Ohan tää säälittävää kun puhutaan tappelijoista niin pitää kysellä että miten mies luistelee :-) Ikävä on vanhoja hyviä aikoja kun miehet ei osanneet kunnolla luistella mutta nyrkit viuhuivat illasta toiseen.
Niin ne aikakaudet muuttuvat ja samalla peli nimeltä jääkiekko muuttuu - väkisinkin, halusipa sitä tai ei. Kyllähän sitä ennenkin (no 80-luvun puolelta alkaen) löytyi gooneja/enforcereita, joilta onnistui muukin kuin nyrkin heiluttelu - kuten Probert ja McSorley, myöhemmin 90-luvun puoleltakin niitä löytyy lisää, kuten McCarty. Pelityylien muutos, uudet pelilliset taktiikat, joukkueiden kokoonpanojen muutokset (esim. ei laisinkaan varsinaista enforceria), pelin nopeuden lisääntyminen, uudistetut säännöt (se instigator hiuksista vittuun) etc. syyt ovat saaneet aikaan sen, että peli ei enää muistuta sitä mitä se oli 80- ja 90-luvulla (vielä 90-luvun alkupuolella, jonka jälkeen peli alkoi hiljalleen muuttua). Joukkueen ei kannata välttämättä pukea peliin lähes luistelutaidotonta pelaajaa, koska sellaisen hyötynäkökohta on lähellä nollaa, ja jos/kun vastustajalla ei ole laisinkaan enfoceria, tällaisen pelaajan pitäminen kokoonpanossa voi olla turhaa, koska tappelua ei tule - ei ole kuka tappelisi vastaan, ja suoranaista noutoakaan ei voi tehdä koska siitä tulisi lähes automaattisesti 2 min instigator ja jos hyvin käy vielä 5 min tappelusta eikä vastustaja saa välttämättä mitään, jos vetää "Homer-kilpparit". Lisäksi tällainen lähes pujottelukeppiä muistuttava pelaaja voi olla (ja usein on) haitaksi omalle joukkueelle, jollei peliaika sitten ole muutaman minuutin luokkaa ja tällainen peluuttaminen taasen on lähes turhaa, jos vastassa on vaikkapa Red Wings, joilla - ikävä kyllä - ei sitä enforceria ole.
Tätä viestiä ei kuitenkaan pidä ymmärtää siten, että nauttisin kaikella mahdollisella tavalla nykykiekosta. Kaipaan monia elementtejä 90- ja 80-luvun kiekosta. Tuolloin "kiekkosota" oli aivan jotain muuta kuin nyt. Muistan nähneeni lukuisia Red Wings vs Blackhawks pelejä 90-luvulla (ystäväni Detroitissa nauhoitti niitä minulle minä "livenä" katsoin ne kotona ntsc-videoilla) ja kuinka monessa pelissä näkikään nyrkkimatseja, joukkomyllyjä, kiihkeää tunnelmaa katsojien mylviessä taustalla. Lähes tulkoon pelaaja kuin pelaaja uskalsi tarvittaessa pudottaa hanskansa - muistan kuinka Roenick pudotti hanskansa vaikka vastaan luisteli Probert - sellainen oli arvostettavaa toimintaa, vaikka kyseisessä tilanteessa ei sitten kunnon myllyä tainnutkaan tulla. Kyllä, toisinaan - oikeastaan hyvin usein - kaipaan niitä aikoja tai aikoja 90-luvun lopulta, jolloin vielä uskallettiin pistää kunnolla hulinaksi, myös Detroitin Punasiipien taholla.
vlad.