NHL:ssä läpimurron tekevät pelaajat kaudella 2008/2009

[Mängimies]

Siinä olet oikeassa, että en ole nähnyt paljon Rämön pelejä. Muutaman Tampassa ja todella keskinkertaiset esiintymiset maajoukkueessa, joista olen tehnyt johtopäätökseni.

Rämöllä on urallaan yksi a-maaottelu, joka sujui varsin mallikkaasti. Selän taakse meni yksi maali Tsekkiä vastaan. Onko tuo sitten keskinkertainen, sen saa jokainen tottakai itse päättää.

 

[Lonkkataklaus]

Rämöllä on urallaan yksi a-maaottelu, joka sujui varsin mallikkaasti. Selän taakse meni yksi maali Tsekkiä vastaan. Onko tuo sitten keskinkertainen, sen saa jokainen tottakai itse päättää.

Pelasiko Rämö muka siinä EHT-turnauksessa vain yhden pelin ja sitten ei ainuttakaan MM-kisoissa? Muisti pettää jos näin on... Joka tapauksessa olen nähnyt miehen pelejä Tampan paidassa.

EDIT: Ok, oikeassa olet ja myönnän vielä, että todennäköisesti sekoitin Sinuhen Wallinheimon pelin ja Karri Rämön pelin, koska 27 torjuntaa ja yksi maali tuskin oli huono esitys (rankkaritkin voitimme). Ei voi muistaa kaikkea näköjään.

 

[Mängimies]

Olen muutenkin AHL-maalivahtien suhteen kovin skeptinen. Joka vuosi hehkutetaan jotakin Al Montoyaa, Michael Leightonia, Justin Poggea tai Yutaka Fukufujia, mutta aina kun miehet sitten saavat näyttöpaikan foldaavat he täydellisesti.

Noista ainoastaan Pogge on sellainen, jota oikeasti on viime aikoina hehkutettu edes jossain määrin. Hän ei ole saanut vielä peliäkään vyölleen NHL:ssä, joten siinäkin mielessä kuulostaa oudolta nämä väitteet foldaamisista sun muista.

 

[Lonkkataklaus]

Noista ainoastaan Pogge on sellainen, jota oikeasti on viime aikoina hehkutettu edes jossain määrin. Hän ei ole saanut vielä peliäkään vyölleen NHL:ssä, joten siinäkin mielessä kuulostaa oudolta nämä väitteet foldaamisista sun muista.

Jokaista mainitsemaani on hehkutettu viimeisen kahden kauden aikana. Tosin Al Montoyan suurin hehkutus saattoi olla ennen sitä, niihin aikoihin, kun mies oli Rangers-organisaation tulevaisuus. Kunnes Lundqvist astui pitkäksi aikaa niihin saappaisiin.

 

[Papa Bouba Diop]

Itse toivon että tämä kausi olisi jo se Bobby Ryanin kausi. Jostain muistan lukeneeni että hänelle pedataan paikkaa kärkiketjuihin, toivotaan että siellä tämä ''Härkä'' onnistuu.

Preseasonilla mitä olen lukenut, on Pittsburghin pakin Letangin peluu ollut varman oloista. Eikä se peli tv:n välityksellä Jokeri pelissäkään huonoa ollut, mieleen jäi erityisesti yksi hieno nousi hyökkäyspäähän.

Kyle Okposo voi olla se seuraava stara, tosin ympärillään Islanderssisa umpi surkea hyökkäys mitä ilmeisemmin, joten siellä pitänee pärjätä aika paljolti omillaankin.

Viimeisenä vaan ei vähäisimpänä, tämä vuosi on Joe Pavelskin. Varjoon jäävät Marleaut,Thorntonit sun muut Michalechkin, kun nopea mutta silti iso kokoinen Pavelski tekee todellisen läpimurron. Tulee olemaan USAn runkopelaajia esim Vancouverissa.

 

[teemu_s]

Tämän kauden todelliset Canadiens-breakoutit:

Sergei Kostitsyn ja Guillaume Latendresse.

Mark my words, ensi kaudella nähdään taas hurrrja määrä 20 maalin miehiä Canadiens-rosterissa.

 

[cottonmouth]

Olen muutenkin AHL-maalivahtien suhteen kovin skeptinen.. aina kun miehet sitten saavat näyttöpaikan foldaavat he täydellisesti. Tuntuu että hyvin harvoin kukaan AHL-vahti nousee sieltä ykköseksi. Jotkut ehkä myöhemmin urallaan esim. Euroopan kautta, saatuaan suoran sopimuksen.

No jaa, oikeastaan Tim Thomas tulee näin nopeasti mieleen tästä Eurooppa-esimerkistä. Tämän hetken ykkösmaalivahdeista puolestaan enemmän tai vähemmän AHL:n kautta vauhtia hakeneita ovat ainakin Giguere, Lehtonen, Miller, Kiprusoff, Ward, Huet, Budaj, Leclaire, Turco, Osgood, Garon, Vokoun, Labarbera, Ellis, DiPietro, Biron, Bryzgalov, Fleury, Nabokov, Legace, Smith/Kölzig, Toskala ja Theodore.

Suoran NHL-paikan ovat puolestaan lunastaneet vain Bäckström, Brodeur, Price (12 peliä AHL:ssä), Lundqvist, Gerber ja Luongo (26 peliä AHL:ssä).

Kuten tämäkin nopea vertailu osoittaa, se että kaikista AHL:n kautta tulevista prospecteista ei nouse ykkösmaalivahtia NHL:än johtuu kyllä enemmän näiden ykköspaikkojen vähyydestä ja tarjonnan suuruudesta kuin mistään muusta. Tästä syystä tuo AHL-maalivahtien lähtökohtainen teilaaminen on melko erikoista.

 

[Caniac]

Suoran NHL-paikan ovat puolestaan lunastaneet vain Ward, Bäckström, Brodeur, Price (12 peliä AHL:ssä), Lundqvist, Gerber ja Luongo (26 peliä AHL:ssä).

Ja Wardon voi vielä poistaa tuostakin pienestä ryhmästä. Kautena 04-05 ja seurana Lowell Lock Monsters.

 

[king of the jungle]

Ja Wardon voi vielä poistaa tuostakin pienestä ryhmästä. Kautena 04-05 ja seurana Lowell Lock Monsters.

Työsulku.

 

[Caniac]

Työsulku.

Niin oli.

Siitäkin huolimatta Ward on pelannut AHL:ssä ennen NHL:ään tuloa. Olisiko 'Canes sitten nostanut Wardon suoraan Gerberin kakkoseksi "työsulkukaudella" vai hommannut jonkun kokeneemman sille paikalle? Sitä on vaikea sanoa, kun asiat lopulta menivät niin kuin menivät.

 

[Mängimies]

Olen muutenkin AHL-maalivahtien suhteen kovin skeptinen. Joka vuosi hehkutetaan jotakin Al Montoyaa, Michael Leightonia, Justin Poggea tai Yutaka Fukufujia, mutta aina kun miehet sitten saavat näyttöpaikan foldaavat he täydellisesti. Tuntuu että hyvin harvoin kukaan AHL-vahti nousee sieltä ykköseksi. Jotkut ehkä myöhemmin urallaan esim. Euroopan kautta, saatuaan suoran sopimuksen. Tämän perusteella ei näytä Rämön eikä Raskinkaan tulevaisuus ruusuiselta, mutta itse uskon, että Raskilla on saumat "to beat the odds".

Palataanpa vielä tähän. Pogge ei ole vielä mahdollisuuttaan saanut, kuten aiemmin kirjoitinkin. Sama pätee Montoyaan, joka tosin ei ole osoittautunut muutenkaan lupausten arvoiseksi. Joka tapauksessa hänkään ei ole mahdollisuuksiaan "foldannut", sillä ei ole saanut kokeillakaan. Leightonista en osaa sanoa mitään. Fukufujia nyt kukaan ei ole ainakaan vakavissaan hehkuttanut. Eihän hänellä ole AHL:stäkään kuin 7 matsin kokemus jokunen matsi NHL:ssä Losin sirkuskaudelta. Näiden mainitsemiesi (surkeiden) esimerkkien valossa en lähtisi vetämään johtopäätöksiä AHL-maalivahdeista.

Ja kuten myöhemmin keskustelussa on osoitettu, teoriasi maalivahtien NHL:ään nousemisen vaikeudesta voidaan kuopata samalla kertaa. Valtaosa nykyisistä NHL-maalivahdeista on noussut AHL:n kautta. Vähemmistössä ovat ne jotka ovat nousseet show'hun suoraan jotain muuta tietä.

En tiedä onko Bäckströmin ja Norrenan esimerkki sokaissut sinut vai mistä tässä on kyse, mutta ei homma todellisuudessa toimi niin, että Suomesta tulee parikymppinen jannu ja valtaa samantien pelipaikan ylhäällä. Nythän Antti Niemi on tekemässä samaa kuin nuo kaksi yllä mainittua, mutta heidän tiensä onkin hieman erilainen kuin nuorten huippulupausten.

 

[Lonkkataklaus]

Ja kuten myöhemmin keskustelussa on osoitettu, teoriasi maalivahtien NHL:ään nousemisen vaikeudesta voidaan kuopata samalla kertaa. Valtaosa nykyisistä NHL-maalivahdeista on noussut AHL:n kautta. Vähemmistössä ovat ne jotka ovat nousseet show'hun suoraan jotain muuta tietä..

Joku voisi vielä kertoa, kuinka moni noista maalivahdeista pelasi AHL:ssä enemmän kuin yhden kauden (tai kaksi) ja sai siten pitempiaikaisen AHL-vahdin statuksen. No tämä muuttaa/täsmentää määritelmää, myönnetään... voi tietysti olla, että vastaus on sama, jolloin teoriani on selvästi väärä. Rask aloittaa nyt toisin kauden AHL:ssä ja Rämölle tämä on tavallaan kolmas. Viime kausihan meni Rämöllä AHL:n ja NHL:n välillä.

EDIT:
-Giugere pääsi heti pelaamaan ylhäälläkin. Pelasi useampana kautena pelejä AHL:ssä
-Lehtonen pelasi kaksi kautta
-Miller useamman kauden
-Osgood yksi kausi
-Kiprusoff kaksi kautta
-Cam Ward yksi kausi
-Huet yksi vajaa kausi
-Budaj kolme kautta
-LeClaire neljä kautta
-Turco EI ole koskaan pelannut AHL:ssä? IHL:ssä kaksi kautta?
-Garon kaksi kautta, mutta on nytkään hädin tuskin ykkösvahti
-Vokoun useampi kausi
-Labarbera useampia kausia, mutta on hädin tuskin ykkösvahti
-Ellis useamman kauden
-DiPietro yksi kausi, ennekuin vuorotteli NHL:n ja AHL:n välillä
-Biron aloitti NHL:stä
-Bryzgalov useamman kauden
-Fleury aloitti NHL:ssä, yksi AHL-kausi välissä
-Nabokov kolme kautta
-Legace useampi kausi
-Smith/Kolzig useampi kausi
-Toskala kolme kautta
-Theodore useamman kauden

No ok, ilmeisesti olen väärässä AHL:n ja maalivahtien suhteen. Johtuneeko sitten myöhäisemmästä kypsyysajankohdasta. Käänteisesti voi myös ajatella sitä, kuinka monet jäivät AHL:ään. Joka tapauksessa ei AHL välttämättä ole erityisen huono paikka maalivahdille tulevaisuutta ajatellen.

PS: Täytyy varmaan jatkossa faktojen tarkistamisen lisäksi muistaa olla haukkumatta ketään suomalaista.

 

[Gainer]

Maalivahdit kypsyvät hitaammin kuin muut pelaajat, kuten pakitkin monesti verrattaessa hyökkääjiin. Väitän että taidot on jo monella 20v maalivahdilla, mutta pää ei kestä mukana vasta kuin myöhemmin.

Lonkkataklaukselle pitää sanoa että ihan aitoa miestä on vastata viesteihin vaikka on tullut virheitä ja sitten vielä myöntää ne. Monesti foorumeilla kun joku perustelee asiansa ja osoittaa toisen olevan jossain määrin väärässä niin tätä ns väärässä olijaa ei siinä viestiketjussa näe.

 

[nuck]

Vancouverilta veikkaan jonkinlaisten läpimurtojen kynnykselle:

Steve Bernier:

- Nuori voimahyökkääjä. Pääsee pelaamaan Sedinin kaksosten ketjussa ja sopii ominaisuuksiltaan tuohon ketjuun erinomaisesti. Harjoituspelit lupaavat hyvää ja Bernierilla on kaikki elementit nousta kiekkokartalla selvästi nykyisestä 16 maalin hyökkääjästä ylös. Nyt kun saa todellisen mahdollisuuden Kaksosten ketjussa, eväitä on aina 30 maalin kauteen.

Mason Raymond:

- Joukkueensa nopein pelaaja. Siinä mielessä hyvä pikakiitäjä, että osaa tehdä kiekon kanssa hyviä asioita vauhdissa ollessaan. Teki viime kaudella "tasaisen vauhdin taulukolla" noin 30 pistettä, mutta tuolloin peluuttamistilanne oli selvästi nykyistä sekavampi. Nyt hän pääsee pelaamaan kokeneen Pavol Demitran ja voimahyökkääjä Taylor Pyattin kanssa ketjussa, jonka roolit vaikuttaisivat osuvan. Vaikea arvioida pisteitä, mutta eväitä pitäisi olla päälle 20 maaliin ja 50 pisteeseen, jos ketju pysyy ehjänä.

Jannik Hansen:

- Harjoitusleirillä suurta vaikutusta valmennusjohtoon tehnyt monipuolinen tanskalainen pääsee pelaamaan yhteen NHL:n parhaista puolustavista ketjuista. Teki hyvän vaikutuksen jo toissa kauden playoffeissa. Viime kausi oli loukkaantumisten vuoksi vaikea, mutta teki loppukaudesta AHL:ssa kuitenkin noin 1.5 pistettä pelissä.

Loistavan kemian keskenään löytäneet Ryan Kesler ja Alex Burrows osaavat tehdä erinomaisten puolustustaitojen lisäksi myös tehoja (koko ajan kehittyvä Kesler oli viime kaudella melko harvinainen puolustava hyökkääjä, sillä hän pääsi päälle 20 maalin) ja Hansen tuntuisi sopivan kaksikon toiselle laidalle hienosti.

Alexander Edler:

- Ei välttämättä kuuluisi enää tälle listalle, sillä teki loppukauden väsähtämistä lukuun ottamatta jo jonkinlaisen läpimurron viime kaudella. Viime kaudella häneltä ei odotettu ihmeitä, mutta hän joutui kantamaan Vancouverin puolustajien loukkaantumisten vuoksi odotettua suuremman taakan. Nyt kahden suunnan puolustajalta odotetaan jo selvästi enemmän. Käytänössä tämä tarkoittaa paikkaa ykkösparista Öhlundin viereltä. Viime kauden kahdeksan maalia ja 20 pistettä tulevat nousemaan (jos pysyy ehjänä).

 

[badgeri]

Ei nyt varsinaisesti kuulu tähän ketjuun, mutta harjoitusotteluiden statistiikkaa löytyy täältä.