NHL Tappelut kaudella 2009/2010

  • 225 037
  • 748

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Minkä takia Lucic tuntuu voittavan jokaisen myllynsä, mihin lähtee? Mistä tämä johtuu? Olisiko mahdollista, että vastustajan tasolla on jotain merkitystä? Vai ei? Missä olen väittänyt, että Lucicin pitäisi vetää Thorntonin roolia Bostonissa? Olen sitä mieltä, että Lucic on pahimman luokan spotpicker, jota kiinnostaa tapella vain itseään huonompia vastaan. Nykyään niin harvinaisena pelaajatyyppiä edustava Lucic, tuntuu sumentavan kovien otteiden ystävien mielet. Esitänkin nyt kysymyksen Lucici ahkerimmille puolustajille: Mistä johtuu, että Lucicin myllyissä vastustaja lähes aina on se, jonka maaliin osumat myllyssä laskeutuvat? Onko vastustajan tasolla mitään väliä?

Tästä olisi mukava lukea lista pelaajista joita ajattelet tuon lauseen yhteydessä. Jos niitä paljon on niin vaikka kymmenen ensimmäistä.

Sitten lista pelaajista, joista osa on Lucicia huomattavastikin parampia pelaajia, mutta vastassa on useamin, kuin kerta kymmenestä itseään kovempi kundi:

Lecavalier, Doan, Geason, Mike Richards, Bieksa, Guerin, Mallone, Nolan, Fisher, Clowe...
 

Animal

Jäsen
Mistä johtuu, että lahes kaikissa viimekautisissa myllyissä Lucic otti voiton? Lucicin olessa kova kundi, kuten tiedetään. Yksin kertaisesti siitä, että Lucic ei tappele itseään kovempien kanssa.

Junnuliiga WHL:ssa Lucic tappeli kaikkia sarjan kovimpia vastaan ja pärjäsi hyvin, tai vähintään kohtalaisesti. Kovimmat niistä, joiden kanssa Lucic tuolloin otteli, tulevat olemaan 2-5 vuoden sisään kovimpia NHL:ssa ja alemmissa sarjoissa.

Lindros, Primeau, Shanahan, Corson, etc. etc. siinä Lucicia astetta parempia pelaajia, joilla ei ole ongelmia otella myös välillä itseään kovempia ukkeleita vastaan.

Nyt taitaa aika kullata vähän muistoja. Shanahan, Primeau ja Corson aloittivat uransa aikaan jolloin tapeltiin enemmän. Tuolloin ei myöskään ollut käytössä nykyistä instigator -sääntöä, joten kuitti kovien / rumien taklausten jälkeen tuli herkemmin. Mitä suuremmaksi kaikilla pelillinen rooli nousi, sitä vähemmän miehet tappelivat. Ja vaikka miten asioita kääntelisi ja vääntelisi, Corsonin, Primeaun ja Shanahanin vastustajat ovat silti olleet pääsääntöisesti näitä joukkueiden kakkos- ja kolmosiskijöitä.

Lindrosia nimenomaan kiellettiin tappelemasta Tony Twistien ja vastaavien kanssa. Treenipeleistä ja junnuista löytyy muutama lähtö raskaansarjan iskijöitä vastaan, mutta runkosarjassa ei oikeastaan ole kuin yksi tappelu Marty McSorleyta vastaan, jossa vastustajan voidaan sanoa olevan liigan raskaansarjan kärkiottelijoita.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Lindrossin kohdalla kyseessä oli aivan eriluokan lahjakkuus, kuin Lucic. Silti Lindrosin fightcasdista löytyy Grimson, McSorley ja Simon. Suurin osa Lindrossin vastustajista oli aivan eri luokkaa. Mahdollinen aika kultaa muistot scenaario ei tässä vertauksessa tule kysymykseen. Corsonin, Primeaun, Shannyn ja Nolanin kohdalla vastus todella harvoin ole huippunimi, mutta silloin tällöin tälläinenkin episodi osui kohdalle. Missään kohdassa en ole edelleenkää väittänyt, että vastassa olisi ollut usei ntodellinen raskaansarjalainen. Lucic puolestaan tuntuu välttelevän oman tasoisia iskijöitä säännöllisesti.
 
En näe järkeä siinä että Boston Bruinsin ykköskentän laidassa pelaava, Kanadan olympiajoukkueen leirille valittu Lucic lähtee vastustajan kolmen minuutin peliajalla pelaavan jyrän kanssa aina kysyttäessä. Siihen hommaan on Bostonissa muut miehet, kuten Sharksissa jossa Ison-Joen ei oleteta lähtevän Bogaardin kanssa vaikka voisikin pärjätä.

Eikös tuo Harrison kuitenkin ole rinnastettavissa juuri tuohon jyräosastoon? Siis vastustajan marginaalipelaaja, joka pelaa muutamia minuutteja pelissä ja jonka boksissa istumisesta ei aiheudu omalle joukkueelle minkäänlaista haittaa.

Erona tietysti esimerkiksi Harrisonilla ja Laraquella on se, että toinen on liigan kovimpia tappelijoita ja toinen on...niin toinen on juuri tuollainen keskitason iskijä eli sellainen, joita vastaan Lucic useimmiten ottaa matsia.
 

Pica

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tanner Jeannot
Lucic puolestaan tuntuu välttelevän oman tasoisia iskijöitä säännöllisesti.

Listasi pelaajien vastuksista ei montaa heavyweightiä löydy eli yleensä pitäydytään "omassa sarjassa". Omantasoisia Lucicille tulee vastaan minusta jatkuvasti mutta siitähän tämä mielipiteenvaihto alkoikin kun tuo oma taso nähdään niin eri tavalla: Sinä top-10 ja omalta kohdaltani ei. Viimeisimmässä Harrison oli tasapäisesti mukana ja olisi voinut mennä myös toisin.

Valitsee ja välttelee legendaarisesti, spotpicker, näyttää pelleltä kun ei lähde, näytää pelleltä kun luistelee pois. Mielipiteet on kaivettu asemiin eikä minulla ole mitään tarvetta asiasta enempää vääntää.
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
Eikös tuo Harrison kuitenkin ole rinnastettavissa juuri tuohon jyräosastoon? Siis vastustajan marginaalipelaaja, joka pelaa muutamia minuutteja pelissä ja jonka boksissa istumisesta ei aiheudu omalle joukkueelle minkäänlaista haittaa.

Erona tietysti esimerkiksi Harrisonilla ja Laraquella on se, että toinen on liigan kovimpia tappelijoita ja toinen on...niin toinen on juuri tuollainen keskitason iskijä eli sellainen, joita vastaan Lucic useimmiten ottaa matsia.


Tuota sen verran vaan kysyisin, että mistä pelaaja voi tiedustella etukäteen kenen kuuppaan lyönnit uppoaa?

Tästä tuli kyllä hauska ketju, ei siinä mitään. Toiset ei vaan halua ymmärtää.

Ei Milanin tarvitse vetää mitää show painia kädettömien goonien kanssa. Vertaus Thorntoniin ja Neelyyn on aika lähellä totuutta. Ehkä muista pelaajista heittäisin vertaukseksi vielä Bobby Holik, Randy Mckay, mutta paremmilla käsillä. Joskus läikkyy, niiden muiden 2-3 ketjun ukkojen kanssa.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
No välttelikö Nolan niitä kaikista kovimpia, kun veti aikanaan kilpparit Bob Probertia ja Gino Odjickia vastaan?

Kuten hyvin tiedät, niin kyllä sieltä Nolalin kortista löytyy mm. Todd Ewen, Colton Orr, Turner Stevenson, Eric Cairns, Patric Cote ja Dennis Vial. Eli vastassa on ollut itseään kovempaa taiteen harjoittajaa.
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
Nyt en ymmärtänyt. Cam Neelyn kyllä tunnistin viestistäsi ja häntä myönnän jopa fanittaneeni aikanaan. Legendaarinen #8!

Niin, että kun kirjoitusten mukaan Milan valitsee vastustajakseen aina sellaiset, jotka hän voittaa... Niin mistäs nämä tiedot hänelle etukäteen toimitetaan? Kyllä hän kuitenkin samankokoisia kavereita vastaan vääntää...
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Listasi pelaajien vastuksista ei montaa heavyweightiä löydy eli yleensä pitäydytään "omassa sarjassa". Omantasoisia Lucicille tulee vastaan minusta jatkuvasti mutta siitähän tämä mielipiteenvaihto alkoikin kun tuo oma taso nähdään niin eri tavalla: Sinä top-10 ja omalta kohdaltani ei. Viimeisimmässä Harrison oli tasapäisesti mukana ja olisi voinut mennä myös toisin.

Valitsee ja välttelee legendaarisesti, spotpicker, näyttää pelleltä kun ei lähde, näytää pelleltä kun luistelee pois. Mielipiteet on kaivettu asemiin eikä minulla ole mitään tarvetta asiasta enempää vääntää.

Ei kyse ollut mistää painoluokasta, vaan itseään kovemmista vastustajista. Missään vaiheessa en kirjoittanut, että listaamani pelaajilla olisi ollut vastassaan heavyweightejä, vaan taistoon on välillä lähdetty altavastaajana. En missään vaiheessa ole väittänyt Lucicia pelleksi tai syyttänyt kilppariksi. Vastustajien laatua on sen sijaan tullut kritisoitua voimakkaasti. Jotenkin ei tunnu täsmäävän, jos kaudessa ottaa 15 matsia ja takkiin ei tule kertaakaan. Tällöin tuntuu, etteivät vastustajat ole olleet siinä "omassa sarjassa".

Oma mielipiteeni Lucicin tappelutaidoista on, että kyseessä on hyvin lähelle top 10 tason heavyweight. Eli, mikäli Lucicia vastaan asettuu esim. Orr, Rupp, Godard, Shelley, Parros, Cote tai Boulton, uskon taistoon lähdettävän tasaväkisissä asetelmissa. Mahdolliset tulevan kauden taistot raskaansarjalaisia vastaan osoittavat, olenko väärässä, vai en. Mielipiteeni perustan kahden edellisen kauden otteisiin 19 ja 20 vuotiaana, joten aikaisemmat tasokkaat otteet tuskin ainakaan huononevat. Ja tietenkin jos www.dropyourgloves.com:n matsku tukee omaa kantaa, niin pitäähän se linkittää kerran kun eletään internet aikaa.
 
Niin, että kun kirjoitusten mukaan Milan valitsee vastustajakseen aina sellaiset, jotka hän voittaa... Niin mistäs nämä tiedot hänelle etukäteen toimitetaan? Kyllä hän kuitenkin samankokoisia kavereita vastaan vääntää...

Niinpä, hyvä kysymys. No enpä toisaalta itse mitään tuollaista kirjoittanut. Mutta onhan siinä eroa onko vastassa Harrison vai Laraque, välittämättä siitä miten itse tappelussa käy.
 

Old Ray

Jäsen
Suosikkijoukkue
Pens
Kuten hyvin tiedät, niin kyllä sieltä Nolalin kortista löytyy mm. Todd Ewen, Colton Orr, Turner Stevenson, Eric Cairns, Patric Cote ja Dennis Vial. Eli vastassa on ollut itseään kovempaa taiteen harjoittajaa.
Ottamatta kantaa Luciciin voimahyökkääjänä/tappelijana on kommentoitava pienesti tätä kohtaa. Eli ota huomioon, että Nolanilla on meneillään 20. kausi NHL:ssä ja Lucicilla kolmas. Varmasti Lucicilla tulee vuosien aikana olemaan kovia nimiä fight cardissa, jos tuolla tahdilla tappeluja jatkaa.
 

Animal

Jäsen
Kuten hyvin tiedät, niin kyllä sieltä Nolalin kortista löytyy mm. Todd Ewen, Colton Orr, Turner Stevenson, Eric Cairns, Patric Cote ja Dennis Vial. Eli vastassa on ollut itseään kovempaa taiteen harjoittajaa.

Niin löytyy, mutta pointti on se, että kaikki kahden ensimmäisen ketjun voimahyökkääjät ovat enemmän tai vähemmän spotpickereita. Ei välttämättä omasta tahdostaan, vaan ihan valmentajien käskystä. Tämän voi jo nähdä siitä, että Lucic WHL:ssa otteli 20+ kertaa kaudessa ja niitä silloisia sarjan kovimpia vastaan.

Miten määrität itseään kovemman? Lucicin kortista löytyy kuitenkin näistä jengiensä ykkösiskijöistä Raitis Ivanans, John Erskine, Wade Brookbank, Eric Boulton sekä Chris Neil, joka kaudella 08-09 oli Ottawan ykkösiskijä. Tai junnukehien Matt Kassian, Frazer McLaren, Ben Olson tai Aaron Boogaard.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Niin löytyy, mutta pointti on se, että kaikki kahden ensimmäisen ketjun voimahyökkääjät ovat enemmän tai vähemmän spotpickereita. Ei välttämättä omasta tahdostaan, vaan ihan valmentajien käskystä. Tämän voi jo nähdä siitä, että Lucic WHL:ssa otteli 20+ kertaa kaudessa ja niitä silloisia sarjan kovimpia vastaan.

Lucic ei oikeen taida osua siihen formaattiin, mitä muut 80-luvulla syntyneet voimahyökkääjät ovat. Se, että ensimmäisten ketjujen voimahyökkääjät ovat enemmän tai vähemmän spotpickereita pitää paikkansa. Lucicin kohdalla tämä pelkästään korostuu, koska tasitoja on about 3-4 kertainen määrä verrattuna keskiverto voimahyökkääjään. Jos otat sen 15 matsia kaudessa ja vastustaja on säännöllisesti ennakolta heikompi, ei liene yllätys, että jossain päin herää ajatus väärän tasoisista vastustajista. Lucicin kohdalla tappeluinnokkuus yhdistettynä siihen, ettei pataan ole tullut on se tekijä, mikä ei sovi kuvaan.

Miten määrität itseään kovemman? Lucicin kortista löytyy kuitenkin näistä jengiensä ykkösiskijöistä Raitis Ivanans, John Erskine, Wade Brookbank, Eric Boulton sekä Chris Neil, joka kaudella 08-09 oli Ottawan ykkösiskijä. Tai junnukehien Matt Kassian, Frazer McLaren, Ben Olson tai Aaron Boogaard.

Yksittäisten vastustajien kohdalla määrittäminen on vaikeaa, mutta jos kortissa on reilusti yli kymmenen rastia ja merkintöjä on pelkästään voitto kohdassa taitaa olla selvä, että vastustajien taso ei ole ollut ihan kohdallaan. Jos unohdetaan junnu pelit, niin luettelemasi ykkösiskijät ovat ne ainoat yhteensä 29 kohtaamisen joukossa jolloin vastassa on ollut raskaansarjalainen. Neil liikkunee hyvin samassa tasossa, kuin Lucic, mutta muiden raskaansarjalaiseten kohtaaminen ei ole tuottanut Neilille vaikeuksia.
 

expertti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Brodeur, Hughes bros., Dawson Mercer, NJD, HPK
Onhan tää OT:tä, mutta olisi kiva kuulla mitä mieltä esim. stunt cock on vaikkapa Iginlasta? Pitäisikö hänenkin haastaa Boogaard ennenkuin saavuttaisi arvostusta. Noita pelitilannetappeluita kun on hänelläkin paljon. Ja vastassa mitälie Keslereitä ja Mitchelleitä...
 

Brunberg

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kyynärpäätaklaus
Kyllähän Iginlan meriittilistalla on aika kovia nimiä ja varsinkin kun ottaa huomioon miehen statuksen niin en kyllä löydä mitään valitettavaa aiheesta.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Onhan tää OT:tä, mutta olisi kiva kuulla mitä mieltä esim. stunt cock on vaikkapa Iginlasta? Pitäisikö hänenkin haastaa Boogaard ennenkuin saavuttaisi arvostusta. Noita pelitilannetappeluita kun on hänelläkin paljon. Ja vastassa mitälie Keslereitä ja Mitchelleitä...

Aika hyvin kärjistetty. Perusolettamuksenahan on tietysti oltava se, että kaikki voimahyökkääjät ovat yhtä hyviä ottelemaan. Iginla on ilman hanskoja ihan eri tasoa, kuin Lucic. Ja vastustajat Iginlalla ovat olleet pääsääntöisesti Iginlan omaa tasoa. Lucicilla puolestaan vastustajista suurin osa on heikompia. Siitä johtuu oma kritiikki Lucicia kohtaan.
 

Orman Mollis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Aika hyvin kärjistetty. Perusolettamuksenahan on tietysti oltava se, että kaikki voimahyökkääjät ovat yhtä hyviä ottelemaan. Iginla on ilman hanskoja ihan eri tasoa, kuin Lucic. Ja vastustajat Iginlalla ovat olleet pääsääntöisesti Iginlan omaa tasoa. Lucicilla puolestaan vastustajista suurin osa on heikompia. Siitä johtuu oma kritiikki Lucicia kohtaan.

Jos olen oikein ymmärtänyt noista sinun tuotoksistasi, niin sinua ärsyttää se että Lucic ei ole ottanut turpaan tappelussa useasti? Sitten nousisi arvostus jos hän tappelisi pelkästään "oman tasoisten" kanssa ja ottaisi turpaansa? Onko tuo Lucicin oma taso siis sinun mielestäsi Orr, Belak, Godard, Boogaard osastoa?

Eli suurin ongelma on se että Lucic on voittanut liikaa tappeluita, kun on tapellut ei-goonien kanssa. Nerokasta.
 

Samsonov

Jäsen
Suosikkijoukkue
HFBoards oikeinkirjoitus
Oon melko varma et Lucic tällä kaudella ottaa ne pari matsia itseään "parempia" vastaan, kun semmonen tilanne sattuu kohille. Ei sieltä Cam Neelyn tappelukortistakaa löydy sen enempää heavyweight vastustajii ensimmäisiltä kausilta. Semenko ja Kocur. Kumpaakaa ei oo voittanu.

Sitähä ei tiedä vaikka jo ens pelissä tappelis Viiksi Parroksen kans ja jos sitte hiljenis kritiikki tältä saralta. Mutta mulle riittää tämä nykynenki meno.

Shanny kun otti sillon pari vuotta sitte Brashearilta turpiin 100-0 ni Rangers fanit rakasti sitä. Shanahan "uhrautu". Otti turpaan isommalta kaverilta. En ymmärrä, eihä tos ole järkeä. Shanahanin tapauksessa vaan sympaattista et vanha ukko haastaa heavywight kaveria. En sen enempää arvostas Lucicii vaikka kävis ottaa joka kovanaamalta turpiin.
 
Viimeksi muokattu:

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Jos olen oikein ymmärtänyt noista sinun tuotoksistasi, niin sinua ärsyttää se että Lucic ei ole ottanut turpaan tappelussa useasti? Sitten nousisi arvostus jos hän tappelisi pelkästään "oman tasoisten" kanssa ja ottaisi turpaansa?

Eli suurin ongelma on se että Lucic on voittanut liikaa tappeluita, kun on tapellut ei-goonien kanssa. Nerokasta.

Et ole varmaan ymmärtänyt mitään tai edes halunnut. Oletko tosissaan sitä mieltä, että Lucic on tapellut pelkästään oman tasoisisa vastustajia vastaan? Jossain välissä kysyit, kuinka suuri osa tappeluista pitäisi olla astetta kovempia iskijöitä vastaan, jolloin voitto ei olisi varma. Vastasin, että yksi viidesosa tai yksi neljäsosa. Ei se niin vaikeaa ole. Oma taso on niin vaikea käsite. Onko joku omalla tasollaan jos on lähes täysin dominoiva? Ei omasta mielestäni. Eli pari kolme kovaa iskijää Komisarekien ja Wittien joukkoon ja homma on OK.

Fanitus kun on riittävän suurella tasolla on niin uskomattoman vaikea käsittää, että jollain on jotain kritisoitavaa omasta suosikista.
 

Orman Mollis

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bruins
Fanitus kun on riittävän suurella tasolla on niin uskomattoman vaikea käsittää, että jollain on jotain kritisoitavaa omasta suosikista.

Arvasin että tämä tulee kohta esille. Onneksi tuossa ovat muutkin jo tuoneet asian esille, eli Lucicin homma ei ole tapella Bruinsissa vaan pelata.

Ihmeellinen juttu jos spontaanisti syntyneessä tappelussa (esim. Harrisonia vastaan viime yönä) jossa pelaaja tullaan haastamaan niin tapella ei pitäisi, koska vastustaja ei ole samaa tasoa.. Ketä vastaan Lucicin olisi esim. viime yönä ollut hyväksyttävää tapella, Carolinassa ei kovimman luokan iskijöitä ollut rosterissa. Ward, Alberts? Oli kyseessä Lucic tai kuka tahansa muu, jos tappelu on spontaani ja molemmat lähtevät hommaan mukaan yhdessä tuumin, niin mikä ihme on ongelma? Jos on voimahyökkääjä ja osaa tapella hyvin, niin vastustajat eivät voi olla toisen joukkueen kakkosiskijöitä vaan kovimpia kavereita tulee olla tasaisin väliajoin vastassa?

Luulen että pointti on ymmärretty molempien osalta, samaa mieltä meidän ei tarvitse olla ja uskoisin että tästä väännöstä ei tule mitään uutta kummallekkaan aukeamaan, joten minun osaltani riittää tässä ketjussa aihe Milan Lucic ja hyväksytyt tappelukumppanit.
 
Viimeksi muokattu:

Lecavalier4

Jäsen
Suosikkijoukkue
Bolts
Kyllähän stunt cock ihan asiaa puhuu.

Ymmärrän kyllä, jos jotkut haluavat pitää Lucicia ykkösketjun voimahyökkääjänä, mutta jos mies voittaa lähes jokaisen tappelunsa, kyse ei ole tappelutaidoista, vaan itseään heikompia vastaan ottelemisesta. Miksei Lucic voi haastaa kovempia kavereita, kun pärjää "oman tasoisilleen" näinkin hyvin?

Jäähylässytystä on turha sepittää, sillä mieshän tappelee säännöllisesti Harrisonin tasoisten kavereiden kanssa ja siitä saa ihan yhtä suuren rangaistuksen, kun kovemman kaverin kanssa tappelusta.
 

stunt cock

Jäsen
Suosikkijoukkue
San Jose Sharks, HPK
Ihmeellinen juttu jos spontaanisti syntyneessä tappelussa (esim. Harrisonia vastaan viime yönä) jossa pelaaja tullaan haastamaan niin tapella ei pitäisi, koska vastustaja ei ole samaa tasoa.. Ketä vastaan Lucicin olisi esim. viime yönä ollut hyväksyttävää tapella, Carolinassa ei kovimman luokan iskijöitä ollut rosterissa. Ward, Alberts? Oli kyseessä Lucic tai kuka tahansa muu, jos tappelu on spontaani ja molemmat lähtevät hommaan mukaan yhdessä tuumin, niin mikä ihme on ongelma? Jos on voimahyökkääjä ja osaa tapella hyvin, niin vastustajat eivät voi olla toisen joukkueen kakkosiskijöitä vaan kovimpia kavereita tulee olla tasaisin väliajoin vastassa?

Yksittäisessä tappelussa ei ole mitään ongelmaa, mutta jos vetää koko kauden ottaen 15 myllyä ja vastustaja on aina heikompi jossain mättää. Kovempien haasteisiin jätetään vastaamatta, mutta vastaustajan ollessa sopiva hanskat lähtevät. Arvostus on subjektiivinen käsite. Itse tuppaan arvostamaan taitotasosta riippumatta niitä kovia kundeja, joilla on kanttia ottaa myös itseään kovempia vastaan.
 

Animal

Jäsen
Itse tuppaan arvostamaan taitotasosta riippumatta niitä kovia kundeja, joilla on kanttia ottaa myös itseään kovempia vastaan.

Miksi Lucicilla oli junnuissa kanttia ottaa sarjan kovimpia vastaan, mutta nyt ei? Soiko hälytyskellot?

Pikku vinkki:
"“There was no way it was going to happen,” said coach Claude Julien, who had, before the game, forbidden Lucic from fighting Laraque. “[Shawn] Thornton was there, ready for Georges. Nothing happened. My tough guy was ready for their tough guy. Simple as that. I told him not to fight. It was me.”

Edit. Ja Lucic ei ole omia suosikkeja sen enempää kuin muutkaan kovanaamat.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös