Jälkimmäinen on toki muuttanut Bruinsin pelaamista, mutta kyllä siellä edelleen isot pohjat on vanhaa Cassidyä kaikessa Bruinsin tekemisessä.
Montgomeryhan on kommentoinutkin, että vaikka homma on vaiheessa, niin tietyllä tapaa oli helppo tulla sisään, koska puolustuspelille ei tarvinnut tehdä mitään. Ei kyllä pidä täysin paikkaansa omaan silmään, on siellä oman alueen puolustuksessa tiettyä painotuksen muutosta selkeästi havaittavissa mitä tulee paikka versus mies, mutta perusryhmittymisten ja transitiopuolustuksen suhteen on selkeästi todettu, että "if it ain't broke, don't fix it". Ja toki Bergeronin johdolla siellä on tietty osuus pelaajistosta, jotka on näissä kaikissa poikkeuksellisen hyviä valmennuksesta riippumatta. HAHP on sitten se osa-alue, missä Montgomery on tehnyt suurimmat, fania kovasti ilahduttavat muutokset.
Tietysti tuosta ennallaan olevasta osasta on aiheellista kysyä, että onko se pohja Cassidyä, vai Julienia josta Cassidy aiemmin totesi saman "if it ain't broke, don't fix it". Loppujen lopuksi Cassidy ei tehnyt Bruinsin pelaamiseen oikeastaan muita muutoksia kuin sellaisia modernisointiliikkeitä ja aktivointeja, joita Julien oli jo Bruinsin "välikausina" (eli ne Julienin viimeiset, pudotuspelien ulkopuolelle päättyneet kaudet) yrittänyt, mutta joista Claude joutui pakittamaan, kun ohut hyökkääjistö ja kädetön puolustus ei pystynyt niitä toteuttamaan.
4. Lindy Ruff
- Hänen entiset jengit eivät nyt säihky missään, mutta tämän 157 miljoonaa vuotta sitten jo kuolleen dinosauruksen Devils on tällä hetkellä kiekonhallinta-pelin ja -tilastojen ultimate darling. Täysi vastakohta mikä Rangers oli, apuvalmentaessaan heitä edellisessä pestissään.
Nyt täytyy allekirjoittaneen nostaa käsi pystyyn virheen merkiksi. Jonkun verran on tullut palstalla pidettyä yllä ristiretkeä ja kyseenalaistettua monia viestejä, joissa höpistään näistä NHL:n hyvä veli -kerhoista ja samojen naamojen pyörityksestä (toim. huom. toki näistä joku osuus on ajatuksetonta horinaa, jonka taustalla ei ole mitään muuta kuin se, että Jukka Jalonen ei valmenna NHL:ssä). Esim. Tortorellan signausta moni arvosteli ihan vain palvelusvuosien takia, vaikka Canucks-tynkäpestiä lukuunottamatta Fonzien valmennusura on ollut pelkkää ylisuorittamista ja voittamista.
Torts on se räikein esimerkki, mutta monia muitakin on. Miksi et pestaisi kokenutta NHL-päävalmentajaa, jos näytöt ovat kauttaaltaan hyvät? Ja toisin kuin höpinöissä niin tässä oikeassa todellisuudessa hyvin harvoin valmentaja saa kovin montaa uutta mahdollisuutta, jos toistuvasti menee hommat ihan vihkoon. Hieman vitsikkään toisen mahdollisuuden voi joku saada, mutta todella harvoin sen enempää ilman syytä (ja moni unohtaa, miten paljon niitä aivan surkeaa tulosta tekeviä "raikkaita debytantteja" on).
Kuitenkin kun itse kävin läpi noita useita NHL-päävalmentajuuksia tehneitä koutseja, niin Ruff sieltä paistoi punaisilla lipuilla seasta. Buffalo-aikana oli todella hyviä vaiheita tekemisessä versus materiaali, mutta Dallasissa meni miten meni ja muutenkin homma on epäilyttänyt - viime onnistumisest' on kauan aikaa. Onko 2020-luvun kamaa? Mutta niin vain kun on nouseva, mielenkiintoinen rosteri käsissä ja parit aukot toimiston muuveilla paikattu, niin pitkän linjan koutsi on kaikkea muuta kuin este menestykselle.
Onneks mulla on sentään vielä Mike Yeo, niin voi jonkun kolmesti päävalmentaneen paskuudesta olla aika saletti.
Melkeenpä Rod Brind'Amour on se ainoa, jonka jengi jatkaa vuodesta toiseen hyvällä tasolla.
No kato nyt sen pressejä. Tuohon kun tympääntyisit niin olis melkein kuin tympääntyisit Päällikköön.
Lisätietoja missä Cassidyä on haukuttu?
Kuten jo yllä kommentoitiin, siellä oli pelaajia joilla oli kärsivällisyys lopussa. Cassidyllä on paha tapa heitellä pelaajia bussin alle kun homma ei toimi niin mediassa kuin ilmeisesti joukkueen sisälläkin, ja jossain kohtaa se epäilemättä tympii, kun homma on jostain muusta - mahdollisesti Butchin itsensä tekemisistä tai tekemättä jättämisistä (usein taktisista/peluutuksellisista?) - kiinni. Ei ole kyse siis Tortorella-tyylistä, jossa brutaalin mutta kuitenkin analyyttisen rehellisesti sanotaan kenellä ei toimi mikäkin osa-alue, vaan saatetaan vain suutuspäissään ottelun jälkeen haukkua osin väärää puuta.
Parin viime vuoden Bruins-joukkue oli kireä, iloton, Boston Bruinsiksi harvinaisen vähän kaveria puolustava. Se että pidetään omien puolia on mitä keskeisin osa Bruins-organisaation identiteettiä, mutta Cassidy oli kieltänyt "Big Bad Bruinsin" turhien jäähyjen pelossa, samalla mm. sotki Trent Fredericin pelaajakehitystä kastroimalla hänen fyysisen puolensa, vain yhtenä esimerkkinä. Cassidyn ajan Bruinsia pidettiin yhtenä NHL:n pehmeimmistä joukkueista, mutta nyt Montgomeryn aikana luo parhaimmillaan jopa fyysistä uhkaa samoilla pelaajilla.
Lisäksi playoffeissa Butch osoittautui mestariksi syömään häntä heikommat taktikot elävältä, ja toisaalta olemaan antamatta jengille mitään apuja häntä taitavampaa vastaan. Harvinaisen "win more"-tyyppinen valmentaja tuossa mielessä.
Erikseen pitää vielä mainita, että niin ihana kuin Perfection Line onkin (pidän periaatteessa mauttomana lempinimenä, mutta koska Patrice Bergeron on kaikin puolin täydellisin jääkiekkoilija ja ihminen mitä näissä kuvioissa on nähty niin I'll allow it), niin se kuuluisa sokea Reettakin näkee, että yhden ketjun joukkueilla ei pudotuspeleissä ratsasteta. Cassidyn Bruins tuhlasi pari vuotta hyökkäyksen kärkinelikkoa Bergeron-Marchand-Pastrnak-Krejci valjastamalla Krejcin kantamaan yksinään vaikka mitä paloposteja sillä välin, kun kolme muuta hyökkääjästaraa laitettiin markkeeraamaan Kariyaa ja Selännettä malliesimerkkeinä siitä, miten hyvin yhdellä ketjulla hyökkäävä joukkue voidaan merkata pois. Ihan kaikki näkivät, että tuo ketju olisi pitänyt rikkoa, mutta Cassidy teki sen vasta, kun ei enää ollut Krejciä kenelle antaa huippulaituria.
EDIT: Pikkutypo pois.