NHL:n tilastokummajaiset

[Mr. Smith]

Kai tämä jonkin sortin tilastokummajaisena menee: Columbus varasi kesällä 2004 12 pelaajaa ja näistä 11 ensimmäistä keräsi urallaan yhteensä alle 200 ottelua. Se kahdestoista, yhdeksännellä kierroksella #271 varattu Grant Clitsome, pelasi sitten enemmän kuin noi 11 aiemmin varattua. Vielä kun huomioidaan, että Columbus varasi TOP10:ssä, kaksi kertaa toisella kierroksella ja kaksi kertaa kolmannella kierroksella niin olihan tuo yksi heikoimmista suorituksista draftissa koskaan. Toki tuo viimeinen varaus oli sitten jo hyvä myöhäinen varaus, mutta ei se kauheasti pelasta tuota kokonaisuutta.

Hivenen toisenlaisia ovat nuo viimeisimmät Columbuksen varausvuodet, kun tuntuu että 2011-2014 luokasta ainakin puolet pelaajista tulevat tekemään jonkinlaisen NHL-uran ja siellä myöhäisilläkin vuoroilla mukavia valintoja (#188 Anton Forsberg, #89 Oliver Björkstrand, #98 Mike Reilly).

 

[Bosco]

Eniten esiintymisiä Stanley Cup-finaaleissa palkkakattoaikakaudella (tähdellä merkittynä Stanley Cup-voitot):

5
Marian Hossa, PIT/DET/CHI (2008, 2009, 2010*, 2013*, 2015*)

3
Jeff Carter, PHI/LAK (2010, 2012*, 2014*)
Sidney Crosby, PIT (2008, 2009*, 2016*)
Valtteri Filppula DET/TBL (2008*, 2009, 2015)
Matt Greene, EDM/LAK (2006, 2012*, 2014*)
Niklas Hjalmarsson, CHI (2010*, 2013*, 2015*)
Patrick Kane, CHI (2010*, 2013*, 2015*)
Duncan Keith, CHI (2010*, 2013*, 2015*)
Chris Kelly, OTT/BOS (2007, 2011*, 2013)
Chris Kunitz ANA/PIT (2007*, 2009* 2016*)
Kris Letang, PIT (2008, 2009*, 2016*)
Evgeni Malkin, PIT (2008, 2009*, 2016*)
Chris Pronger, EDM/ANA/PHI (2006, 2007*, 2010)
Mike Richards, PHI/LAK (2010, 2012*, 2014*)
Rob Scuderi, PIT/LAK (2008, 2009*, 2012*)
Brent Seabrook, CHI (2010*, 2013*, 2015*)
Patrick Sharp, CHI (2010*, 2013*, 2015*)
Jarret Stoll, EDM/LAK (2006, 2012*, 2014*)
Petr Sykora, PIT/NJD (2008, 2009*, 2012)
Shawn Thornton, ANA/BOS (2007*, 2011*, 2013)
Jonathan Toews, CHI (2010*, 2013*, 2015*)
Justin Williams, CAR/LAK (2006*, 2012*, 2014*)

Bryan Bickell, CHI (2010*, 2013*, 2015*) ei pelannut 2010 finaaleissa
Pascal Dupuis, PIT (2008, 2009*, 2016*) ei pelannut 2016 finaaleissa
Marc-Andre Fleury, PIT (2008, 2009*, 2016*) ei pelannut 2016 finaaleissa
Mikael Samuelsson, DET/VAN (2008*, 2009, 2011) ei pelannut 2011 finaaleissa
Daniel Carcillo PHI/CHI/NYR (2010, 2013*, 2014) ei pelannut 2013 ja 2014 finaaleissa
Ray Emery OTT/PHI/CHI (2007, 2010, 2013*) ei pelannut 2010 ja 2013 finaaleissa
Tomas Kopecky DET/CHI (2008*, 2009, 2010*) ei pelannut 2008 ja 2009 finaaleissa

 

[Bosco]

Eniten pisteitä Stanley Cup-finaaleissa jokaisena vuotena
- Jos häviäjäjoukkueen pelaaja ollut tehokkain, erikseen merkittynä voittajajoukkueen tehokkain myös siinä tapauksessa.
- Kaikki tasapisteissä olleet pelaajat merkitty ylös, häviäjäjoukkueen pelaajat silloin suluissa.

2016: Logan Couture, SJS - 6 GP 2+4=6 (Winning Team; Kris Letang - 6 GP 1+4=5)
2015: Teuvo Teräväinen, CHI - 6 GP 2+2=4; Marian Hossa, CHI - 6 GP 0+4=4 (Ryan Callahan, TBL - 6 GP 1+3=4; Victor Hedman, TBL - 6 GP 0+4=4)
2014: Justin Williams, LAK - 5 GP 2+5=7
2013: Milan Lucic, BOS - 6 GP 4+2=6 (Winning Team; Patrick Kane, CHI - 6 GP 3+2=5; Dave Bolland, CHI - 6 GP 3+2=5; Jonathan Toews, CHI - 6 GP 2+3=5)
2012: Drew Doughty, LAK - 6 GP 2+4=6
2011: Brad Marchand, BOS - 7 GP 5+2=7; Mark Recchi, BOS - 7 GP 3+4=7
2010: Daniel Briere, PHI - 6 GP 3+9=12 (Winning Team; Patrick Kane, CHI - 6 GP 3+5=8)
2009: Evgeni Malkin, PIT - 7 GP 2+6=8
2008: Marian Hossa, PIT - 6 GP 3+4=7 (Winning Team; Henrik Zetterberg, DET - 6 GP 2+4=6)
2007: Andy McDonald, ANA - 5 GP 5+2=7
2006: Eric Staal, CAR - 7 GP 2+6=8
2005: -
2004: Brad Richards, TBL - 7 GP 4+5=9
2003: Patrick Elias, NJD - 7 GP 3+4=7
2002: Sergei Fedorov, DET - 5 GP 1+4=5
2001: Joe Sakic, COL - 7 GP 4+5=9
2000: Jason Arnott, NJD - 6 GP 4+3=7
1999: Mike Modano, DAL - 6 GP 0+7=7
1998: Doug Brown, DET - 4 GP 3+2=5; Tomas Holmström, DET - 4 GP 1+4=5
1997: Sergei Fedorov, DET - 4 GP 3+3=6
1996: Peter Forsberg, COL - 4 GP 3+2=5; Joe Sakic, COL - 4 GP 1+4=5
1995: Neal Broten, NJD - 4 GP 3+3=6
1994: Brian Leetch, NYR - 7 GP 5+6=11
1993: Wayne Gretzky, LAK - 5 GP 2+5=7 (Winning Team; Eric Desjardins, MTL - 5 GP 3+1=4; John LecLair, MTL - 5 GP 2+2=4; Kirk Muller, MTL - 5 GP 2+2=4; Vincent Damphousse, MTL - 5 GP 1+3=4)
1992: Rick Tocchet, PIT - 4 GP 2+6=8
1991: Mario Lemieux, PIT - 5 GP 5+7=12
1990: Craig Simpson, EDM - 5 GP 4+4=8; Jari Kurri, EDM - 5 GP 3+5=8
1989: Al MacInnis, CGY - 6 GP 5+4=9
1988: Wayne Gretzky, EDM - 5 GP 3+10=13
1987: Wayne Gretzky, EDM - 7 GP 2+9=11
1986: Mats Näslund, MTL - 5 GP 3+4=7
1985: Wayne Gretzky, EDM - 5 GP 7+4=11; Paul Coffey, EDM - 5 GP 3+8=11
1984: Clark Gillies, NYI - 5 GP 5+3=8 (Winning Team; Wayne Gretzky, EDM - 5 GP 4+3=7)
1983: Duane Sutter, NYI - 4 GP 2+5=7
1982: Denis Potvin, NYI - 4 GP 2+7=9
1981: Mike Bossy, NYI - 5 GP 4+4=8; Wayne Merrick, NYI - 5 GP 3+5=8
1980: Mike Bossy, NYI - 6 GP 4+7=11
1979: Jacques Lemaire, MTL - 5 GP 4+3=7
1978: Larry Robinson, MTL - 6 GP 2+4=6
1977: Guy Lafleur, MTL - 4 GP 2+7=9
1976: Guy Lafleur, MTL - 4 GP 2+5=7
1975: Bill Barber, PHI - 6 GP 2+4=6 (Rick Martin, BUF - 6 GP 2+4=6)
1974: Bobby Orr, BOS - 6 GP 3+4=7 (Winning Team; Bobby Clarke, PHI - GP 3+3=6)
1973: Yvan Cournoyer, MTL - 6 GP 6+6=12; Jacques Lemaire, MTL - 6 GP 3+9=12
1972: Ken Hodge, BOS - 6 GP 5+3=8; Bobby Orr, BOS - 6 GP 4+4=8; Phil Esposito, BOS - 6 GP 0+8=8
1971: Bobby Hull, CHI - 7 GP 3+6=9 (Winning Team; Frank Mahovlich, MTL - 7 GP 4+4=8)
1970: Phil Esposito, BOS - 4 GP 2+6=8
1969: Dick Duff, MTL - 4 GP 4+2=6
1968: Yvan Cournoyer, MTL - 4 GP 2+2=4
1967: Jim Pappin, TML - 6 GP 4+4=8
1966: J.C. Tremblay, MTL - 6 GP 1+5=6 (Norm Ullman, DET - 4+2=6)
1965: Jean Beliveau, MTL - 7 GP 5+5=10
1964: Frank Mahovlich, TML - 7 GP 1+7=8 (Gordie Howe, DET - 7 GP 4+4=8)
1963: Dave Keon, TML - 5 GP 4+2=6 (Gordie Howe, DET - 5 GP 3+3=6)
1962: Bobby Hull, CHI - 6 GP 4+4=8; Stan Mikita, CHI - 6 GP 3+5=8 (Winning Team; Frank Mahovlich, TML - 6 GP 4+3=7; George Armstrong, TML - 6 GP 3+4=7; Tim Horton, TML - 6 GP 1+6=7)
1961: Pierre Pilote, CHI - 6 GP 2+6=8 (Gordie Howe, DET - 6 GP 1+7=8)
1960: Henri Richard, MTL - 4 GP 3+5=8
1959: Bernie Geoffrion, MTL - 5 GP 3+4=7; Ralph Backstrom, MTL - 5 GP 3+4=7
1958: Bernie Geoffrion, MTL - 6 GP 5+3=8
1957: Bernie Geoffrion, MTL - 5 GP 4+2=6
1956: Jean Beliveau, MTL - 5 GP 7+3=10
1955: Gordie Howe, DET - 7 GP 5+7=12
1954: Alex Delvecchio, DET - 7 GP 2+4=6
1953: Maurice Richard, MTL - 5 GP 4+1=5
1952: Ted Lindsay, DET - 4 GP 3+0=3; Gordie Howe, DET - 4 GP 2+1=3; Metro Prystai, DET - 4 GP 2+1=3; Tony Leswick, DET - 4 GP 2+1=3; Marty Pavelich, DET - 4 GP 1+2=3; Glen Skov, DET - 4 GP 1+2=3
1951: Tod Sloan, TML - 5 GP 3+4=7 (Maurice Richard, MTL - 5 GP 5+2=7)
1950: Sid Abel, DET - 7 GP 5+2=7
1949: Sid Smith, TML - 4 GP 3+1=4; Max Bentley, TML - 4 GP 2+2=4; Ray Timgren, TML - 4 GP 1+3=4; Jimmy Thompson, TML - 4 GP 1+3=4
1948: Harry Watson, TML - 4 GP 5+1=6; Max Bentley, TML - 4 GP 2+4=6
1947: Buddy O'Connor, MTL - 6 GP 3+3=6 (Winning Team; Ted Kennedy, TML - 6 GP 3+2=5)
1946: Elmer Lach, MTL - 5 GP 3+4=7
1945: Ted Kennedy, TML - 7 GP 4+1=5
1944: Toe Blake, MTL - 4 GP 3+5=8
1943: Sid Abel, DET - 4 GP 1+5=6
1942: Billy Taylor, TML - 7 GP 1+8=9
1941: Milt Schmidt, BOS - 4 GP 3+4=7
1940: Bryan Hextall, NYR - 6 GP 4+1=5; Neil Colville, NYR - 6 GP 2+3=5; Phil Watson, NYR - 6 GP 1+4=5
1939: Roy Conacher, BOS - 5 GP 5+2=7; Bill Cowley, BOS - 5 GP 0+7=7
1938: Gordie Drillon, TML - 4 GP 4+1=5 (Winning Team; Johnny Gottselig, CHI - 4 GP 2+2=4)
1937: Syd Howe, DET - 5 GP 1+4=5
1936: Syd Howe, DET - 4 GP 2+3=5; John Sorrell, DET - 4 GP 2+3=5
1935: Cy Wentworth, MTL Maroons - 3 GP 2+2=4
1934: Doc Romnes, CHI - 4 GP 1+3=4 (Larry Aurie, DET - 4 GP 2+2=4)
1933: Cecil Dillon, NYR - 4 GP 3+1=4
1932: Busher Jackson, TML - 3 GP 5+2=7
1931: Johnny Gagnon, MTL - 5 GP 4+2=6
1930: Albert Leduc, MTL - 3 GP 1+2=3
1929: Harry Oliver, BOS - 2 GP 1+1=2
1928: Frank Boucher, NYR - 5 GP 4+0=4
1927: Cy Denneny, OTT - 4 GP 4+0=4
1926: Nels Stewart, MTL Maroons - 4 GP 6+1=7
1925: Jack Walker, Victoria Cougars - 4 GP 4+2=6
1924: Billy Boucher, MTL - 4 GP 5+1=6; Howie Morenz, MTL - 4 GP 4+2=6
1923: Punch Broadbent, OTT - 6 GP 6+1=7
1922: Babe Dye, Toronto St. Pats - 5 GP 9+1=10
1921: Jack Darragh, OTT - 5 GP 5+0=5
1920: Frank Nighbor, OTT - 5 GP 6+1=7; Jack Darragh, OTT - 5 GP 5+2=7 (Frank Foyston, Seattle Metropolitans - 5 GP 6+1=7)
1919: Frank Foyston, Seattle Metropolitans - 5 GP 9+1=10
1918: Alf Skinner, Toronto Arenas - 5 GP 8+2=10 (Mickey Mackay, Vancouver Millionaires - 5 GP 5+5=10)

 

[Bosco]

Stanley Cup-finaalien parhaat pistemiehet NHL:n historiassa.
- Mukana kaikki vähintään 20 pistettä tehneet pelaajat.
- Mukana kaikki Conn Smythe-voittajat. Tähti nimen perässä osoituksena jokaisesta Conn Smythe-voitosta.
- Lisäksi mukana jokunen muu mielenkiintoiseksi katsomani pelaaja.
- Erikseen merkattuna Finaaliesiintymisten sekä Stanley Cup-voittojen määrät.

1. Jean Beliveau*, MTL - 64 GP 30+32=62 (12 appearances, 9 Stanley Cups)
2. Wayne Gretzky**, EDM/LAK - 31 GP 18+35=53 (6 appearances, 4 Stanley Cups)
3. Gordie Howe, DET - 55 GP 18+32=50 (10 appearances, 4 Stanley Cups)
4. Henri Richard, MTL - 65 GP 21+26=47 (12 appearances, 11 Stanley Cups)
5. Bernie Geoffrion, MTL - 53 GP 24+22=46 (10 appearances, 6 Stanley Cups)
6. Maurice Richard, MTL - 59 GP 34+12=46 (12 appearances, 8 Stanley Cups)
7. Frank Mahovlich, TML/MTL - 45 GP 16+25=41 (8 appearances, 6 Stanley Cups)
8. Yvan Cournoyer*, MTL - 50 GP 21+19=40 (9 appearances, 8 Stanley Cups)
9. Jari Kurri, EDM/LAK - 36 GP 15+24=39 (7 appearances, 5 Stanley Cups)
10. Alex Delvecchio, DET - 47 GP 16+22=38 (8 appearances, 3 Stanley Cups)
11. Jacques Lemaire, MTL - 40 GP 19+18=37 (8 appearances, 8 Stanley Cups)
12. Dick Duff, TML/MTL - 47 GP 15+20=35 (9 appearances, 6 Stanley Cups)
13. Doug Harvey, MTL/STL- 54 GP 4+31=35 (11 appearances, 6 Stanley Cups)
14. Mike Bossy*, NYI - 23 GP 17+17=34 (5 appearances, 4 Stanley Cups)
15. Bryan Trottier*, NYI/PIT - 34 GP 11+22=33 (7 appearances, 6 Stanley Cups)
16. Ted Lindsay, DET - 44 GP 19+15=33 (8 appearances, 4 Stanley Cups)
17. Stan Mikita, CHI - 31 GP 10+21=31 (5 appearances, 1 Stanley Cup)
18. Mark Messier*, EDM/NYR - 38 GP 11+20=31 (7 appearances, 6 Stanley Cups)
19. Dickie Moore, MTL/STL - 52 GP 10+21=31 (10 appearances, 6 Stanley Cups)
20. Red Kelly, DET/TML - 65 GP 11+20=31 (12 appearances, 8 Stanley Cups)
21. Glenn Anderson, EDM - 38 GP 16+13=29 (7 appearances, 6 Stanley Cups)
22. Denis Potvin, NYI - 24 GP 9+19=28 (5 appearances, 4 Stanley Cups)
23. Bobby Hull, CHI - 26 GP 11+17=28 (4 appearances, 1 Stanley Cup)
24. Guy Lafleur*, MTL - 25 GP 9+17=26 (5 appearances, 5 Stanley Cups)
25. Paul Coffey, EDM/PIT/DET/PHI - 33 GP 8+18=26 (7 appearances, 4 Stanley Cups)
26. Pete Mahovlich, MTL - 21 GP 10+14=24 (4 appearances, 4 Stanley Cups)
27. Phil Esposito, CHI/BOS/NYR - 28 GP 7+17=24 (5 appearances, 2 Stanley Cups)
28. Bert Olmstead, MTL/TML - 56 GP 5+19=24 (11 appearances, 5 Stanley Cups)
29. Clark Gillies, NYI - 24 GP 9+14=23 (5 appearances, 4 Stanley Cups)
30. Ted Kennedy, TML - 26 GP 12+11=23 (5 appearances, 5 Stanley Cups)
31. Ralph Backstrom, MTL/CHI - 42 GP 11+12=23 (8 appearances, 6 Stanley Cups)
32. Brian Propp, PHI/BOS/MIN - 29 GP 10+12=22 (5 appearances)
33. George Armstrong, TML - 33 GP 9+13=22 (6 appearances, 4 Stanley Cups)
34. Steve Shutt, MTL - 19 GP 10+11=21 (4 appearances, 4 Stanley Cups)
35. Bobby Clarke, PHI - 22 GP 9+12=21 (4 appearances, 2 Stanley Cups)
36. Syl Apps, TML - 32 GP 10+11=21 (6 appearances, 3 Stanley Cups)
37. Bob Pulford, TML - 33 GP 8+13=21 (6 appearances, 4 Stanley Cups)
38. J.C. Tremblay MTL - 34 GP 3+18=21 (6 appearances, 5 Stanley Cups)
39. Bobby Orr**, BOS - 16 GP 8+12=20 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
40. Syd Howe, DET - 28 GP 8+12=20 (6 appearances, 3 Stanley Cups)
41. Marian Hossa, PIT/DET/CHI - 30 GP 4+16=20 (5 appearances, 3 Stanley Cups)
42. Tim Horton, TML - 33 GP 4+16=20 (6 appearances, 4 Stanley Cups)
43. Sid Abel, DET - 34 GP 9+11=20 (7 appearances, 3 Stanley Cups)
44. Larry Robinson*, MTL - 36 GP 5+15=20 (7 appearances, 6 Stanley Cups)
45. Floyd Curry, MTL - 41 GP 12+8=20 (8 appearances, 6 Stanley Cups)

Mario Lemieux**, PIT - 9 GP 10+9=19 (2 appearances, 2 Stanley Cups)
Sergei Fedorov, DET - 17 GP 8+11=19 (4 appearances, 3 Stanley Cups)
Patrik Elias, NJD - 26 GP 6+13=19 (4 appearances, 2 Stanley Cups)
Patrick Kane*, CHI - 18 GP 7+9=16 (3 appearances, 3 Stanley Cups)
Mark Recchi, PIT/CAR/BOS - 20 GP 7+9=16 (3 appearances, 3 Stanley Cups)
Dave Keon*, TML - 24 GP 11+5=16 (4 appearances, 4 Stanley Cups)
Butch Goring*, NYI - 24 GP 9+7=16 (5 appearances, 4 Stanley Cups)
Justin Williams*, CAR/LAK - 18 GP 6+9=15 (3 appearances, 3 Stanley Cups)
Mike Modano, MIN/DAL - 18 GP 3+12=15 (3 appearances, 1 Stanley Cup)
Joe Sakic*, COL - 11 GP 5+9=14 (2 appearances, 2 Stanley Cups)
Evgeni Malkin*, PIT - 19 GP 5+9=14 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Scott Niedermayer*, NJD/ANA - 29 GP 2+12=14 (5 appearances, 4 Stanley Cups)
Nicklas Lidström*, DET - 30 GP 4+10=14 (6 appearances, 4 Stanley Cups)
Al MacInnis*, CGY - 11 GP 5+8=13 (2 appearances, 1 Stanley Cup)
Reggie Leach*, PHI - 16 GP 8+5=13 (3 appearances, 1 Stanley Cup)
Steve Yzerman*, DET - 17 GP 6+7=13 (4 appearances, 3 Stanley Cups)
Brad Richards*, TBL/NYR/CHI - 18 GP 5+8=13 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Sidney Crosby*, PIT - 19 GP 3+10=13 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Serge Savard*, MTL - 33 GP 5+8=13 (7 appearances, 7 Stanley Cups)
Henrik Zetterberg*, DET - 13 GP 4+8=12 (2 appearances, 1 Stanley Cup)
Ron Francis, PIT/CAR - 15 GP 5+7=12 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Duncan Keith*, CHI - 18 GP 2+10=12 (3 appearances, 3 Stanley Cups)
Brian Leetch*, NYR - 7 GP 5+6=11 (1 appearance, 1 Stanley Cup)
Jonathan Toews*, CHI - 18 GP 3+8=11 (3 appearances, 3 Stanley Cups)
Jaromir Jagr, PIT/BOS - 16 GP 2+8=10 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Ray Bourque, BOS/COL - 17 GP 4+6=10 (3 appearances, 1 Stanley Cup)
Brett Hull, CGY/DAL/DET - 18 GP 7+3=10 (4 appearances, 2 Stanley Cups)
Claude Lemieux*, MTL/NJD/COL/NJD - 21 GP 6+4=10 (5 appearances, 4 Stanley Cups)
Bob Gainey*, MTL - 30 GP 5+5=10 (6 appearances, 5 Stanley Cups)
Kris Letang, PIT - 15 GP 2+7=9 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Chris Pronger, EDM/ANA/PHI - 17 GP 1+8=9 (3 appearances, 1 Stanley Cup)
Drew Doughty, LAK - 11 GP 3+5=8 (2 appearances, 2 Stanley Cups)
Anze Kopitar, LAK - 11 GP 2+5=7 (2 appearances, 2 Stanley Cups)
Scott Stevens*, NJD - 24 GP 1+6=7 (4 appearances, 3 Stanley Cups)
Pavel Datsyuk, DET - 14 GP 1+5=6 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Joe Nieuwendyk*, DAL - 18 GP 4+2=6 (3 appearances, 2 Stanley Cups)
Peter Forsberg, COL - 4 GP 3+2=5 (1 appearance, 2 Stanley Cups) *did not play on COL's 2nd Cup Final

 

[Van Taimeri]

Eniten esiintymisiä Stanley Cup-finaaleissa palkkakattoaikakaudella

Eniten pisteitä Stanley Cup-finaaleissa jokaisena vuotena

Stanley Cup-finaalien parhaat pistemiehet NHL:n historiassa.

Nätit listat. Hossa 5 kertaa finaaleissa 11 kauden aikana, ei paha. Finaalien kausikohtaisissa parhaissa pistemiehissä näyttäisi olevan 9 puolustajaa (Doughty, Leetch, MacInnis, Potvin, Robinson, Orr, Pilote, Wentworth ja Leduc). Lisäksi 5 kertaa puolustaja on päätynyt tasapisteisiin, mutta tehnyt vähemmän maaleja (Hedman, Coffey, Orr, Tremblay, Thompson).

 

[Numero66]

Brieren 12 pinnaa oli kyllä todella, todella kova suoritus 2010 finaaleissa. Ei tuossa ole montaa kovempaa pistemäärää edes tuolta aikakaudelta, jolla maaleja tehtyyn huomattavasti enemmän.

 

[Bosco]

Brieren 12 pinnaa oli kyllä todella, todella kova suoritus 2010 finaaleissa. Ei tuossa ole montaa kovempaa pistemäärää edes tuolta aikakaudelta, jolla maaleja tehtyyn huomattavasti enemmän.

Briere ei tosiaan jäänyt tuolloin kuin yhden pisteen päähän Wayne Gretzkyn vuonna 1988 tekemästä finaalisarjan piste-ennätyksestä. 12 pisteeseen Brieren lisäksi ovat päässeet Mario Lemieux (1991), Jacques Lemaire (1973), Yvan Cournoyer (1973) ja Gordie Howe (1955).

 

[Ralph]

Calle Järnkrokin tuore soppari Predatorsin kanssa on halvin kuusivuotisen sopimus nykyisellä palkkakattoaikakaudella. Aiemmin se oli Stephen Weissin ja Panthersin sopimus kesältä 2007. Järnkrokin sopparin arvo on 12 miljoonaa dollaria, kun Weissillä se oli 18,6 miljoonaa.

 

[Van Taimeri]

Aikaisemmin ketjussa tulikin jo käsiteltyä ottelukohtaiset maali-, syöttö- ja piste-ennätykset vanhimpien pelaajien osalta (LINKKI). Laitetaas sama listaus, mutta nuorimpien pelaajien osalta.

Nuorimpana (jos ennätys on vanhoilta ajoilta, suluissa modernin ajan ennätys=1967-68->nykypäivä).

1 maali ottelussa: Bep Guidolin, 16v 350pv, 1942-43
(1 maali ottelussa: Aleksander Barkov Jr. 18v 31pv, 2013-14
2 maalia ottelussa: Bep Guidolin, 17v 34pv, 1942-43
(2 maalia ottelussa: Jordan Staal, 18v 41pv, 2006-07
3 maalia ottelussa: Jordan Staal, 18v 153pv, 2006-07
4 maalia ottelussa: Jack Hamilton, 18v 185pv, 1943-44
(4 maalia ottelussa: Bobby Carpenter, 18v 227pv, 1981-82
5 maalia ottelussa: Don Murdoch, 19v 353pv, 1976-77
6 maalia ottelussa: Darryl Sittler, 25v 142pv, 1975-76
7 maalia ottelussa: Joe Malone, 29v 337 pv, 1919-20

1 syöttöpiste ottelussa: Bep Guidolin, 16v 354pv, 1942-43
(1 syöttöpiste ottelussa: Patrick Marleau, 18v 26pv, 1997-98
2 syöttöpistettä ottelussa: Bep Guidolin, 17v 60pv, 1942-43
(2 syöttöpistettä ottelussa: Nathan MacKinnon, 18v 31pv, 2013-14
3 syöttöpistettä ottelussa: Ted Kennedy, 18v 27pv, 1943-44
(3 syöttöpistettä ottelussa: Pierre Turgeon, 18v 56pv, 1987-88
4 syöttöpistettä ottelussa: Ryan Nugent-Hopkins, 18v 221pv, 2011-12 (5 syöttöä)
(TASAN 4 syöttöpistettä ottelussa: Ilya Kovalchuk, 18v 279pv, 2001-02)
5 syöttöpistettä ottelussa: Ryan Nugent-Hopkins, 18v 221pv, 2011-12
6 syöttöpistettä ottelussa: Wayne Gretzky, 19v 20pv, 1979-80 (7 syöttöä)
(TASAN 6 syöttöpistettä ottelussa: Gary Suter, 21v 284pv, 1985-86
7 syöttöpistettä ottelussa: Wayne Gretzky, 19v 20pv, 1979-80

1 piste ottelussa: Bep Guidolin (1+0), 16v 350pv, 1942-43
(1 piste ottelussa: Patrick Marleau (0+1), 18v 26pv, 1997-98
2 pistettä ottelussa: Bep Guidolin (1+1), 16v 354pv, 1942-43
(2 pistettä ottelussa: Nathan MacKinnon (0+2), 18v 31pv, 2013-14
3 pistettä ottelussa: Bep Guidolin (2+1), 17v 34pv, 1942-43
(3 pistettä ottelussa: Brian Bellows (1+2), 18v 37pv, 1982-83
4 pistettä ottelussa: Ted Kennedy (1+3), 18v 27pv, 1943-44
(4 pistettä ottelussa: Sidney Crosby (1+3), 18v 171pv, 2005-06
5 pistettä ottelussa: Jack Hamilton (4+1), 18v 185pv, 1943-44
(5 pistettä ottelussa: Ryan Nugent-Hopkins (0+5), 18v 221pv, 2011-12
6 pistettä ottelussa: Wayne Gretzky (0+7), 19v 20pv, 1979-80 (7 pistettä)
(TASAN 6 pistettä ottelussa: Wayne Gretzky (2+4), 19v 63pv, 1979-80
7 pistettä ottelussa: Wayne Gretzky (0+7), 19v 20pv, 1979-80
8 pistettä ottelussa: Anton Stastny (3+5), 21v 210pv, 1980-81
9 ja 10 pistettä ottelussa: Darryl Sittler (6+4), 25v 142pv, 1975-76

 

[larzzon]

Saattaa olla, että tämä on jo mainittu, mutta Johnny Gaudreau:

Total 79 30 48 78 4​

Home 40 23 33 56 21
Away 39 7 15 22 -17

 

[Streight Forward]

Milloin ja mikä joukkue mahtaa olla kyseessä, joka viimeksi on pelannut kokonaisen kauden ainoastaan Pohjois-Amerikassa syntyneillä pelaajilla? Uskoisin tuollaisen löytyvän vielä 1980-luvun lopultakin.

 

[Van Taimeri]

Milloin ja mikä joukkue mahtaa olla kyseessä, joka viimeksi on pelannut kokonaisen kauden ainoastaan Pohjois-Amerikassa syntyneillä pelaajilla? Uskoisin tuollaisen löytyvän vielä 1980-luvun lopultakin.

Näyttäis olevan St.Louis Blues kaudella 1990-91. Tai jos tarkkoja ollaan, niin Paul MacLean on syntynyt Ranskassa kun hänen kanadalaiset vanhempansa olivat siellä töissä (isänsä oli armeijan miehiä). Kyllä MacLean on silti ihan kanadalainen viiksivallu.

 

[Ralph]

Aloin tänään syystä tai toisesta miettimään, että kuinka nopeasti ykkösvaraukset ovat päässeet pudotuspelejä kokeilemaan. Yllätyin, että vain yksi 2000-luvun ykkösvarauksista on heti debyyttikaudellaan pelannut pudotuspeleissä. Kyseessä on Nathan MacKinnon kaudelta 2013-14, jota edellinen ykkösvaraus heti pudotuspeleissä on Joe Thornton kaudelta 1997-98.

Sen sijaan kakkosvarauksista seitsemän (Jason Spezza, Evgeni Malkin, Bobby Ryan, Jordan Staal, James van Riemsdyk, Tyler Seguin, Ryan Murray) ovat päässeet heti avauskaudella pudotuspeleihin. Toki näistä vain pari on heti varauksen jälkeen päässyt NHL:ään.

Kolmosvarauksista sitten taas harvempi, viisi (Alexander Svitov, Matt Duchene, Erik Gudbranson, Alex Galchenyuk, Jonathan Drouin), on tällaisia pelaajia.

 

[Bosco]

Auston Matthewsilta mallikas sisääntulo NHL:ään. Ensimmäinen pelaaja 99 vuoteen joka on pystynyt tekemään uransa ensimmäisessä NHL-ottelussa neljä maalia. Edelliset siihen pystyneet pelaajat olivat Joe Malone ja Harry Hyland, jotka vuonna 1917 tekivät ensimmäisissä otteluissaan viisi maalia. Malone sekä Hyland olivat toki pelanneet usean vuoden NHL:ää edeltäneessä ammattilaisliigassa NHA:ssa ennen tuota NHL-historian ensimmäistä kautta, joten hieman samaan tapaan kuin Gretzky ei ollut tulokas pelattuaan kauden WHA:ssa ennen NHL:ään siirtymistään, niin eipä kai heitäkään voi tulokkaiksi tuolloin kutsua? Eli Matthewsin voinee sanoa olleen ensimmäinen tulokaspelaaja NHL:n historiassa joka teki neljä maalia uransa ensimmäisessä pelissä.

Pelaajat jotka ovat tehneet hattutempun ensimmäisissä NHL-otteluissaan:

5 maalia
Joe Malone 1917
Harry Hyland 1917

4 maalia
Auston Matthews 2016

3 maalia
Alex Smart 1943
Real Cloutier 1979
Fabian Brunnström 2008
Derek Stepan 2010

 

[Bosco]

McDavid rikkoi urallaan 50 pisteen rajapyykin eilen, joten pikainen vertailu kolmeen muuhun 2000-luvun kirkkaimpaan NHL-tähteen sen suhteen monennessako pelissä saivat 50 NHL-pistettä täyteen:

Ovechkin 41 peliä
Malkin 42
Crosby 45
McDavid 46

Hyvin on McDavid heidän tahdissaan vielä tässä vaiheessa.

 

[Opatsu]

Edelliset siihen pystyneet pelaajat olivat Joe Malone ja Harry Hyland, jotka vuonna 1917 tekivät ensimmäisissä otteluissaan viisi maalia. Malone sekä Hyland olivat toki pelanneet usean vuoden NHL:ää edeltäneessä ammattilaisliigassa NHA:ssa ennen tuota NHL-historian ensimmäistä kautta, joten hieman samaan tapaan kuin Gretzky ei ollut tulokas pelattuaan kauden WHA:ssa ennen NHL:ään siirtymistään, niin eipä kai heitäkään voi tulokkaiksi tuolloin kutsua?

Maloneen ja Hylandiin liittyen vielä sen verran, että miehet tekivät nuo ennätykset silloin, kun sääntöjen mukaan maalivahdit saivat pelata vain pystyasennossa. Ottawan maalivahti Clint Benedict ei tuosta säännöstä paljon piitannut, vaan tuli kuuluiskaksi kaatuilustaan ja miestä tämän vuoksi taidettiin rangaistakin. Lopulta tammikuun 9. päivänä tuota sääntöä muutettiin ja maalivahdit saivat torjua missä asennossa vain halusivatkaan. Toki toinen rajoittava sääntö jäi vielä voimaan, eli maalivahti ei saanut ottaa kiekkoa haltuun.

Ote kirjasta "The Legendary Game - Ultimate Hockey Trivia"

"January 9, 1918 - A new rule was introduced to allow goaltenders to drop to their knees to stop shots. Ottawa's Clint Benedict is credited for the rule change. "Praying Benny" ignored the rule of being a standup goaltender and accidentally dropping to a kneeling position to make a save."

Ennen tuota sääntömuutosta kauden 1917-18 keskimääräinen maalimäärä otteluissa oli 12,3 ja muutoksen jälkeen 9,1. Malone ja Hyland tekivät ennätyksensä siis joulukuun puolella 1917.

Clint Benedict

 

[ISH]

Brandon Carlo oli ensimmäisessä NHL-ottelussaan +5. Ei ihan jokavuotinen suoritus?

 

[CuJo#31]

Tuli itselle seuraavanlainen "tilastokummajainen" mieleen:

Mikä on maksimipiste-ero yksittäisen pelaajan uralla parhaan ja toiseksi parhaan kauden osalta? Puhutaan siis runkosarjasta.

Itselle tulee ensimmäisenä mieleen Bernie Nicholls, joka Gretzkyn kanssa samassa ketjussa pelatessaan teki kaudella 1988-89 peräti 150 (70+80) pistettä. Uran toiseksi parhaalla kaudella syntyi 112 (39+73) pistettä. Eroa kausien välille syntyy siis 38 pojoa. Varmaan on joku, jolla eroa on syntynyt enemmänkin?


EDiT
Pat Lafontainen 43 pistettä (148 & 105 p.). Tosin rikkonaisesta urasta johtuen 105 pistettä syntyi vain 74 ottelussa (vs. 148 p., 84 ottelussa).

 

[Setit]

Dennis Marukin tehot Capitalsin paidassa kaudella 1981-82 olivat 60+76=136. Otteluita kertyi 80, kuten myös ennätystä edeltäneellä kaudella, jolloin syntyi uran toisiksi parhaat kausikohtaiset pisteet 50+47=97. Erotus 39 pistettä, otteluita sama määrä ja vieläpä peräkkäisillä kausilla. Ennätyksen jälkeisellä kaudella otteluita kertyi vyölle myös tuo sama 80, mutta pisteitä vain 31+50=81.

Eli tiivistettynä

80-81 80 50+47=97 (Uran toisiksi paras)
81-82 80 60+76=136 (Ennätyskausi)
82-83 80 31+50=81

 

[Glory Hunter]

Tuli itselle seuraavanlainen "tilastokummajainen" mieleen:

Mikä on maksimipiste-ero yksittäisen pelaajan uralla parhaan ja toiseksi parhaan kauden osalta? Puhutaan siis runkosarjasta.

Itselle tulee ensimmäisenä mieleen Bernie Nicholls, joka Gretzkyn kanssa samassa ketjussa pelatessaan teki kaudella 1988-89 peräti 150 (70+80) pistettä. Uran toiseksi parhaalla kaudella syntyi 112 (39+73) pistettä. Eroa kausien välille syntyy siis 38 pojoa. Varmaan on joku, jolla eroa on syntynyt enemmänkin?

Varmaankin haet kahden perättäisen kauden eroa? Koska esim Brian Gionta on tehnyt parhaalla kaudellaan 82 peliin 48+41=89 ja viime kaudella (15-16) 79 peliin 12+21=33.

 

[Numero66]

Varmaankin haet kahden perättäisen kauden eroa? Koska esim Brian Gionta on tehnyt parhaalla kaudellaan 82 peliin 48+41=89 ja viime kaudella (15-16) 79 peliin 12+21=33.

Toiseksi paras kausi oli 60 pinnan kausi (08-09). Eli haetaan suurinta eroa parhaan ja toiseksi parhaan kauden välillä.

 

[Denverin Munasyndi]

Tuli itselle seuraavanlainen "tilastokummajainen" mieleen:

Mikä on maksimipiste-ero yksittäisen pelaajan uralla parhaan ja toiseksi parhaan kauden osalta? Puhutaan siis runkosarjasta.

Jacques Richard oli pelannut keskinkertaisen NHL-uran siihen asti kun pääsi yllättäen Nordiquesissa kaudella 80-81 samaan ketjuun Stastnyn vejesten Peterin ja Antonin kanssa. Kauden lopullinen pistesaalis oli 52+51=103 paunaa, joka on tasan 60 pistettä parempi kuin Richardin toiseksi paras kausi 73-74, jolloin mies naputteli Atlanta Flamesissa 27+16=43. En tiedä löytyykö joku vielä kovempi veto, mutta tässä ollaan varmasti TOP-3:ssa.

 

[CuJo#31]

^
Kyllä haen tässä pelaajan koko uran ajalta parhaan ja toiseksi parhaan kauden piste-eroa.

Olisin voinut toki määrittää tarkemminkin kriteerejä. Eli uran pituus minimissään vaikkapa kymmenen kautta, pelattujen otteluiden lukumäärä yms. Tämä oli vain ihan yleisellä tasolla mieleen herännyt kysymys.

Jacques Richard on varmasti aika vahvoilla tällä saralla.

 

[Denverin Munasyndi]

Scott Bjugstad (Floridan Nickin setä) ansaitsee tulla myös mainituksi, sillä hänellä prosentuaalinen ero parhaan ja toiseksi parhaan kauden välillä on vielä suurempi kuin Richardilla. 85-86 Minnesotassa 76 pinnaa ja kahta kautta myöhemmin toiseksi paras lukema, vaivaiset 22 pinnaa. Kärsi toki loukkaantumisista, mutta ei enää onnistunut vakiinnuttamaan paikkaansa liigassa tuon jälkeen.

Edit. Suomalaisista "paras" saavutus lienee Ville Leinon 53 - 25 -erotus?

 

[CuJo#31]

Tähän voisi heittää samankaltaisen jatkokysymyksen, tällä kertaa maalien suhteen.

Eli mikä on suurin erotus yhden pelaajan maalimäärässä uran kahden parhaan kauden osalta?

Scott Bjugstad on varmasti kärjen tuntumassa tässäkin, tosin noinkin rikkonainen ura (käytännössä 1-2 ehjää kautta) vääristää tilastoja.

Em. Jacques Richard on vahvasti mukana puhuttaessa "normaaleista" NHL-urista 25 maalin erolla (52 & 27). Itselle tuli lisäksi mieleen Teemu Selänne ja 24 maalin ero (76 & 52). Bernie Nichollsilla samoin 24 maalin ero (70 & 46).