Jotenkin hupaisaa, miten herkällä liipaisimella sen "vanhan piiri pieni pyörii -ukon" leiman valmentaja tällä palstalla saa. Ensin olet raikas ja mielenkiintoinen haku nuorten parista NHL:ään, valmennat sen kolme kautta, vedät välissä vuoden maajoukkueessa ja sitten kun huhutaan uutta NHL-pestiä, niin oletkin mitä naurettavin esimerkki sisäsiittoisesta hyvä veli -kerhosta. Paljon näköjään ehtii neljässä vuodessa valmentaja muuttua.
Ei sillä, jos Quinnista nimenomaisesti puhutaan niin on hän omissakin papereissani Saccon jälkeen epämieluisin noista Bruinsiin liitetyistä vaihtoehdoista, mutta on se hiukan kornia, että joillekin debytantti tuntuu olevan aina freesi ja virkistävä vaikka pelikirja olisi minkälaista kurakiekkoa ja olisi haastatteluissa umpimielinen mulkku, mutta kun yhdenkin pestin on jossain valmentanut niin tuloksista, pelaajien kehityksestä, pelityylistä yms. riippumatta on kierrätetty vanha paska.
Sivumennen sanoen, ei noista pitkän linjan "kiertopalkinnoista" tule itselleni mieleen kuin Lindy Ruff, joka ei olisi lähivuosina valmentanut NHL-kautta, jonka voi laskea hyvin menestyneeksi ja/tai reippaaksi ylisuoritukseksi (ja Ruffillakin on pitkästä urasta huolimatta periaatteessa vasta kolmas pesti menossa, ja veti muutaman vuoden apukoutsina välissä). Jos ei tuloksia tule, niin yleensä tuolla saa kerran tai kaksi yrittää.
