmissä kovasti, kun kaveri on vaan lähtökohtaisesti niin helkutin paljon vastustajaa isompi.Vähän sama kun antaisi satasella 2 sekkaa etumatkaa juoksijalle näin kärjistetysti.Lähinnä mua rassaa toi ulottuvuus kun siinä ei toinen millään kikoilla sitä ulottuvuutta pysty kuromaan kiinni.Nyt voisi todeta Dominkin tapelleen itseään isompien miesten kanssa, mutta se nyt oli lähes aina sellaista pää kyyryssä karkuun menoa ja sitten sitä vasurin viljelyä.Itse en Domin tyylistä liikoja pidelly, mutta olihan siinä aina menoa ja meininkiä kun hanskat putosivat.
 

Diagonaali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, NHL:n suomalaisjoukkueet
Kyllä minä näkisin, että syynsä tappeluiden tylsyyteen on myös Boogaardin tyylissä. Eihän hän iskujen vaihtoa ole väistellyt mutta tyylinsä on todella ikävystyttävä, joskin teknisesti viisas, jossa vastustaja pidetään ulottuvuuden ansiosta tämän iskuetäisyyden ulkopuolella ja näin Boogaard pystyy itse jakamaan pommeja tarvitsematta laskea vastustajaa iholle. Viihdyttävämmillään hänen tappelunsa ovat silloin kun hänellä ei ole aikaa kunnon squere off'iin, tuolloin matseissa on enemmän vauhtia ja niiden viihdyttävyysarvo on korkeampi. Näkisin kuitenkin, että Boogaardilla olisi mahdollisuus lähteä avoimempaan iskujenvaihtoon jos vain haluaisi sen sijaan, että pitää vastustajan kaukana ja jakaa muutamia kunnon pommeja. Aivan liian usein matsit ovat minusta tavattoman tylsiä, niin tylsiä ettei niitä oikein edes viitsisi katsella mutta olen antanut armon käydä toistaiseksi oikeudessa ja katsonut matsit jos sellainen nyt kohdille sattuu. Minusta Boogaard tappelee jopa tylsemmin kuin Brashear tappeli, tämä näin mielipiteenä, mutta makuasioitahan nämä ovat toinen tykkää äidistä ja toinen tyttärestä...

Toisaalta ehkäpä mielipiteeseeni syynä on se, että pidän enemmän "vanhan koulukunnan" enforcereista, heidän matseissa oli usein enemmän tunnetta ja raivoa mukana kuin näiden tämän hetken parhaimpien enforcereiden matseissa, joskin se on tunnustettava, että osin sääntömuutokset ovat saaneet aikaan sen, että tunteen sijaan etusijalle on tullut taktisuus. Varmasti Boogaardkin toisenlaisissa olosuhteissa olisi minunkin mielestä viihdyttävämpi tappelija joutuessaan sekä päästessään matsaamaan vapaasti tarvitsematta varoa instigatoria tms. Se on syöpä josta olisi syytä päästä eroon, se on monissa tapauksissa muuttanut enforcereiden ja osin myös pelin sekä joukkueen kokoonpanojen luonnetta. Mutta silti, en aivan puukättä esim. Red Wingseihin haluaisi mutta pelaajan jolla sopiva määrä taitoa ja tämän saran kovuutta yhtyisi ottaisin enemmän kuin mielelläni vastaan. Olisihan sitä joukkueessa oltava Bruise brothersien manttelin perijäkin myös näinä aikoina.*

vlad.

*: Muutos ja lisäys.

Niin,

Boogaardin *tekniikka* on koittaa ottaa vasurilla paidasta kinni ja alkaa lyöntikädellä vetelemään turpiin. Hän ei edes kääntele takaraivoa vastustajan suuntaan (niinkuin esim. Godard), vaan pistää naaman ihan tarjottimelle, kun tähtäilee, että mihin seuraavaksi lyödään.

Ja sinun mielestäsi tämä *tekniikka* on kovin poikkeuksellinen ja tylsä tekniikka raskaan sarjan goonilla?

Okei.

Itse innostun kyllä enemmän kunnon raskassarjalaisten välisistä mittelöistä a la DJ King Boogie viime kaudella, kuin läpsyttelyistä joissa lyödään sata heikkoa iskua ja sitten vihellellen hymyillen luistellaan jäähyaitioon molempien osapuolten toimesta.

Mutta mielipideasioitahan nämä tietenkin ovat juu, siitä en käy väittelemään.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Niin,

Boogaardin *tekniikka* on koittaa ottaa vasurilla paidasta kinni ja alkaa lyöntikädellä vetelemään turpiin. Hän ei edes kääntele takaraivoa vastustajan suuntaan (niinkuin esim. Godard), vaan pistää naaman ihan tarjottimelle, kun tähtäilee, että mihin seuraavaksi lyödään.

Ja sinun mielestäsi tämä *tekniikka* on kovin poikkeuksellinen ja tylsä tekniikka raskaan sarjan goonilla?

Okei.

Itse innostun kyllä enemmän kunnon raskassarjalaisten välisistä mittelöistä a la DJ King Boogie viime kaudella, kuin läpsyttelyistä joissa lyödään sata heikkoa iskua ja sitten vihellellen hymyillen luistellaan jäähyaitioon molempien osapuolten toimesta.

Mutta mielipideasioitahan nämä tietenkin ovat juu, siitä en käy väittelemään.

En väitä, että se poikkeuksellinen on, mutta ottaen huomioon Boogaardin muut ominaisuudet, on tämä hänen tyylinsä tapella todella tylsä - tietenkin poikkeuksiakin on, ja etenkin nämä ajoittuvat tilanteisiin joissa hän ei ehdi ottamaan kunnon square off'ia ja valmistautua tappeluun. Tappeluissa, joihin hän ei ehdi valmistautua kunnolla tai hän ei pääse käyttämään kokoaan todella paljon hyödyksi, on hän viihdyttävämpi. Jos hänellä aina olisi tällainen tunne ja paikoin jopa raivo matseissa mukanaan, suhtautumiseni häneen olisi toinen. Mutta muutoin, tilanteessa jossa hän pääsee hyödyntämään alusta saakka kokoaan ja ulottuvuuttaan sekä tekniikkaansa, on hän ikävä kyllä minusta tylsistyttävää katsottavaa. Vosinhan minäkin pistää tappelussa naamani tarjottimelle, jos tietäisin, että vastustaja ei osu siihen vaikka mitä tekisi. Mutta kuten todettua, makuasioitahan nämä ovat...

En myöskään väitä, että jokainen tappelu, jossa lyödään mieletön määrä iskuja on hyvä, mutta tappelu jossa ollaan aktiivisia ja oma-alotteisia ja ollaan valmiit tilanteessa kuin tilanteessa uhraamaan se oma nenä, on viihdyttävämpi, kuin tappelu, joka teknisesti on hieno mutta tunteeltaan köyhä ts. iskujen määrä ei aina ratkaise vaan tunne ratkaisee. Mitä spontaanimpi tappelu niin sen parempi - minusta. Ja kyllä se KO sykähdyttää minuakin, vaikka sitä tietää, että ottavan osapuolen rooli on varsin ikävä.

Eniten kaipaisin sitä tunnetta ja vihaa tappeluihin, sitä mitä 90-luvun tappeluissa oli todella paljon havaittavissa mutta tämän päivän tappeluista se näyttää monasti puuttuvan - mutta ehkäpä tämä osaltaan johtuu instigator-säännöstä ja siitä, että kiekko on pelinä muuttunut paljon sitten 90-luvun. Enää ei ole sijaa niin paljon avoimelle vihanpidolle vaikka voimakkaita tunteita monien joukkueiden välillä onkin. Ehkäpä kaipaan tätä tunnetta osaltaan myös sen tähden koska Red Wingseiltä tämä "raivo" monasti puuttuu ja tilanteet hoidetaan toisella tavalla - olen siis tavallaan sokea muiden joukkueiden edesottamuksille. Vastustajaa ei välttämättä rokoteta fyysisesti Wingsien toimesta tai vielä paremmin nyrkkihipalla vaan keino on ylivoimapeli, mikä toisinaan on ihan pätevä keino hoitaa asia, mutta, kyllä, toivoisin joukkueeseen parempaa nyrkkisankaria kuin Abdelkader. Hän on oiva taklaaja ja rouhija mutta siihen se sitten jääkin. Turpiin tulee suurimmassa osassa tappeluita... ikävä kyllä.

Toisinaan sitä kaipaa kunnon "old time hockeyta" HockeyTown'iin - välähdyksiä on toki saatu, mutta odottelen päivää, jolloin nro. 24:n manttelinperijä luistelee kaukaloon. Ja mielellään enforceri joka osaa pelata riittävän hyvin ettei ole riippakivi joukkueelle ja joka hallitsee myös nyrkkihommat niin hyvin, että herättää kunnioitusta muidenkin joukkueiden pelaajien keskuudessa.

Jotain hyvääkin Boogiessa on - herättää ainakin tunteita molemmin puolin ja se jos mikä on aina kiekossa positiivinen asia. Tylsistyttävät pelaajat ovat mitä ikävystyttävimpiä seurata, edes pieni ripas vihaa, kaunaa, inhoa, ihailua tms. tunnetta tuo katseluun aina oman nautintonsa ja koskapa en erityisemmin rakasta Boogieta vaan toivon hänen saavan välillä kunnolla kuuppaan - vaikka tämä hyvin harvinaista herkkua onkin - on hänkin pelaajana miellyttävämpää katsottavaa kuin, anteeksi nyt, vaikkapa Jere Lehtinen on ollut, joka omassa roolissaaon on hyvä mutta minusta todella tylsä persoonana. Joo - kyllä - ristiriitainen tunne Boogieen minulla, todella ristiriitainen.

vlad.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Jopa tällä rintamalla on keskusteltu on hiipunut vaikka matseja on kaukalossa nähty tasaiseen tahtiin, vai ovatko matsit sitten niin tylsiä etteivät ne enää herätä tunteita katsojissa tai JA:n lukijoissa?

No, viime yön ottelussa Rangersien ja Leafsien raskassarjalaiset Boogaard ja Orr ottivat yhteen. Täytyy tunnustaa, että tappelu nyt ei ollut elämää suurempi, mutta olihan se hienoa nähdä herrojen ensimmäinen yhteenotto NHL-liigassa. Eikä Boogaard ehtinyt ottaa square off'ia vaan Orr aloitteen tekijänä klaarasi alun hyvin, mutta pääsihän Boogaard kokoaankin käyttämään hyödyksi ja "pitämään" suurelta osin Orr'in iskukäden aisoissa. Kokonaisuus oli kuitenkin suhteellisen tasainen, siitä huolimatta, että Orr onnistui lopussa kaatamaan "jättiläisen". Pisteet Orr'ille sinnikkyydestä!


NHL.com: Boogaard vs Orr.


vlad.
 

Vigil Ignis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Espoo, Boston, Skins.
Jopa tällä rintamalla on keskusteltu on hiipunut vaikka matseja on kaukalossa nähty tasaiseen tahtiin, vai ovatko matsit sitten niin tylsiä etteivät ne enää herätä tunteita katsojissa tai JA:n lukijoissa?

SMacIntyre veti sallaisen KO:n Raitisin päähän heti kättelyssä ettei tavan tappelut tunnu enää miltään?

Noh koitetaas laittaa yhteen lauseeseen kaudet tappelut toistaiseksi:
Mainitun SMacIntyren kellotuksen lisäksi Datsyun tappeli miehekkäästi pistevoiton Corey_hame_päälle_Perrystä, joka seuraavaksi alkaa isottelemaan tyttöjen peewee sarjalaisten kanssa, Kuutio Bouillon niputti neljä päätä pidemmän Troy Bodyn, T.Gillies jatkaa viime kauden (lopun) tyylillä murjomalla liigan raskassarjalaisia, samoin Coltson Orr joka välillä ottaa, Engelland, välillä antaa ja Bostonin miksei_se_tappele_raskassarjalaisten_kanssa? Lucic myllytti hyvän boutin Erskinen kanssa liigan kovinpien ei-tappelijoiden matsissa (Charaa ei lasketa ;).

Noin. Mielipiteistä ei voi valittaa, ne ovat oikeita.
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Noh koitetaas laittaa yhteen lauseeseen kaudet tappelut toistaiseksi:
Mainitun SMacIntyren kellotuksen lisäksi Datsyun tappeli miehekkäästi pistevoiton Corey_hame_päälle_Perrystä, joka seuraavaksi alkaa isottelemaan tyttöjen peewee sarjalaisten kanssa, Kuutio Bouillon niputti neljä päätä pidemmän Troy Bodyn, T.Gillies jatkaa viime kauden (lopun) tyylillä murjomalla liigan raskassarjalaisia, samoin Coltson Orr joka välillä ottaa, Engelland, välillä antaa ja Bostonin miksei_se_tappele_raskassarjalaisten_kanssa? Lucic myllytti hyvän boutin Erskinen kanssa liigan kovinpien ei-tappelijoiden matsissa (Charaa ei lasketa ;)

Jäin kyllä kaipaamaan oivallisesta viestäsi seuraavia hyvin olennaisia termejä:

lähtöjuhlallisuuksia; poimintoihin; tähtisädetikkuna; iskeytyminen; lähtövirtaan; palkintoloman; tarinassa; kiehuva rähinäpotentiaali; elonmerkkejä; äärilaidalle; elintärkeää uskottavuutta; keskitien harmaudessa; kipinöivän sähköisenä; lähtöfanaatikon etc. etc. -made in HCH-

vlad.
 

Diagonaali

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, NHL:n suomalaisjoukkueet
Jopa tällä rintamalla on keskusteltu on hiipunut vaikka matseja on kaukalossa nähty tasaiseen tahtiin, vai ovatko matsit sitten niin tylsiä etteivät ne enää herätä tunteita katsojissa tai JA:n lukijoissa?

No, viime yön ottelussa Rangersien ja Leafsien raskassarjalaiset Boogaard ja Orr ottivat yhteen. Täytyy tunnustaa, että tappelu nyt ei ollut elämää suurempi, mutta olihan se hienoa nähdä herrojen ensimmäinen yhteenotto NHL-liigassa. Eikä Boogaard ehtinyt ottaa square off'ia vaan Orr aloitteen tekijänä klaarasi alun hyvin, mutta pääsihän Boogaard kokoaankin käyttämään hyödyksi ja "pitämään" suurelta osin Orr'in iskukäden aisoissa. Kokonaisuus oli kuitenkin suhteellisen tasainen, siitä huolimatta, että Orr onnistui lopussa kaatamaan "jättiläisen". Pisteet Orr'ille sinnikkyydestä!


NHL.com: Boogaard vs Orr.


vlad.
Niin, tuo oli aika tyypillinen Boogien ottelu viime aikoina. Vastustaa huitoo henkensä edestä ennen kuin Boogaard ehtii edes hanskoja tiputtaa ja sitten kun pitäisi alkaa tappelemaan, niin keskitytään painimisotteisiin.

Ei tosiaankaan mikään elämää suurempi taistelu, mutta mukavaa nähdä Boogie ensimmäistä kertaa tällä kaudella tosi toimissa ja pisteet Orrille hengissä selviytymisestä ja siitä, että uskalsi lähteä, vaikka varaslähdön ottikin.

Voipi olla Orrilla paskat housussa seuraavassa kohtaamisessa, sen verran julmalta Boogien ilme näytti kun kaverit vaihtoivat sanoja jäähyaitioon luistellessa.
 
Jarkko Ruutukin pääsi ensimmäisen kerran näyttämään sitä kuuluisaa lähtövirtaa tällä kaudella.

Ruutu vs. Halpern oli siis kyseessä ja varsin yksipuolinen vääntö kaikkineen. Homma lähti tuosta Picardin kovasta pommista. Eipä tuo nyt ehkä Ruudun uran komein tappelu ollut, mutta onpahan taas 5 minuuttia lähempänä 1000 minuutin rajaa, nyt saldona 998 minsaa!
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Eipä tuo nyt ehkä Ruudun uran komein tappelu ollut, mutta onpahan taas 5 minuuttia lähempänä 1000 minuutin rajaa, nyt saldona 998 minsaa!

Mitä nyt muistelen, niin edellä on jäähyminuuteissa enää Esa Tikkanen 1077 minuutilla. Hyvässä lykyssä Ruutu ehtii jo tällä kaudella saavuttaa Tikin lukeman, mutta viimeistään ensi kaudella raja menee rikki, jollei ihmeitä tapahdu.

vlad.
 

TML

Jäsen
Sensin kovat pojat näyttivät taas osaamistaan. Neil ei kestänyt Picardin kovaa pommia ja lähti hänen peräänsä. Vielä ottelun lopussakin hyppäsi Carknerin kanssa Picardin kimppuun. Carkner kävi jyräämässä Habs-pakin selästä melkein Pricen päälle tuon Picardin pommin jälkeen ja lopussa kävi hakemassa Habsin kovia sällejä tappeluun (Picard, Kostitsyn). Sitten vielä Ruutu. Antoi mukavaa kylkikivaa Jeff "gooni" Halpernille.

Näin sitä pitää!

edit. Sanan lisäys.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Sensin kovat pojat näyttivät taas osaamistaan. Neil ei kestänyt Picardin kovaa pommia ja lähti hänen peräänsä. Vielä ottelun lopussakin hyppäsi Carknerin kanssa Picardin kimppuun. Carkner kävi jyräämässä Habs-pakin selästä melkein Pricen päälle tuon Picardin pommin jälkeen ja lopussa kävi hakemassa Habsin kovia sällejä tappeluun (Picard, Kostitsyn). Sitten vielä Ruutu. Antoi mukavaa kylkikivaa Jeff "gooni" Halpernille.
Mut eikö sen homman pidäkin mennä juuri näin? Näinhän sitä pitäisi aina pelata näitä hamejengejä kuten Detroit & Montreal vastaan. Fyysisyyttä vaan ja rajuja otteita. Sinulla on fyysinen etulyöntiasema niin kyllähän sitä pitää käyttää hyödyksi ja yrittää horjuttaa vastustajia. Se on pelinhenki. Harmi jos vastustaja ei pysty vastaamaan ei sitä asetta tartte silti jättää käyttämättä.
 

-STR-

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Mut eikö sen homman pidäkin mennä juuri näin?

Totta joka sana. (Old school hockey will be back!)

Taitavampaa joukkuetta pitää nimenomaan yrittää horjuttaa fyysisellä pelillä. Koita siinä nyt yrittää jalkakynää keskialueella, kun vastustajan pommikoneet tulee päälle...
Runkosarjassa tulee nykyään vastaan aivan liikaa pelejä, joissa ei ole tunnetta eikä torikokouksia vihellyksen jälkeen. Toivottavasti tulevaisuuudessa taitavat joukkueet (lue:Detroit) ottaisivat kokoonpanoihinsa hieman väriä ja turvaa kentälle.

Hauska myös nähdä, reagoiko Habs seuraavaan kohtaamiseen nostamalla farmista muskelia kokoonpanoon.
 

TML

Jäsen
Mut eikö sen homman pidäkin mennä juuri näin? Näinhän sitä pitäisi aina pelata näitä hamejengejä kuten Detroit & Montreal vastaan. Fyysisyyttä vaan ja rajuja otteita. Sinulla on fyysinen etulyöntiasema niin kyllähän sitä pitää käyttää hyödyksi ja yrittää horjuttaa vastustajia. Se on pelinhenki. Harmi jos vastustaja ei pysty vastaamaan ei sitä asetta tartte silti jättää käyttämättä.
No käyttäköön Neil sitten sitä kovuuttaan vetämällä Picard pystyyn seuraavassa vaihdossa. Neil on vetäny uransa aikana useita kyseenalaisia pommeja ja nyt kun hänet vedetään perseelleen niin itku kurkussa lähtee Picardin perään.

Anna samalla mitalla seuraavassa vaihdossa. Ja Ruudusta nyt en jaksa edes kommentoida enää mitään. Lisätään meriittilistalle Halpern.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
No käyttäköön Neil sitten sitä kovuuttaan vetämällä Picard pystyyn seuraavassa vaihdossa. Neil on vetäny uransa aikana useita kyseenalaisia pommeja ja nyt kun hänet vedetään perseelleen niin itku kurkussa lähtee Picardin perään.

Anna samalla mitalla seuraavassa vaihdossa. Ja Ruudusta nyt en jaksa edes kommentoida enää mitään. Lisätään meriittilistalle Halpern.
Joo siis samoja ajatuksia Ruutu itsessä herättää. Paska jätkä. Ei hirveästi ole ylistyssanoja annettavana.

Neil on asennejätkä ja hoitaa hommansa hyvin. Sellaista se peli välillä on. Kyl itteäkin saattais alkaa ottaan kupoliin joku tilanne eikä ehkä malttais sitten odottaa sitä seuraavaa vaihtoa. Sitä vedetään joskus niin satalasissa ettei se ajattelu ole ihan terävimmillään siellä kaukalossa. Kyl näitä sattuu aina. Pointi olikin nyt vain se että jos on sitä fyysistä asetta niin sitä pitäisi käyttää.

Ehkä tuo Ottawa "vihaisuus" johtuu vaan Torontolaisuudesta arvon TML ;-)
 

ms.qvist

Jäsen
Suosikkijoukkue
Red Wings, Хокейний Клуб Донбас
Mut eikö sen homman pidäkin mennä juuri näin? Näinhän sitä pitäisi aina pelata näitä hamejengejä kuten Detroit & Montreal vastaan. Fyysisyyttä vaan ja rajuja otteita. Sinulla on fyysinen etulyöntiasema niin kyllähän sitä pitää käyttää hyödyksi ja yrittää horjuttaa vastustajia. Se on pelinhenki. Harmi jos vastustaja ei pysty vastaamaan ei sitä asetta tartte silti jättää käyttämättä.

Ongelmahan vaan on siinä, että esim. Red Wingsejä vastaan fyysisyydellä ei välttämättä saavuteta mitään, jos tappelulinjalle lähdetään, koska vastustajaa ei yleensä saada, tai sitten instigator-rangaistus takaa hyvin usein sen, että Wingsit pääsee tilanteessa ylivoimalle ja tätähän vastustajat eivät halua.

Vastaavasti pelkillä taklauksilla ei Red Wingsejä välttämättä saada hyydytettyä. Joukkueen pelaajat ovat taitavia ja kaiken lisäksi hyvin moni heistä kestää fyysistä pelaamista vaikka ei itse pelaa fyysisesti, esim. Lidström ja Datsyuk. Siinäpä sitä onkin vastustajalla pähkinä purtavana kun pitäisi pelata fyysisesti mutta Wingsit onnistuvat usein tylsyttämään vastustajan aseet tällä saralla omalla taitavuudellaan, tai sitten rangaistusten pelko saa aikaan sen, ettei vastustaja lähde ylilyöntilinjalle.

Eipä sillä, kyllä minäkin mielelläni Red Wingseissä yhden "probertin" manttelinperijän näkisin.

vlad.
 

Parker27

Jäsen
Suosikkijoukkue
-
Ongelmahan vaan on siinä, että esim. Red Wingsejä vastaan fyysisyydellä ei välttämättä saavuteta mitään
Tämä onkin sellainen asia mikä pistää itseä aina ottamaan päähän. Vuodesta toiseen. Detroit osaa aika hyvin vastata joukkueiden kukkoiluun vaikka ei omistakaan yhtään kovanaamaa. Puolustavat omiaan ja ovat tälläkin kaudella osoittaneet että vastataan jos huutoa alkaa kuulua. Ja vaikka haluisin että Probert & Kocur vol.2 pelaisivat Detroitissa niin sitä ei tulla näkemään koska Detroit pärjää ilman heitä. Mutta silti elättelen märkiäunia että joku päivä Detroitissa pelaisi joku Colton Orrin tyylinen kaveri.
 

Henkka

Jäsen
Suosikkijoukkue
Liiga, NHL, CHL, SHL
Tämä onkin sellainen asia mikä pistää itseä aina ottamaan päähän. Vuodesta toiseen. Detroit osaa aika hyvin vastata joukkueiden kukkoiluun vaikka ei omistakaan yhtään kovanaamaa. Puolustavat omiaan ja ovat tälläkin kaudella osoittaneet että vastataan jos huutoa alkaa kuulua. Ja vaikka haluisin että Probert & Kocur vol.2 pelaisivat Detroitissa niin sitä ei tulla näkemään koska Detroit pärjää ilman heitä. Mutta silti elättelen märkiäunia että joku päivä Detroitissa pelaisi joku Colton Orrin tyylinen kaveri.

http://www.redwingscentral.com/prospects/callahan.php

Tuossa on miehessä on kovat odotukset. Hyvin on nyt aloittanut pisteiden osalta, tappeluhalukkuutta ei enää tarvitse kyseenalaistaa. Monta vuotta menee silti ennenkuin rosteripaikka on lähelläkään.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös