NHL:n tilastokummajaiset

[Mr. Smith]

Ihan hetkeen en muista näin nimekästä joukkoa NHL:n pakkien miinuspörssin kärjessä:

1. Nick Leddy, -42
2. Jeff Petry, -30
3. Alex Goligoski, -30
4. Cody Ceci, -28
5. Duncan Keith, -28
6. Oliver Ekman-Larsson, -27
7. Justin Faulk, -26
8. Erik Karlsson, -25
9. Rasmus Ristolainen, -25
10. Brady Skjei, -25

Ja jos verrataan muutamien osalta viime kauteen niin:

Keith +22 -> -28 (50 pykälää)
Skjei +11 -> -25 (36 pykälää)
Karlsson +10 -> -25 (35 pykälää)

 

[Shardik]

Van Taimerin ansiokkaasti tässä viestissä: https://keskustelu.jatkoaika.com/threads/nhl-n-tilastokummajaiset.35731/page-132#post-7508903 tilastoimien lukujen mukaan suomalaiset ovat tehneet tällä kaudella jo maali- ja piste-ennätyksensä. Tuohon kun lisää viime yön saaliin, niin syöttöennätyksestä ollaan enää 2 syötön päässä. Siinäpä jännitettävää runkosarjan viimeiseen kamppailuun. Toivotaan Barkoville, Raskille ja kumppaneille vähintään kollektiivista 0+3 tilastoa.

 

[Ralph]

Toivotaan Barkoville, Raskille ja kumppaneille vähintään kollektiivista 0+3 tilastoa.

Barkov ei pelaa.

 

[Turha Kaukalo]

Henrik Lundqvist jäi alle 30 voiton, se on kummajainen, jos mikä (jätän tämän tähän näin). Jotenkin kummallista myös, ettei kung Henrik ole yltänyt koskaan 40 voittoon. 39 kerran, 38 kerran, 37 kahdesti, 36 kerran, 35 kahdesti, 33 kerran, 31 kerran, 30 kahdesti ja nyt 26 voittoa. Työsulkukaudellakin 24 voittoa. Onhan noita 30 voiton sesonkeja 11.

 

[Opatsu]

Dylan DeMelolla olisi mahdollisuudet harvinaiseen tilastokummajaiseen ensi yönä. NHL:n historiasta löytyy tällä hetkellä 17 pelaajaa, jotka ovat yhden kauden aikana keränneet vähintään 20 syöttöä ilman ainuttakaan maalia. DeMelolla on nyt 0+19, joten yksi syöttö tarvittaisiin.

Sieltähän se syöttö tuli, joten DeMelo voidaan lisätä 18. nimeksi listalle.

 

[Van Taimeri]

Mark Jankowskista tuli ensimmäinen tulokas NHL:n historiassa, joka on runkosarjaottelussa tehnyt 4 maalia tehden samalla sekä ylivoima- että alivoimamaalin. Pudotuspeleissä tähän on pystynyt Tony Hrkac kaudella 1987-88.

 

[Noppa10]

Barkov ei pelaa.

Rask kuitenkin pelannee, joten hyvät saumat ennätyksen rikkomiseen siis on...

 

[steierwrass]

Rask kuitenkin pelannee, joten hyvät saumat ennätyksen rikkomiseen siis on...

Toki siellä myös Borgström todennäköisesti kentällä.

 

[Noppa10]

Toki siellä myös Borgström todennäköisesti kentällä.

Aivan totta, enpäs huomioinutkaan. Ei tarvitse siis Tuukan yksinään kantaa vastuuta...

 

[Mr. Smith]

Tuli tuossa huomattua, että Brandon Saad teki yhden yv-pinnan 174 minuutin ja 37 sekunnin yv-ajalla. Tuosta tulee /60 minuuttia yv-aikaa 0.344 pinnaa. Toiseksi huonoin oli Andrew Ladd (0.472) ja kaikki muut saivat vähintään ykkösellä alkavan luvun. Ainakaan viime kaudella kukaan ei ollut noin tehoton kuin Saad, mutta löytyisikö joltain vuodelta vielä tehottomampi ylivoimaexpertti?

 

[LostHorizon]

Tuli tuossa huomattua, että Brandon Saad teki yhden yv-pinnan 174 minuutin ja 37 sekunnin yv-ajalla. Tuosta tulee /60 minuuttia yv-aikaa 0.344 pinnaa. Toiseksi huonoin oli Andrew Ladd (0.472) ja kaikki muut saivat vähintään ykkösellä alkavan luvun. Ainakaan viime kaudella kukaan ei ollut noin tehoton kuin Saad, mutta löytyisikö joltain vuodelta vielä tehottomampi ylivoimaexpertti?

Tuo on huonoin suoritus siltä ajalta, kun NHL on tilastoinut (omalle nettisivulleen) ylivoima-aikoja.

Tilastot NHL.comissa

Tuolta saa sitten tutkittua, kun filtteröi ylivoimapisteitä.

 

[Van Taimeri]

Tuli tuossa huomattua, että Brandon Saad teki yhden yv-pinnan 174 minuutin ja 37 sekunnin yv-ajalla. Tuosta tulee /60 minuuttia yv-aikaa 0.344 pinnaa. Toiseksi huonoin oli Andrew Ladd (0.472) ja kaikki muut saivat vähintään ykkösellä alkavan luvun. Ainakaan viime kaudella kukaan ei ollut noin tehoton kuin Saad, mutta löytyisikö joltain vuodelta vielä tehottomampi ylivoimaexpertti?

Brandon Saadin yv-tehottomuus on ylipäätään yv-pisteitä tehneistä heikointa myös laskennallisen peliajan aikakaudella (1967-68-->). Ennen Saadia ennätys oli Philadelphian Wayne Hillmanilla kaudelta 1969-70. Hillman teki yhden yv-pisteen peliajan ollessa yv:llä 172 minuuttia 55 sekuntia. Tämä jää vielä voimaan puolustajien epävirallisena ennätyksenä.

NHL.comista suoraan löytyvät ennätykset "eniten yv-peliaikaa kaudessa ilman yv-pisteitä" ovat hyökkääjien osalta Robert Kronin 141:50 kaudelta 2000-01, pakkien ennätys on puolestaan Ruslan Salein 104:14 kaudelta 2003-04. Nämä ovat ennätyksiä myös epäviralliset peliajat huomioon ottaen.

 

[Van Taimeri]

Suurimmat parannukset plus-miinuksessa kahden peräkkäisen kauden välillä, minimi 30 ottelua (Kaikki 50+ parannukset)

+115 (-62/+53) Reggie Leach CGS 1973-74-->PHI 1974-75
+90 (+8/+98) Dallas Smith BOS 1969-70-->BOS 1970-71
+82 (-41/+41) Jerry Korab VAN/BUF 1973-74-->BUF 1974-75
+70 (+54/+124) Bobby Orr BOS 1969-70-->BOS 1970-71
+70 (+50/+120) Larry Robinson MTL 1975-76-->MTL 1976-77
+69 (-37/+32) Jocelyn Guevremont VAN 1973-74-->VAN/BUF 1974-75
+66 (-26/+40) John Van Boxmeer CLR 1978-79-->BUF 1979-80
+65 (-10/+55) Lou Fontinato NYR 1960-61-->MTL 1961-62
+64 (-13/+51) Bill White LAK/CHI 1969-70-->CHI 1970-71
+62 (-45/+17) Mario Marois QUE 1989-90-->STL 1990-91
+61 (-37/+24) Wayne Connelly MNS/DET 1968-69-->DET 1969-70
+61 (-31/+30) Mike McEwen CLR/NYI 1980-81-->NYI 1981-82
+60 (-24/+36) Rick Lapointe STL 1979-80-->STL 1980-81
+59 (-32/+27) Michel Goulet QUE/CHI 1989-90-->CHI 1990-91
+58 (+3/+61) Don Luce BUF 1973-74-->BUF 1974-75
+58 (-39/+19) Dave Ellett WPG 1985-86-->WPG 1986-87
+58 (-13/+45) Doug Gilmour STL 1987-88-->CGY 1988-89
+58 (-11/+47) Thomas Vanek BUF 2005-06-->BUF 2006-07
+57 (-55/+2) Randy Ladouceur DET 1985-86-->DET/HAR 1986-87
+57 (-27/+30) Zdeno Chara NYI 2000-01-->OTT 2001-02
+57 (-21/+36) Jonathan Marchessault FLA 2016-17-->VGK 2017-18
+56 (-9/+47) Mark Howe HAR 1981-82-->PHI 1982-83
+55 (-24/+31) Bill Flett LAK/PHI 1971-72-->PHI 1972-73
+55 (-10/+45) Kevin Lowe EDM 1980-81-->EDM 1981-82
+55 (-12/+43) Mike Modano DAL 1995-96-->DAL 1996-97
+54 (-1/+53) Barry Ashbee PHI 1972-73-->PHI 1973-74
+54 (+47/+7) Rod Seiling STL 1977-78-->STL/ATF 1978-79
+54 (-29/+26) Anton Stastny QUE 1981-82-->QUE 1982-83
+54 (-13/+41) Håkan Loob CGY 1986-87-->CGY 1987-88
+54 (-35/+19) Mike Peluso OTT 1992-93-->NJD 1993-94
+53 (-62/-9) Dave Babych WPG 1980-81-->WPG 1981-82
+53 (-33/+20) Robert Picard TOR/MTL 1980-81-->MTL 1981-82
+53 (-28/+25) Curtis Leschyshyn QUE 1991-92-->QUE 1992-93
+52 (+17/+69) Ken Hodge BOS 1969-70-->BOS 1970-71
+52 (-41/+11) Gilbert Perreault BUF 1971-72-->BUF 1972-73
+52 (+20/+72) Serge Savard MTL 1973-74-->MTL 1974-75
+52 (+8/+60) Jim Schoenfeld BUF 1978-79-->BUF 1979-80
+52 (-17/+35) Al Secord CHI 1981-82-->CHI 1982-83
+52 (-23/+29) Pat Verbeek NJD 1986-87-->NJD 1987-88
+52 (-50/+2) Neil Wilkinson SJS 1992-93-->CHI 1993-94
+52 (0/+52) Milan Hejduk COL 2001-02-->COL 2002-03
+52 (-26/+26) Filip Kuba OTT 2010-11-->OTT 2011-12
+52 (-39/+13) Alexander Edler VAN 2013-14-->VAN 2014-15
+51 (+9/+60) Mike Krushelnyski BOS 1983-84-->EDM 1984-85
+51 (-29/+22) Cam Neely VAN 1985-86-->BOS 1986-87
+51 (-7/+44) Paul Ysebaert NJD/DET 1990-91-->DET 1991-92
+50 (-53/-3) Ivan Boldirev CGS 1973-74-->CHI 1974-75
+50 (-11/+39) Bob Murdoch LAK 1973-74-->LAK 1974-75
+50 (-52/-2) Simon Nolet KCS 1974-75-->KCS/PIT 1975-76
+50 (-50/0) Ron Greschner NYR 1975-76-->NYR 1976-77
+50 (+18/+68) Rick Smith STL/BOS 1976-77-->BOS 1977-78
+50 (+10/+60) Vladimir Konstantinov DET 1994-95-->DET 1995-96

Suurimmat pudotukset plus-miinuksessa kahden peräkkäisen kauden välillä, minimi 30 ottelua (Kaikki 50- pudotukset)

-83 (+78/-5) Brian Engblom MTL 1981-82-->WSH 1982-83
-79 (+27/-52) Simon Nolet PHI 1973-74-->KCS 1974-75
-78 (+35/-43) Rick Smith BOS/CGS 1971-72-->CGS 1972-73
-73 (+36/-37) Mikael Renberg PHI 1996-97-->TBL 1997-98
-70 (+28/-42) Ed Westfall BOS 1971-72-->NYI 1972-73
-68 (+66/-2) Rod Langway MTL 1981-82-->WSH 1982-83
-67 (+31/-36) Brian Leetch NYR 1996-97-->NYR 1997-98
-66 (+20/-46) Norm Maciver EDM 1991-92-->OTT 1992-93
-65 (+72/+7) Reggie Leach PHI 1975-76-->PHI 1976-77
-65 (+68/+3) Bryan Trottier NYI 1983-84-->NYI 1984-85
-64 (+54/-10) Pierre Pilote CHI 1966-67-->CHI 1967-68
-64 (+37/-27) Wayne Carleton BOS 1970-71-->CGS 1971-72
-64 (+10/-54) Lynn Powis CHI 1973-74-->KCS 1974-75
-64 (+54/-10) Marcel Dionne LAK 1980-81-->LAK 1981-82
-64 (+45/-19) Bob Lorimer NYI 1980-81-->CLR 1981-82
-63 (+25/-38) Doug Wilson CHI 1990-91-->SJS 1991-92
-62 (+98/+36) Dallas Smith BOS 1970-71-->BOS 1971-72
-62 (+77/+15) Jacques Laperriere MTL 1972-73-->MTL 1973-74
-62 (+47/-15) Terry Murray PHI 1980-81-->WSH 1981-82
-61 (+48/-13) Marty McSorley LAK 1990-91-->LAK 1991-92
-60 (+24/-36) Garry Unger DET 1969-70-->DET/STL 1970-71
-59 (+9/-50) Ron Greschner NYR 1974-75-->NYR 1975-76
-59 (+28/-31) Tom Roulston EDM 1982-83-->EDM/PIT 1983-84
-59 (+41/-18) Mario Lemieux PIT 1988-89-->PIT 1989-90
-58 (+43/-15) Doug Jarrett CHI 1966-67-->CHI 1967-68
-58 (+31/-27) Larry Brown LAK 1974-75-->LAK 1975-76
-58 (+2/-56) Norm Dupont MTL 1979-80-->WPG 1980-81
-58 (+4/-54) Dwight Foster BOS 1980-81-->CLR 1981-82
-58 (+3/-55) Randy Ladouceur DET 1984-85-->DET 1985-86
-57 (+25/-32) Norm Barnes PHI 1979-80-->PHI/HAR 1980-81
-57 (+18/-39) Dave Ellett WPG 1984-85-->WPG 1985-86
-56 (+17/-39) Phil Esposito BOS 1974-75-->BOS/NYR 1975-76
-56 (+34/-22) Dixon Ward VAN 1992-93-->VAN/LAK 1993-94
-55 (+59/+4) Jacques Lemaire MTL 1972-73-->MTL 1973-74
-55 (+28/-27) Darryl Shannon BUF 1998-99-->ATL/CGY 1999-00
-55 (+34/-21) Mike Modano DAL 2002-03-->DAL 2003-04
-54 (+47/-7) Keith Acton MTL 1981-82-->MTL 1982-83
-54 (+49/-5) Greg Gilbert NYI 1983-84-->NYI 1984-85
-54 (+21/-33) Owen Nolan QUE 1994-95-->COL/SJS 1995-96
-54 (+18/-36) Mark Recchi PHI 2003-04-->PIT/CAR 2005-06
-53 (+24/-29) Wayne Connelly DET 1969-70-->DET/STL 1970-71
-52 (+13/-39) Rosaire Paiement VAN 1970-71-->VAN 1971-72
-52 (+10/-42) Reggie Leach BOS/CGS 1971-72-->CGS 1972-73
-52 (+7/-45) Jack McIlhargey PHI/VAN 1976-77-->VAN 1977-78
-52 (+7/-45) Greg C Adams PHI 1981-82-->HAR 1982-83
-52 (+13/-39) Risto Siltanen EDM 1981-82-->HAR 1982-83
-52 (+62/+10) Michel Goulet QUE 1983-84-->QUE 1984-85
-52 (+29/-23) Steve Duchesne STL 1994-95-->OTT 1995-96
-52 (+47/-5) Thomas Vanek BUF 2006-07-->BUF 2007-08
-51 (+48/-3) Dave Taylor LAK 1980-81-->LAK 1981-82
-51 (+20/-31) Brad Park BOS 1982-83-->DET 1983-84
-51 (+46/-5) Lee Fogolin Jr. EDM 1985-86-->EDM/BUF 1986-87
-51 (+22/-29) Duncan Keith CHI 2016-17-->CHI 2017-18
-50 (+3/-47) Brian Spencer TOR 1971-72-->NYI 1972-73
-50 (+39/-11) Bob Murdoch MTL 1972-73-->LAK 1973-74
-50 (+70/+20) Serge Savard MTL 1972-73-->MTL 1973-74
-50 (+12/-38) Greg Fox CHI 1982-83-->CHI/PIT 1983-84
-50 (+25/-25) William Root MTL 1983-84-->TOR 1984-85

Tällä kaudella Jonathan Marchessault ja Duncan Keith nousivat/laskivat listoille. Marchessaultin parannus oli 2000-luvun toiseksi paras (jaettu), Keithilla taas 2000-luvun neljänneksi suurin pudotus.

Brian Leetchin plus-miinus on pudonnut peräkkäisten kausien välillä eniten samassa seurassa pelatessa, Dallas Smithilla puolestaan eniten petrausta samoilla ehdoilla, paljolti Bobby Orrin ansiosta.

 

[Bosco]

Nykyisen Ted Lindsay Awardin (2009-10 eteenpäin), entisen Lester B. Pearson Awardin (2008-09 ja sitä aiemmin), finalistihistoria ei ole missään kovinkaan helposti saatavilla. Laitetaan tähän nyt tietämäni finalistit kuitenkin. 1997 vuoteen saakka on löytynyt tiedot. Ensin voittaja, sitten suluissa muut finalistit (aakkosjärjestyksessä kun äänestystulokset eivät ole julkisia; niiltä vuosilta joilta äänimääriä tai järjestys on ilmoitettu sitten sen mukaisessa järjestyksessä):

2016-17: Connor McDavid (Brent Burns & Sidney Crosby)
2015-16: Patrick Kane (Jamie Benn & Braden Holtby)
2014-15: Carey Price (Jamie Benn & Alexander Ovechkin)
2013-14: Sidney Crosby (Ryan Getzlaf & Claude Giroux)
2012-13: Sidney Crosby (Alexander Ovechkin & Martin St.Louis)
2011-12: Evgeni Malkin (Henrik Lundqvist & Steven Stamkos)
2010-11: Daniel Sedin (Corey Perry & Steven Stamkos)
2009-10: Alexander Ovechkin (Sidney Crosby & Henrik Sedin)
2008-09: Alexander Ovechkin (Pavel Datsyuk & Evgeni Malkin)
2007-08: Alexander Ovechkin (Jarome Iginla & Evgeni Malkin)
2006-07: Sidney Crosby (Vincent Lecavalier & Roberto Luongo)
2005-06: Jaromir Jagr (Alexander Ovechkin & Joe Thornton)
2004-05: työsulku
2003-04: Martin St.Louis (Roberto Luongo & Joe Sakic)
2002-03: Markus Näslund (Peter Forsberg & Joe Thornton)
2001-02: Jarome Iginla (Sean Burke & Patrick Roy)
2000-01: Joe Sakic (Jaromir Jagr & Mario Lemieux)
1999-00: Jaromir Jagr 192 (Pavel Bure 159 & Chris Pronger 129)
1998-99: Jaromir Jagr (Dominik Hasek, Curtis Joseph, Teemu Selänne & Alexei Yashin)
1997-98: Dominik Hasek (Pavel Bure, Wayne Gretzky, Jaromir Jagr & Teemu Selänne)
1996-97: Dominik Hasek (Paul Kariya & Mario Lemieux)
-------------

1990-91: Brett Hull 294 (Wayne Gretzky & Ed Belfour)
1988-89: Steve Yzerman (Mario Lemieux & Wayne Gretzky)
1987-88: Mario Lemieux 182 (Wayne Gretzky 56 & Steve Yzerman 45)
1986-87: Wayne Gretzky 254 (Ray Bourque 60) [kolmanneksi eniten ääniä saanutta ei ollut ilmoitettu]
1985-86: Mario Lemieux 136 (Wayne Gretzky 107, Paul Coffey & Larry Robinson)
1984-85: Wayne Gretzky (Mike Bossy & Jari Kurri)
1981-82: Wayne Gretzky (Bryan Trottier, Rick Middleton & Dennis Maruk)
1980-81: Mike Liut (Wayne Gretzky) [kolmanneksi eniten ääniä saanut ei ole selvillä]
1979-80: Marcel Dionne 147 (Wayne Gretzky 114, Tony Esposito 35 & Guy Lafleur 35)
1977-78: Guy Lafleur (Bryan Trottier) [kolmanneksi eniten ääniä saanut ei ole selvillä]
1976-77: Guy Lafleur 138 (Marcel Dionne 111, Börje Salming 43 & Larry Robinson 35)
1971-72: Jean Ratelle (Ken Dryden, Phil Esposito, Tony Esposito, Rod Gilbert, Vic Hadfield, Bobby Hull, Bobby Orr, Brad Park & Pat Stapleton)
1970-71: Phil Esposito (Bobby Orr) [kolmanneksi eniten ääniä saanut ei ole selvillä]

Olisiko @Van Taimeri :lla tietoja täydentää tuota listaa?

 

[Van Taimeri]

Olisiko @Van Taimeri :lla tietoja täydentää tuota listaa?

Pearson/Lindsayn ja varsinkin Conn Smythen äänestystulokset on aina olleet hankalia. Tuohon kirjoittamaasi listaan voi lisätä varmuudella vain kauden 1980-81, jolloin Gretzky oli kakkonen Mike Liutin jälkeen. Äänestyksestä tiedetään että se oli näiden kahden osalta tiukka, mutta äänimääristä tai sijoituksista tästä eteenpäin ei ole mitään tietoa.

Saattaapi löytyäkin muuta lisäinfoa jahka ehdin selailemaan vanhoja vuosikirjoja läpi, mutta muistaakseni niissäkään ei tuloksia suoraan listattu, vaan ne piti poimia tekstin välistä. Ilmoittelen jos ja kun jotain löytyy.

 

[Bosco]

Ovechkin laukoi jälleen kerran eniten kauden aikana. Se ei ole mikään tilastokummajainen. Mutta samaan Capitals kokonaisuudessaan laukoi kauden aikana vähiten ottelua kohden. Eiköhän tuo ole ensimmäinen vastaava yhdistelmä NHL:n historiassa.

 

[Van Taimeri]

@Bosco Eipä sieltä hirveästi uutta löytynyt, pari pikku juttua kuitenkin.

Kaudella 1970-71 Bobby Orr oli Pearson-äänestyksen kakkonen Espositon jälkeen. Se käy ilmi yhdestä luvusta, jossa käsitellään Espon ja Orrin loistokautta, ja jossa mainitaan että "kaksikko päätyi sijoille 1. ja 2. sekä Hart Trophy-äänestyksessä että uudessa NHLPA:n myöntämässä Lester B. Pearsonin mukaan nimetyssä palkinnossa, joka...jne". Eli kun Esposito voitti Pearsonin, niin Orrin täytyi olla kakkonen. Äänimääriä tai muita sijoituksia ei mainita.

Kaudella 1977-78 Bryan Trottier oli Pearson-äänestyksen kakkonen Guy Lafleurin jälkeen. Tämäkin käy ilmi vain tekstinpätkästä, jossa kerrotaan "nuoren Trottierin nostaneen itsensä NHL:n huipulle ollen 1st team All-Star ja kakkonen sekä Art Ross-kilvassa että Hart- ja Pearson-äänestyksissä." Muuta tietoa ei tässäkään tapauksessa ole.

Lisäksi kaudelta 1971-72 löytyy kymmenen pelaajan lista, jotka ovat saaneet eniten ääniä, mutta äänimääriä tai järjestystä ei kerrota, ainoastaan voittaja (Jean Ratelle). Muut 9 olivat aakkosjärjestyksessä Ken Dryden, Phil Esposito, Tony Esposito, Rod Gilbert, Vic Hadfield, Bobby Hull, Bobby Orr, Brad Park ja Pat Stapleton.

Muilta kausilta 1970-luvulta ei löydy mitään mainintaa eikä myöskään kahdelta puuttuvalta 80-luvun kaudelta. 90-luvun puuttuvilta kausilta ei ole kausikohtaista kirjallisuutta saatavilla, enkä muista Pearsonin äänestystuloksista muualtakaan lukeneeni. Voipi olla myös mahdollista että niitä ei ole kaikilta noilta puuttuvilta vuosilta edes julkistettu, palkinto kun on NHLPA:n oma juttu niin heistähän se on kiinni julkistaako vai ei. Toisaalta noista listaamistasi kausista löytyy helpohkosti sijoitukset ja jopa äänimäärätkin. 70- ja 80-luvun kausilta ne vastaavat täysin kirjoittamiasi lukuja ja ovat mainittu ko. kausien vuosikirjoissa.

 

[Bosco]

Toisaalta noista listaamistasi kausista löytyy helpohkosti sijoitukset ja jopa äänimäärätkin. 70- ja 80-luvun kausilta ne vastaavat täysin kirjoittamiasi lukuja ja ovat mainittu ko. kausien vuosikirjoissa.

Kiitokset jälleen kerran. Kysytään vielä selvennykseksi että löytyikö noita äänimääriä siis muiltakin kausilta kuin noilta joilta olen ne ottanut ylös? Tai täydellisempinä, kun osassa on vain voittajan ja/tai kakkosen äänimäärä selvillä tuossa listaltallani.

Kyllähän tuosta löytyi taas mielenkiintoista tietoa kun listan keräsi kasaan. Eipä ollut tuo Kurrin Pearson-finalistin paikka '85 entuudestaan tuttu itselleni. Hieno saavutus sekin Kurrille, kun vastaavasti Hart-äänestyksissä hän ei koskaan saanut juuri ollenkaan kannatusta (ymmärrettävästi toki, vaikea olla joukkueelleen arvokkain kun pelaa Gretzkyn kanssa).

Jagr on melko varmasti ollut finalisti '95 ja '96 mutta niille ei löytynyt varmistusta. Ihmeellisen vaikeasti löydettävissä nuo 90-luvun alun tiedot finalisteista. Sekin olisi ollut hienoa saada tietää oliko Lemieux kolmas finalisti Gretzkyn ja Bourquen jälkeen '87, sekä myös Marion sijoitus vuosina '90 ja '92 (melko varma finalisti vähintään jälkimmäisenä noista vuosista). Mutta ne jäivät avoimiksi tällä erää.

 

[Van Taimeri]

Kiitokset jälleen kerran. Kysytään vielä selvennykseksi että löytyikö noita äänimääriä siis muiltakin kausilta kuin noilta joilta olen ne ottanut ylös? Tai täydellisempinä, kun osassa on vain voittajan ja/tai kakkosen äänimäärä selvillä tuossa listaltallani.

Ei löydy valitettavasti mitään muuta tietoa kuin jo esittämäsi. Ne äänimäärät jotka on 'julkisia' ovat juuri ne mitä olet listaukseen kirjoittanut, eli en pysty enempää täydentämään listaa. Esim. kaudella 1986-87 vain Gretzkyn ja Bourquen äänimäärät on mainittu, syystä tai toisesta. Toisaalta esim. kauden 1984-85 äänimääriä ei ole tiedossa lainkaan, ainoastaan pelaajien keskinäinen järjestys kärkisijoilla.

Kyllähän tuosta löytyi taas mielenkiintoista tietoa kun listan keräsi kasaan. Eipä ollut tuo Kurrin Pearson-finalistin paikka '85 entuudestaan tuttu itselleni. Hieno saavutus sekin Kurrille, kun vastaavasti Hart-äänestyksissä hän ei koskaan saanut juuri ollenkaan kannatusta (ymmärrettävästi toki, vaikea olla joukkueelleen arvokkain kun pelaa Gretzkyn kanssa).

Kyllä tuostakin saa jo paljon revittyä irti. Rick Middletonin kannatus kaudella 1981-82 ja Larry Robinsonin kaudella 1985-86 ovat myös yllätyksiä.

Pearsonillahan oli pitkään vähän 'säälipalkinnon' maine, esim. Ratellen voittoa pidettiin loukkaantumisen hyvittämisenä, Ratellehan oli pistepörssissä vain pisteen perässä Espositoa ennenkuin mursi nilkkansa ja jäi lopulta 24 pinnaa Esposta.

Bobby Clarke voitti 3 Hartia mutta vain yhden Pearsonin, teorian mukaan Clarke oli niin v-mäinen vastustaja ja sikailija että pelaajat äänestivät mieluummin esim. Lafleuria kaudella 1975-76.

Bryan Trottier voitti pistepörssin neljän pinnan erolla Dionneen sekä Hartin selvällä erolla kaudella 1978-79 ollen myös huomattavasti parempi kahden suunnan pelaaja, mutta Trottier oli pikkusikaa pelaava ja hieman itseriittoinen suunsoittaja, kun taas Dionne oli pidetty pelaaja ja 'mukava mies', joka ei pelannut fyysistä peliä, joten pelaajat äänestivät mieluummin häntä. Tämä myös teorian mukaan.

Mario Lemieux'n voitto kaudella 1985-86 oli myös suuri yllätys, Gretzky teki uuden yhden kauden piste-ennätyksen ja ylivoimaisen syöttöennätyksen, mutta 74 pinnaa vähemmän tehnyt Lemieux oli se "most outstanding player". Kun vielä joku pelaajista antoi nimettömänä kommentin että 'pelaajat yrittävät keksiä syitä ettei tarvitsisi aina äänestää Gretzkyä, kun se on jo voittanut Pearsonin tarpeeksi usein' niin jäähän se hieman outoon valoon. No, seuraavalla kaudella Gretzkyä piti kuitenkin äänestää, kun ei ollut paljon vaihtoehtoja.

Steve Yzermanin kohdalla 1988-89 puhuttiin myös paljon säälipalkinnosta, tai ehkä ennemminkin myötätuntopalkinnosta. Yzerman pelasi loistokauden mutta jäi väkisinkin Lemieux'n ja Gretzkyn varjoon niin ehkä siinä syy miksi pelaajat halusivat häntäkin huomioida. Muuten on aika ihmeellistä että Lemieux ei 199 pinnan kera ollut 'most outstanding player'. Tuon jälkeen ei varsinaisia yllätyksiä olekaan Pearson/Lindsayn voittajissa tapahtunut.

Pearson/Lindsay on Hartiakin vahvemmin hyökkääjien palkinto, 41 kertaa sen on voittanut hyökkääjä, vain kerran puolustaja ja 4 kertaa maalivahti.

 

[Bosco]

Pearsonillahan oli pitkään vähän 'säälipalkinnon' maine, esim. Ratellen voittoa pidettiin loukkaantumisen hyvittämisenä, Ratellehan oli pistepörssissä vain pisteen perässä Espositoa ennenkuin mursi nilkkansa ja jäi lopulta 24 pinnaa Esposta.

NHLPA ei paljoa tosiaan vuoda tietoja ulospäin äänestysprosessistaan, ja en ole edes varma miten ja milloin nykyäänkään äänestys hoidetaan. Mutta eikö se historian saatossa ole ollut siten, että pelaajat ovat runkosarjan viimeisen kuukauden aikana saaneet äänestää voittajasta. Ratellen kohdallahan tuo on merkityksellinen tosiaan kun äänet on suurelta osin saatettu antaa hänen ollessa Espositon tuntumassa (tai mahdollisesti edelläkin) pisteissä. Tuo äänestysajankohta muutoinkin voi joitakin erikoisuuksia selittää, kun silloin on voinut ihan runkosarjan lopun uroteot jäädä äänestystuloksissa huomioimatta. Tästähän taisi olla ainakin vielä vuosituhannen alkupuolelle Näslundin voiton aikaan puhetta ja siitä haettiin selitystä sille miksi Näslund voitti Forsbergin sijasta.

Mario Lemieux'n voitto kaudella 1985-86 oli myös suuri yllätys, Gretzky teki uuden yhden kauden piste-ennätyksen ja ylivoimaisen syöttöennätyksen, mutta 74 pinnaa vähemmän tehnyt Lemieux oli se "most outstanding player". Kun vielä joku pelaajista antoi nimettömänä kommentin että 'pelaajat yrittävät keksiä syitä ettei tarvitsisi aina äänestää Gretzkyä, kun se on jo voittanut Pearsonin tarpeeksi usein' niin jäähän se hieman outoon valoon. No, seuraavalla kaudella Gretzkyä piti kuitenkin äänestää, kun ei ollut paljon vaihtoehtoja.

Tarkalleen ottaenhan Pearson ei ollut vielä Lemieuxin ensimmäisen voiton aikaan tuolle "most outstanding"-pelaajalle jaettava palkinto, vaan palkinto taisi juuri tuohon vuoteen 1986 saakka mennä pelaajalle joka kauden aikana "contributed most to the game of hockey". Palkinnon kuvaus taisi muuttua tuoksi nykyiseksi "most outstanding" pelaajalle jaettavaksi palkinnoksi sitten seuraavana vuonna eli vuonna 1987. Onko noilla eroilla kuvauksen suhteen sitten mitään tosiallista merkitystä on toinen asia.

Mutta '86 palkinto olisi kyllä kuulunut Väinölle, ja sitten '89 Mariolle. Bobby Orr olisi varmaan myös ansainnut useamman kuin yhden Pearsonin urallaan.

 

[Van Taimeri]

NHLPA ei paljoa tosiaan vuoda tietoja ulospäin äänestysprosessistaan, ja en ole edes varma miten ja milloin nykyäänkään äänestys hoidetaan. Mutta eikö se historian saatossa ole ollut siten, että pelaajat ovat runkosarjan viimeisen kuukauden aikana saaneet äänestää voittajasta. Ratellen kohdallahan tuo on merkityksellinen tosiaan kun äänet on suurelta osin saatettu antaa hänen ollessa Espositon tuntumassa (tai mahdollisesti edelläkin) pisteissä. Tuo äänestysajankohta muutoinkin voi joitakin erikoisuuksia selittää, kun silloin on voinut ihan runkosarjan lopun uroteot jäädä äänestystuloksissa huomioimatta. Tästähän taisi olla ainakin vielä vuosituhannen alkupuolelle Näslundin voiton aikaan puhetta ja siitä haettiin selitystä sille miksi Näslund voitti Forsbergin sijasta.

Kaudella 1971-72 Pearsonin äänestystulokset julkistettiin 11.5.1972, eli kuudennen Stanley Cup-finaalin alla. Runkosarja oli päättynyt 2.4.1972 ja Ratelle loukkaantui 1.3.1972. Siitä ei ole tietoa millä aikavälillä äänestys on tuolloin suoritettu, tulosten julkistamisissa on kyllä paljon vuosittaista heittoa. Aikaisimmillaan ne on julkistettu heti runkosarjan päättymisen jälkeen, myöhäisimmillään vasta kesäkuussa palkintoseremonioiden aikaan. Sen muistan että ainakin joskus pelaajilla oli 2 viikkoa aikaa äänestää, ja se oli joko runkosarjan kahden viimeisen viikon aikana tai kahden viikon sisällä runkosarjan päättymisestä. Mutta ei ole käryä minä vuosina tämä oli voimassa. Kuukauden äänestysaika taitaa olla enemmän nykyaikainen systeemi.

Tarkalleen ottaenhan Pearson ei ollut vielä Lemieuxin ensimmäisen voiton aikaan tuolle "most outstanding"-pelaajalle jaettava palkinto, vaan palkinto taisi juuri tuohon vuoteen 1986 saakka mennä pelaajalle joka kauden aikana "contributed most to the game of hockey". Palkinnon kuvaus taisi muuttua tuoksi nykyiseksi "most outstanding" pelaajalle jaettavaksi palkinnoksi sitten seuraavana vuonna eli vuonna 1987. Onko noilla eroilla kuvauksen suhteen sitten mitään tosiallista merkitystä on toinen asia.

Mutta '86 palkinto olisi kyllä kuulunut Väinölle, ja sitten '89 Mariolle. Bobby Orr olisi varmaan myös ansainnut useamman kuin yhden Pearsonin urallaan.

Tämä on tietysti totta, mutta niinkuin arveletkin, niin enpä tiedä onko sillä mitään merkitystä. Kuten tuloksista näkee, niin käytännössä pelaajat on kuitenkin äänestäneet parasta pelaajaa, ja kaudesta 1989-90 -lähtien kaikki Pearsonin/Lindsayn voittaneet ovat olleet myös Hart-äänestyksen kahden parhaan joukossa. Juuri nuo -86 ja -89 -Pearson-voitot herättivät paljon ihmetystä aikanaan palkinnon sanamuotojen muutoksista huolimatta.

Oikeastaan jos ajattelee kauden 1979-80 -äänestystä, niin en tiedä miten edelliskaudellakin Pearsonin voittanut Marcel Dionne olisi tuolla kaudella "contributed most to the game of hockey" verrattuna juuri kovan pelimiehen maineella liigaan tulleeseen nuoreen supertähteen (eli Gretzkyyn), joka vielä pelasi uudella NHL-paikkakunnalla. Ehkäpä näistä ei pidäkään hakea logiikkaa.

 

[Bosco]

Kaudella 1971-72 Pearsonin äänestystulokset julkistettiin 11.5.1972, eli kuudennen Stanley Cup-finaalin alla. Runkosarja oli päättynyt 2.4.1972 ja Ratelle loukkaantui 1.3.1972. Siitä ei ole tietoa millä aikavälillä äänestys on tuolloin suoritettu, tulosten julkistamisissa on kyllä paljon vuosittaista heittoa. Aikaisimmillaan ne on julkistettu heti runkosarjan päättymisen jälkeen, myöhäisimmillään vasta kesäkuussa palkintoseremonioiden aikaan. Sen muistan että ainakin joskus pelaajilla oli 2 viikkoa aikaa äänestää, ja se oli joko runkosarjan kahden viimeisen viikon aikana tai kahden viikon sisällä runkosarjan päättymisestä. Mutta ei ole käryä minä vuosina tämä oli voimassa. Kuukauden äänestysaika taitaa olla enemmän nykyaikainen systeemi.

Uskoisin että asia on toisinpäin eli 2 viikkoa (joko ennen tai jälkeen runkosarjan päättymisen), tai sitäkin vähäisempi äänestysaika, on nykyaikaisempi systeemi, ja kuukauden äänestysaika vanha systeemi. Nykyään kun ei tarvitse varmaan kuin kirjautua pelaajayhdistyksen sivuille ja siellä käydä kirjoittamassa/klikkaamassa 'Crosby' johonkin äänestysjärjestelmään ja asia on minuutissa hoidettu. 70- ja 80-luvulla asiat hoidettiin varmaan kirjeitse tai faksilla, joten äänestysajankin piti olla silloin pidempi sen vuoksi.

Tässä nyt tuolta Lemieuxin ensimmäiseltä voittovuodelta eli vuodelta 1986 kirjoitus johon perustin tuon kuukauden äänestysajan:

"The fact is, voting for the Pearson award was conducted in March..."

Runkosarja tuolla kaudella päättyi 6.4. Eihän tuokaan toki suoraan tarkoita että koko maaliskuu olisi ollut aikaa äänestää, saattahan se olla vaikka vain maaliskuun viimeinen viikko, viimeiset kaksi viikkoa tms. Joka tapauksessa äänet sillä kaudella annettiin ennen runkosarjan päättymistä.

 

[Van Taimeri]

Uskoisin että asia on toisinpäin eli 2 viikkoa (joko ennen tai jälkeen runkosarjan päättymisen), tai sitäkin vähäisempi äänestysaika, on nykyaikaisempi systeemi, ja kuukauden äänestysaika vanha systeemi. Nykyään kun ei tarvitse varmaan kuin kirjautua pelaajayhdistyksen sivuille ja siellä käydä kirjoittamassa/klikkaamassa 'Crosby' johonkin äänestysjärjestelmään ja asia on minuutissa hoidettu. 70- ja 80-luvulla asiat hoidettiin varmaan kirjeitse tai faksilla, joten äänestysajankin piti olla silloin pidempi sen vuoksi.

Runkosarja tuolla kaudella päättyi 6.4. Eihän tuokaan toki suoraan tarkoita että koko maaliskuu olisi ollut aikaa äänestää, saattahan se olla vaikka vain maaliskuun viimeinen viikko, viimeiset kaksi viikkoa tms. Joka tapauksessa äänet sillä kaudella annettiin ennen runkosarjan päättymistä.

Hyvin paljon mahdollista, että se on toisinpäin. Oikeastaan se on todennäköisempää niinpäin. Ei vain oikein ole tietoa miten sen varmistaisi. Nykyäänhän se on "Members of the NHLPA vote for Ted Lindsay Award at the end of each regular season." Tämä on ollut käytäntö ainakin viimeisen kymmenen vuoden ajan, mutta koskahan se mahtoi alkaa, siinäpä kysymys.

Viime vuonna finalistit julkistettiin 2.5, kun runkosarja päättyi 9.4, eli onkos siinä nyt 23 päivää väliä. Vaikuttais tosiaan siltä, että äänestysaikaa on ollut 2 viikkoa. Pitääpä katsella vielä josko löytyis jotain lisäinfoa vanhoilta ajoilta.

 

[Van Taimeri]

Ainakin vuonna 1973-74 äänestysaikaa oli Pearsonille 4 viikkoa, ja se ilmeisesti alkoi 10. tai 11.3, ja jatkui pudotuspelejä edeltävään päivään asti 8.4. Tämä voisi ainakin osaltaan selittää Ratellen äänestystuloksen kaudelta 1971-72, koska samaa kaavaa käyttäen äänestys olisi alkanut 6.3, eli 5 päivää Ratellen loukkaantumisen jälkeen. Se jää sitten mysteeriksi kuinka moni äänestää heti alkuun, koska Esposito oli 6.3 jo 10 pistettä karussa, ja ero luonnollisesti kasvoi mitä lähemmäs äänestysajan loppua mentiin. Eihän sitä tietysti pelkkien pisteiden valossa äänestetä, mutta silti hieman 'paikkailun' makua tuossa on.

Kaudella 2005-06 äänestys käytiin vasta runkosarjan päätyttyä (18.4 ->) ja tulokset julkistettiin 4.5. Siinä on vain 16 päivää väliä. Kenties nettiäänestys tms. jo tuolloin käytössä? Äänestysmetodeista ei kai ole virallista tietoa eikä myöskään äänestysprosentista, nekin olis jännä tietää. Käsittääkseni kuitenkaan kaikki äänioikeutetut NHLPA:n jäsenet eivät äänestä.

EDIT. Koitin vielä kerran selailla lähteitä, mutta on kyllä niin nihkeästi enää uutta tietoa Pearson-äänestyksistä saatavilla, että menee vain arvuuttelun ja spekuloinnin puolelle. Ja jos tulisi puhe Conn Smythe Trophyn äänestyksistä, niin vielä vaikeammaksi menisi.

 

[Bosco]

Ja jos tulisi puhe Conn Smythe Trophyn äänestyksistä, niin vielä vaikeammaksi menisi.

Viime vuonna tosiaan ensimmäistä kertaa virallisesti julkistettiin Conn Smythen äänestystulokset. Sitä edellisenä vuotena Crosbyn ja Kesselin välinen piste-ero äänestystulosten perusteella vuoti julkisuuteen, mutta sitä aiemmilta vuosilta voi tosiaan olla mahdotonta löytää yhtään mitään tietoa.